Aukaise ketjut joista roikun tulen yllä
Kytke pois laite, joka veren liikuttaa
Kosketus valheelta haisee
Sanoissa märkivät paiseet
Tietämme johtaa tuhannet lyhdyt harhaan
Jokainen tietää tilaisuus tekee varkaan
Voi armahduksen kai ostaa
Syyllisyys ei kuole koskaan
Ei saastaa pestä voi
Ei saastaa pestä, ei saastaa pestä pois
Ei saastaa pestä voi
Ei koskaan pestä, ei saastaa pestä pois
Sun täytyi tietää miten käy väärän vieraan
Ei kierot nuolet voi koskaan lentää suoraan
Puhtauden hinta on liikaa
Muistojen valta on liikaa
Ei saastaa pestä voi
Ei saastaa pestä, ei saastaa pestä pois
Ei saastaa pestä voi
Ei koskaan pestä, ei saastaa pestä pois
’Heinola 10:n jälkeen tuntui taas siltä, että jokin tie oli löytynyt, mutta sillä ei oltu vielä oikein osattu kulkea. Sille tielle kuului ehdottoman tärkeänä osana piittaamattomuus siitä, mitä muut tuotoksistamme ajattelevat. Eihän tämä Saasta ole mitenkään hyvä singlebiisi, ja sen valinta ensimmäiseksi sinkuksi oli eräänlainen kaupallinen itsemurha, mutta omalla tavallaan tyylikäs sellainen.
Tässä kipaleessa on kerrassaan mahtavat perkussiot. Minä tykkään kun ”Sempe” Willgren mättää ohjeenaan ”soita kuin 40 kuumehoureista brassia”.’
-Toni
