Riemufestivaali

nopean lähtömme, ja tarpeeksi pitkän linkkumatkan jälkeen olin onnellinen että olin ylipäätään helsingissä turvallisesti. tankattuamme itsemme terveellisellä(?) aterialla, lähdimme käpöttelemään nosturia kohti noin puoli kymmenen aikoihin. paikanpäällä odotti jonkin asteinen järkytys, jono ovelle oli piiiitkä. siinä rauhallisesti odotettuamme jonkin aikaa, alkoi pienimuotoista hermostumista itsessäni näkyä. kun olimme narikassa kello oli jo 6min. yli kymmenen, ja järkytyksekseni näin että hybridit alkoivat soittaa klockan 10. kunnon spurtti saliin, eikä hätää, siellähän niitä poikia vasta lavalle kuulutettiin 🙂 todella hienon keikan pojat vetivät 🙂 kyllä sydäntä lämmitti…

seuraavaksi maj karman kauniit kuvat: ei sanonut minulle mitään

terveet kädet plays apis: kunnon fiasko!

apulanta plays terveet kädet: jes jes, kappaleista en niin välittänyt, mutta meno näytti mahtavalta, lavalla ja yleisössä 🙂 HYVÄ HYVÄ ANTTI!! ja muut 🙂

tulos: ihan hyvä keikka, fiaskoa ja kunnon menoa 🙂


Tarinan ajankohta: 18.1.2002
Lähettäjä: Marilyn

Riemufestivaali

Paikalle lähdettiin kaverin kanssa ihan helvetin aikasin. Siellä sitte l´nosturin edessä kyhjötettiin sateessa ja käytiin välillä nesteellä ostamassa teetä. Porukkaa alkoi virtaamaan paikalle vasta seitsemän jälkeen, niin että turhaan sielläkin riuduttiin. Sisään päästiin hyvin (lue: tungettiin itteme eteen) ja narikassakin asiat suju. Niin sitte päästiin ekoina ylös ja keskelle, oli nimittäin ihan päätetty juttu että nyt ei takana pompita vaan riehutaan edessä. Kaikki bändit rokkas, mitäs niistä nyt sanois.. Maj karma oli varsinki tykki ja mun illan kohokohta. Herra Ylppö saa mut aina naureskelee vaikka oisin missä kunnossa, hassu poika (?). Siinä jossain vaiheessa lavalle pomppas terveet kädet, mutta ei siitä sen enempää.

Apis lähti vikana tykittämään terveitä käsiä joskus jälkeen tuhkimon. Toni näytti nauttivan erittäin paljon, ja mä uskon että sillekin herralle tekee hyvää päästä välillä kunnolla riehumaan ja purkamaan paineita. Vieläkin on vaikeuksii tajuta et Antte soitti kans. Bongattiin se jo aikasemmin (arska myös) mutta kuitattiin koko juttu sellasella ”njääh, ei se se oo” asenteella. Olipa vaan. Hyvin soittivat kaikki ja erityiset kiitokset sipelle joka yllätti mut tosi ilosesti! Nyt vaan sitä soololevyä duunamaan Sipe!!!! Parhaimmillankin meno oli aika rauhallista, mutta ei missään vaiheessa tylsää!


Tarinan ajankohta: 18.1.2002
Lähettäjä: Skara

Helsinki 18.1.2002

Riemufestivaali

Lähettänyt: IneZzz/ inusciCinusci)

Taas oltiin siskon kanssa liikkeellä. Molemmat olivat aamulla tunnollisesti heränneet siinä kuuden ja seitsemän välillä kouluun. Nyt oli sekin tältä päivältä ohi ja istuttiin dösässä matkalla kohti Hell-sinkiä.

Ensin harhailtiin Fazerille hakemaan kitarankieltä ja ties mitä muuta, kunnes sitten lähdettiinkin kiiruhtamaan lasipalatsin eteen, jossa oli taas tarkoitus tavata pari kaveria. Kellon näyttäessä 17.20, oli viimeisinkin (vaan ei vähäisin) porukastamme liittynyt seuraamme. Nopeasti käytiin syömässä ennen kuin sitten suunnattiin askeleet kohti Nosturia.

Nosturin edessä oli yllättävän vähän porukkaa. Kolme tuttua ovella, ja kolme vähemmän tuttua siellä jossain portaikossa piilossa. Ne enemmän tutu sitten kertoivat, että olimme missanneet Tonin autoilushown siinä Norturin parkkipaikalla. Däämn 😉 ! Kello lähenteli kuutta ja lauleskeltiin siinä sitten jotakin keskenämme (…Silti Onnellinen, Multa Lähtee Järki, sekä muutamaa the 69eyesin ja Maj karman Kauniiden Kuvien biisiä).

Jossain vaiheessa herra Santapukki (jota huomasin koko keskustelun ajan Teititteleväni) kunnioitti meitä läsnäolollaan lähes vartin (oho, oho!) lähinnä esitellen Weezerin promo-singleä, jonka oli juuri omien sanojensa mukaan ’saanut eräältä kaveriltaan’. Me sitten tietysti räpsimme kuvia ja tuputimme kynää että paperia, ynnä muuta tämän ikäisten fanitouhuiluun kuuluvaa.

Ennen yhdeksää porukkaa kyllä kertyi enemmänkin ovien taa, mutta sisään päästiin silti ekojen joukossa. Alkuperäisten suunnitelmien mukaan sisko ja muutama muu jäi hoitamaan narikat kun me loput juoksimme päätä pahkaa saliin. Taas oltiinkin sitten kaikki eturivissä. Siinä alkoi taas odottaminen.

Ekana lavalla oli Hybrid Children (aloittivat siinä 22.30 aikoihin), jotka heittivätkin aika mukavan vauhdikkaan keikan. Seuraavana soittivat Maj Karman Kauniin Kuvat jonka keulakuva herra Ylppö kyllä lumosi lava-aktillaan ihan totaalisesti. Kyseisen keikan aikana saatiin ensimmäiset häiriköt taaksemme. Lähemmäs kaksimetrinen nuori mies kun yritti pitkän aikaa änkeä siihen eteen, ja saikin loppujen lopuksi tönäistyä siskon ja sen kaverin (kyseistä herraa n. puolet lyhyemmät tytöt) tieltään pois. Sisko tosin änki takaisin viereeni ja alkoi kaikessa temperamenttisuudessaan haukkua kyseistä zombieta, jonka käytös kyllä kieltämättä oli aika v*tun maailmanomistajamaista. Sain kuitenkin sisko pienen hiljennettyä ennen kuin se ehtisi saada turpaansa siltä kusipäältä.

Kaasunaamareihin sekä Slipknot henkiseen pyövelihuppuun pukeutuneet Terveet Kädet aloittivat Maj Karmojen jälkeen raiskaamalla ensiksi kappaleen Mitä Kuuluu. Alussa joku ehkä jaksoikin heilauttaa kättään, mutta kun yleisössä tajuttiin, etteivät ne alkaisikaan soittaa ’kunnolla’ porukan ilme vaihtui vähän apaattisempaan.

Se koko setti oli täysi järkytys. Syntikasta lähti päälle joku muutaman tahdin konemainen luritus, jota sitten jatkui koko biisin ajan. Basso yhtyi siihen vähintäänkin yhtä itseään toistavalla tavalla, ja laulaja rääkäisi välillä mikkiin lyyrikoita äänellä, joka kuulostaa samalta kuin jota sian voisi kuvitella käyttävän teurastushetkellä. Sen lisäksi tämä armas vokalisti ei ollut vaivautunut opettelemaan sanoja ulkoa, vaan tiirasi niitä vähemmän huomaamattomasti edessään olevasta paperiliuskasta.

Sekin rääkki sitten loppui aikanaan ja jäätiin odottelemaan Apulantaa lavalle. Vieressä seisova kaveri (jolle pahoittelut siitä, että joutui kuuntelemaan höpötystäni koko keikkojen keston) hokasi ilmoittaa minullekin, että se lavalla piuhojen kanssa väsäävä tummakiharainen kaveri oli – kukapa muu kuin- Antti (!!!). Kohta lavalle saapuva juontaja ilmoittikin, että Apis tulisi tänäiltana soittamaan alkuperäiskokoonpanolla.

Setti sitten alkoi. Pojat soittivat Ääretön Joulu- EP:n alusta loppuun kuten olivat etukäteen mainostaneet. Toni veti lavalle lentäneet alusvaatteet päänsä suojaksi sitä mukaa kun niitä sinne satoi. Sipe lauloi yllättävän monet biisit (ellei kaikkikin, en ehtinyt laskea) kuten oli jo ennen keikkaa siellä ovilla uhannutkin. Ihan hienosti silti minun mielestäni urakastaan suoriutui, kuten myös Antti, jonka yleisökin taisi ottaa ihan mielellään vastaan.

Apis heitti saman setin ihan kivalla energialla kahteen kertaan. Henkilökohtaisesti en tosin osannut kovin hyvin tilanteesta nauttia, vatsaan kun sattui niin p*rkeleesti ja porukka alkoi olla siellä takanakin kokoajan eläväisempää.

Sekin keikka kuitenkin loppui ja juontajat palasivat lavalle. Loppuspiikkiä vetävä herrashenkilö joutui lupaamaan lavalla olevan soittolistan minulle, kun ei muuten olisi saanut puhua rauhassa loppuun. Mutta eikös se viereen änkenyt zombie-norsu-miksaus repinyt sen itselleen. Harvinaisen aikuismainen yksilö, joka yhä vain piti listan itsellään vaikka se juontaja-setä kävi vielä pyytämässä, jos hän sen listan minulle lahjoittaisi, kun se kerran oli ikään kuin ’varattu’. Siinä vaiheessa kun tyyppi sitten rupesi selittämään kuinka on ’Torniosta asti tullut katsomaan Terveitä Käsiä ja tahtoo nyt iuhan välttämättä pitää sen listan jossa niiden biisit etc etc..’ totesin kovaan ääneen, että pitäköön sen listansa kunhan painuu mahdollisimman kovalla vauhdilla takaisin sinne Tornioon ja pysyy siellä.

Sisko jonotti kaikessa kiltteydessään narikalle hakemaan kamat ja lähdettiin parin kaverin kanssa nesteen parkkikselle, josta rakas isäihmiseni oli meidät luvannut noutaa. Jäkifiilikset keikasta olivat kuitenkin ihan hyvät, vaikka joka paikka olikin edelleen kipeänä. En olisi jättänyt väliin..

©ineZzz


Tarinan ajankohta:
Lähettäjä:

Helsinki 18.1.2002

Riemufestivaali

Lähettänyt: Lisko

Ilta alkoi mukavasti lähtiessämme ystäväni kanssa kulkemaan kohti Nosturia. Olimme jo etukäteen päättäneet, ettemme edes yritä ehtiä paikalle ovien avaamiseen mennessä, ja lopulta perillä olemme noin 21.30. Ulkona vasta mieleeni muistui, että vaikka ovet olisikin jo avattu, järjestysmiehet päästävät porukkaa sisään vain kourallisen kerrallaan parin minuutin välein, joten ulkona silti jouduimme odottamaan. Sisään päästyämme juttelen hetken mukavan portsarin kanssa, jonka jälkeen takki ja laukku Maukalle narikkaan ja portaat ylös saliin. Tervehdin silmiin sattuneita tuttuja The 69eyesin soidessa taustalla, jonka jälkeen onkin jo pian ensimmäisen bändin vuoro astua areenalle.

Hybrid Childreniä en ennen muista nähneeni keikoilla, mutta varmasti menen uudelleen, jos siihen tulee mahdollisuus. Niin kova live-bändi he kyllä ovat. Voin käsi sydämellä vannoa ja lämpimästi vakuutta yhtyeen olevan katsomisen arvoinen. Jasse raivoaa kitaransa ja äänensä voimin hirveällä temmolla, muun bändin ollessa varmastikin aivan yhtä hyvin mukana. Puolessa välissä keikkaa laulaja kuuluttaa yleisön joukosta Itä-Helsinkiläisiä, ja kyllä heitä huutomyrskyn perusteella löytyykin. Hyvä näin. Yhtyeen keikka etenee mukavasti eteenpäin, eikä merkkiäkään väsymyksestä ole havaittavissa yhdenkään kundin eleissä tai ilmeissä. Viimeisenä esitetty kappale Gangrene Lane räjäyttää potin ainakin omalta osaltani; onnellisena, edelleen kauniin punk-rock musiikin vallassa poistun taemmas odottamaan seuraavan aktin lavalle tulemista, kuullen samaan aikaan korvissani valtavat ´we want more´ huudot, joista ei mitään hyötyä kuitenkaan ole, lavalle saapuu pari nuorukaista jotka kertovat, ettei aikataulusyistä(?) ole enää mahdollista päästää kundeja lavalle. Ei sitten.

Jos oikein ymmärsin, Mutants bändi aloitteli samaan aikaan soittoaan alakerrassa, jota en kuitenkaan itse mennyt katsomaan enkä kuuntelemaan. Orkesterin musiikkiakaan en ennen muista kuulleeni, joten yhtye on itselleni täysin tuntematon, ei siis oikein mitään sanottavaa heistä.

Seuraavan yhtyeen aloittamiseen toisessa kerroksessa on liki tunnin odotus, joten aikaa tappaakseni löydän itseni vessasta hoilottamasta Tehosekoittimen Fiksua ja Kypsää, sekä muita suomirockin ikivihreitä klassikkoja, ja ostamasta mukavan tuntuiselta, hyvin ilmeisesti punk- aatteita kunnioittavalta kundilta Ruoste nimisen yhtyeen levyä. Mahtava lätty, suuri kumarrus bändin jäsenille.

Maj Karman Kauniiden Kuvien aloittaessa veivaamisen odotan innolla mitä tuleman pitää, enkä joudu pettymään. Niin kova meno on heilläkin. Kauheasti en heidänkään musiikkiaan tunne, joten paha mennä biiseistä mitään sanomaan, mutta ainakin viimeinen kappale Rocktähti saa minutkin hoilaamaan mukana ääntäni säästelemättä. Upea keikka. Kiitos siitä.

Seuraavan bändin aloittamiseen ei ole kovinkaan pitkä aika, mutta menen portaille istumaan, jolloin ohitseni kulkee paljon tuttuja kasvoja musiikin maailmasta; Herra Ylppö, Jussi69, Valpio, Erjamon Lasse, ”Pulma”- Harri, Sammy sekä Eero Tyrävyöstä. Ainakin näin muistaisin. Ihan vain tuosta Sammysta haluaisin sanoa, että jätkällä on kitaristin ja laulajan lahjat kunnossa. Kuunnelkaa kaikki Munaa ja Private Linea.

Mukavan hengähdystauon jälkeen nousen takaisin saliin Terveiden Käsien jo aloitellessa soittamistaan Apulannan Mitä Kuuluu kappaleella, jolloin peräännyn takaisin portaikkoon, sillä en halua kuulla Wirtasen kauniita kappaleita raiskattavan ko. tavalla. Asiasta voidaan tietenkin olla montaa mieltä. Makunsa kullakin. Ja taas pitkä odotus alkaa, mutta sehän on vain tyyntä myrkyn edellä.

Kun Apulanta lopulta kiipeää lavalle jälkeen puolenyön, itken ja nauran silkasta ilosta; alkuperäiskokoonpano liikkeellä, tai ainakin melkein. Toni basso ja taustahuuto, Lautalan Antti kitara ja laulu sekä Simo rummut ja laulu myöskin. Fiilis nousee hetkessä kattoon. Kaunista. Suuri lauma punkkareita on myöskin saapunut paikalle, mukavaa. Toni alusvaatekasa kasvoillaan, Antti rauhallisesti baskeri päässään ja Sipe hakaten rumpujaan kuin viimeistä päivää muodostavat aktin joka toimii kuin Imodium, jonka Pissaa ja Paskaa vedot näyttävät mihin voi pystyä. Hienoa. Keikka kokonaisuudessaan ei kestä kovinkaan pitkään, mutta silti se pystyy siihen mihin pidempikin, piiskaamaan yleisön loppuun asti. Upeata.

Riemufestivaali on mitä parhaiten toteutettu kokonaisuus. Lisää tällaisia. Kiitos yhtyeille, Elmulle sekä jokaiselle tapahtuman järjestämiseen osallistuneelle.


Tarinan ajankohta:
Lähettäjä:

Helsinki 18.1.2002

Riemufestivaali

Lähettänyt: Ninni

Siis tämähän ei ollut Apulannan keikka, vaan Apulanta soitti Terveitä käsiä ja Terveet kädet soitti sitten Apulantaa. Tulin paikalle joskus puolen kaheksan maissa ja paikalla ei ollut paljoa ihmisiä. Sitten yhdeksää kohti ihmismassa painautui ovea vasten, kunnes järkkäriy avasivat ovet. Ensimmäinen esiintujä oli Hybrid Children, joka oli ihan hyvä. Sitten tuli Maj Karman Kauniit Kuvat, joka oli huono. Sitten jännitys tiivistyi, koska seuraava esiintyjä olisi Terveet kädet jotka soittaisivat Apulantaa. Vihdoin kun Terveet kädet kiipesi lavalle, niin omaksi ihmetykseni se oli mielestäni ihan paska. Koko yleisö katsoi ihan hiljaa sitä menoa.

Sitten kaikki huokaisivat helpotuksesta, kun Terveet käcet lähtivät lavalta ja tuli Apulannan vuoro. Apulanta soitti alkuperäisellä kokoonpanolla: Toni, Sipe ja ANTTI. Pojat vetivät todella hyvin ja lensihän Tonillekin parit stringit ja rintsikat. Koko yleisö oli mukana (ainakin siinä, missä mä olin) ja kun tuli encoren aika, niin pijat aloittivat soittaa sitä samaa keikkaa uudelleen. Keikan jälkeen näin Antin ja sain nimmarin. Kotiin kun pääsin, niin pyöri päässä. No mutta odotellen seuraavia keikkoja voin kiittää Apulantaa tästä.


Tarinan ajankohta:
Lähettäjä:

Helsinki 1.12.2001

Nosturi

Lähettänyt: KGB

Paikan päällä noin kymmenen aikaan. Tupa oli jo suhteellisen täynnä. Odotukset olivat korkealla. Lehtivihreät soitti, mutta ei suurta vaikutusta. Yhdentoista aikaan löysin itseni jo läheltä stagea, mutta itse orkesterti saapui lavalle vasta varttia vaille puolenyön. Yllätyksekseni ja ilolla huomasin, että setti oli lopulta lähes kaksi tuntia pitkä. Soundit olivat mielestäni hieman perseellään, mutta porukan hilluminen ja omat fiilikset takasivat viihtymisen. Myös lattialta tehdyt löydöt ja gorillojen tarjoilema neste olivat huomioitavia. Itse keikkahan oli sitten taattua tavaraa. Kiva nähdä, kun pojat veti pari biisiä ihan oikealla kokoonpanolla ilman partasamia. Paula Koivuniemi oli kyllä ehdoton sinetti upeimmalle AL-keikalleni, mutta kyllähän suurin kiitos kuuluu bändin heeboille. Kiitos!


Tarinan ajankohta:
Lähettäjä:

Helsinki 1.12.2001

Nosturi

Lähettänyt: Mia

Täytyy kyl sanoo että se lauantain (1.12) keikka Nosturissa oli paras keikka millä oon ikinä ollu! Menin sinne siinä vähän ennen yheksää ilman lippua(!!!) ja aloin sitten heti kysellä porukoilta, että kellä olis ylimääräsii. Sit yhellä Juopolla sattu olemaan ja mä tarjosin siitä 90 mk, mutta se sano että se voi myydä sen 55:llä. Mä tietty ostin sen heti ja painelin täyttä kyytiä sisään.

Siellä sisällä varasin sitten itelleni hyvän paikan reunasta, korokkeelta, josta oli hyvät näkymät suoraan lavalle. Aluks meni jotain yli tunti, kun vaan pistettiin kajareista tuleen jotain Linkin Parkkii, yms. Lopulta lavalle saapui Lehtivihreät, ja valitettavasti täytyy sanoo, että se olis voinu jättää pari biisiä pois, kun yleisö alko jo huutaa, että ”Apulanta kehiin!”.

No sitten järjesteltiin taas vähän soittimia ja itse Apis päästettiin lavalle vähän ennen puolta yötä. Siinä vaiheessa porukat alko töniä ja pomppia niin kamalasti, että siinä meinas jäädä jalkoihin ja oli kieltämättä aika kuuma ja sietämätön jano. No onneks järkät kuitenkin lähetti kylmää vettä mukeissa yleisön joukkoon ja aina välillä sai vähän virkistystä ja jaksoi taas kiljua ja huitoo mukana. Tunnelma oli aivan mahtava ja biisien melko suuri määrä yllätti iloisesti. Myös Wallun näkeminen oli kiva. Siitä Paula Koivuniemestä, no jaa, olihan se ehkä piristävä lisä 🙂

Lopuks oli hyvä, kun Toni hyppäs yleisöön ja Sipe heitti ne rumpukapulansa ja porukat hyökkäs tappelemaan niistä. Keikka loppu joskus kahen maissa yöllä ja porukat alko lähtee ulos, ei tosin kaikki vielä silloin. Voin kyllä sanoo että legendaarinen keikka oli ja aivan mahtava kaikin puolin!!! Ja olin tosi tyytyväinen kun Apis heitti myös Ilonan. Olihan se joululaulukin ihan virkee lisä 😀


Tarinan ajankohta:
Lähettäjä:

Helsinki 1.12.2001

Nosturi

Lähettänyt: IneZzz/ inusciCinusci

Parin kuukauden tuskaisan odotuksen jälkeen oli sitten viimeinkin joulukuun eka päivä. Tänä vuonna ei siskon kanssa oltu niinkään odotettu sitä, että päästäisiin availemaan kalenterin luukkuja, vaan suurin innostuksen aihe oli Apulannan keikka Nosturissa.

Viiden aikaan pompimme jännityksestä sekaisin siskoni Omenan kanssa lasipalatsin eteen, jossa tavattiin muutama kaveri. Siitä sitten kimpassa kävelymatka Nosturille, jonka pihaan saavuttiin siinä puoli kuuden aikoihin. Porukkaa oli paikalla jo jonkin verran, osa enemmän, osa vähemmän tuttuja kasvoja. Lyhyt kyselykierros kertoi, että aikaisimmin liikkeellä olevat olivat saapuneet odottelemaan jo aamulla kymmenen aikaan. Kahdelta oli porukkaa sitten tullut lisää (näin minä kuulin).

Ei siinä kauaa tarvinnut seisoskella kun itse herra Wirtanen sieti kunnioittaa meitä höperöitä teinejä läsnäolollaan. Jotakin mies taisi porukalta kysellä ennen kuin katosi mukanaan olevan naisen (jostain minulle jäi sellainen käsitys, että se oli toimittaja..(?)) kanssa kauemmas jotakin odottelemaan, ennen kuin minä sitten törkeästi nimmarinpyyntö aikeissani heitä häiritsin. Rakas äiti-kultani kun tahtoi Tonin nimikirjoituksen omistuksella ”Mutsi anna mulle piiskaa”. Selvästi vanhempaa sukupolvea kunnioittava herrashenkilö kuitenkin vaihtoi ’mutsi’ sanan perinteiseen ’äitiin’. Minun käsialani sai muutamat haukut (nimmari tuli saksanvihkoon) ja hetkisen Toni myös väänteli jotain kummia sanoja tuolla kummaa kummemmalla kielellä (.. saksa.. se on kurkkutauti eikä kieli).

Kumman hiljaista oli se odottelu siinä. Ei sillä, etteikö juttua olisi syntynyt milloin kenenkin kanssa, mutta laulu ei raikunut kuten se joskus aiemmin on Nosturin pihassa raikunut. Ehkä me olimme viisaita ja säästimme ääntämme (ja ohikulkijoiden korvia).Seitsemän aikaan alkoi porukkaa taas tulvia enemmänkin ja kahdeksalta paikastaan sai jo pitää kynsin hampain kiinni. Kellon lähetessä yhdeksää tunnelma yhä vain tiivistyi entisestään, mutta sehän ei sinänsä haitannut, koska oli niin hvetin kylmä.

Yhdeksän aikaan isot, pelottavat järkkärimiehet sitten ilmestyivät oville ja peräti avasivatkin ne. Ärjyivät sitten ettei pidä rynniä. Mehän tietysti kipitimme siskon kanssa sisään ihan kiltisti. Minä jäin narikkaan kun sisko taas ryntäsi saliin valtaamaan paikat. Kun sitten ravasin portaat sen perässä ylös ja pääsin saliin tajusin, että me katseltaisiin Apiksen 10-vuotiskonsertin viimeinen keikka ETURIVISTÄ! Se oli hieno fiilis. Tarrauduin aitaan eikä edes maanjäristys olisi minua siitä liikauttanut. Muutama siskon kaveri kyllä kävi hyvää hyvyyttään varoittamassa, että ”Älkää nyt ihmeessä siihen jääkö. Te liiskaannutte ihan totaalisesti.” Minä pyysin niitä korjaamaan sen ruumiistani aitaan jääneen märän läntin talouspaperin sisään kunhan keikka loppuisi.

Odotus oli taas yhtä tuskaa. Hermostuneena, kynsiä pureskellen (siskon tapauksessa sormet suunnilleen kurkussa asti) kuuntelimme tappavan tylsää odottelumusiikkia, jonka sekaan oli tosin tungettu taas muutama helmi joita tykkäsi laulaa mukana. Kaverit joiden kanssa oltiin Nosturille saavuttu oli myös siinä ihan vieressä ja muutamaan taakse ahtautuneeseen tyyppiin ehti myös tutustua (erittäin mukava nuori nainen Salosta sekä eräs amisjätkä Nummelan suunnalta).

Jossain vaiheessa ne Lehtivihreät kuitenkin aloitti. Inhotti kun porukka ei olisi millään jaksanut kuunnella lämppäribändiä loppuun, vaikka se musiikki olikin aikalailla asiaa. Itse en ollut kuullut yhtään biisiä etukäteen, mutta lauloin lähes kaikissa mukana viimeistään siinä vaiheessa kun kertosäe tuli toista kertaa. Kyllä siitä kuitenkin kenties jonkinlainen meininki puuttui.

Ja taas odotettiin. Viimein alkoi soimaan joku yksinkertainen rummutus/marssi, jota sitten saatiin taputtaa mukana. Idiootiksi siinä itsensä tunsi ensimmäisen puolen minuutin jälkeen, mutta kannatti; Pojat näet hyppelehtivät lavalle ja aloittivat biisillä joka lyriikoillaan takaa, että heidän on tulevaisuudessaankin vaikeaa päästä Linnanjuhliin tai kommunikoida poliitikkojen kanssa vakavalla naamalla. Ja se biisihän oli tietysti Ahdistaa (Irroitetaan käsi ajaa varmaan samaa asiaa, mutta se uupui keikkasetistä kokonaan). Ja siinä vaiheessa alkoi mukana laulaminen, joka ei kyllä loppunut missään vaiheessa keikkaa.

Minähän nyt olin nähnyt pojat lavalla vain Puustockissa, sekä hyvin kaukaa Elämä lapselle- konsertissa. Puustockissa Tuukan paikallaan pysyminen oli hieman hämännyt, mutta nyt liikettä oli sentään hieman enemmän. Olen tosin kuullut, että bassotaiteilija on ihan oikeasti innostuessaan vieläkin paljon liikkuvaisempi.

Me oltiin Omena-siskon ja kavereiden kanssa siinä Parta- Samin nenän alla eturivissä, mutta kyllä Tonikin siihen ihan hienosti näky (ja hyvin sai kuviakin). Sipeenkin osu valot yhdessä biisissä niin hyvin, että kuvasta jopa tunnistaa kenen kasvot sieltä rumpujen takaa oikein näkyy.

Ei mennyt puolta tuntia kun Tonin mikistä jo roikkui jonkun alusvaatekerrasto. Tummanpunaiset stringit ja rintsikat (kiva väri, minulla oli samansävyinen pipo hiuspehkoni suojana) joiden lentäessä lavalle herra Wirtanen totesikin jotakin siitä kuinka jollekin tulee kohta kylmä.

Biisejä tuli aika hurjaan tahtiin ja tässä vain muutamia niistä; Poistuisitko mun elämästäni?, Mato, 0010 (Omistettu henolalaisille), Hallaa, Viivakoodit, Odotus, Liikaa, Paha paha asia (Omistettu Antille), Ruhtinaat, Kadut, Amerika, Kymmenen ylöspäin, Käännä se pois.. Varmaan monia muitakin, mutta muisti pätkii. Saattaa olla, että tuossa oli muutama ylimääräinenkin (heh..). Jossain vaiheessa Sipe heitti kapulan kesken biisin yleisöön. Ja sehän tuli kuin tarjottimella, oli ihan käden ulottuvissa ja silti minä sen menin missaamaan. Se harmitti, mutta enpä ehtinyt kauaa surra.

Tuntui siltä, ettei aikaa ollut kulunut juuri yhtään kun mokomat yrittivätkin jo ensimmäisen kerran karata lavalta. ’We want more’-huudot kaikuivat ja kiltistihän ne palasivat. Toni omisti Teit meistä kauniin yleisölle ja Mitä kuuluu:n äidilleen.

Tokassa encoressa tuli Ilona?, joka herätti jengissä todella voimakkaita tunteita. Omena ja minä riisuimme oitis pipot päästämme, kun kaverit sen sijaan itkivät vieressä mielenliikutuksesta. Yksi elämäni kauneimmista hetkistä ja jos jostakin haluaisin kiittää, niin siitä.

Mielestäni kolmas encore oli viimeinen, mutta voi olla, että olen unohtanut jotain. Tottakai lopetus biisi oli Anna mulle piiskaa, näin tuttavallisemmin Piiskaa. Kaikki tietysti lauloivat mukana. Tokan säkeistön alussa lavalle ilmestyi joukostaan eksynyt Leidi, Paula Koivuniemi. Wow, pojat! Hienoa. En olisi välttämättä innoissani jos olisin nähnyt sen yksin lavalla, mutta kyllä Paola-rouva saa ainakin minulta täydet pojot tulkinnastaan. Eikä se yrittänyt varastaa showta, päinvastoin olisi lähtenyt lavalta jo aikaisemmin, ellei Toni olisi pyytänyt/vaatinut jäämään lähes loppuun asti.

Toni tietysti teki rohkean loikan yleisön sekaan ja kadotti paitansa jonnekin päin fanimassoja. Kipusi lavalle, kiitti ja poistui muiden mukana. Viriteltiin siinä siskon ja kavereiden kanssa vielä Paljon onnea Apulannalle muutamaan kertaan, ennen kuin lähdettiin valumaan kohti narikoita.

Keikasta jäi niin uskomattoman hyvä fiilis ettei paremmasta väliä. Tietysti ääni oli kadonnut tyystiin seuraavana aamuna ja flunssa aina vaan pahempi, mutta se todella oli sen arvoista. Apulannalla menee kovaa ja tuolla keikalla taisi mittarit hajota kokonaan. Oli se kokemus.

Ja minä olen taas tapani mukaan höpötellyt niin pitkään, että harva varmaan jaksaa lukea loppuun asti. Joskus sitten taas.


Tarinan ajankohta:
Lähettäjä:

Helsinki 1.12.2001

Nosturi

Lähettänyt: Teemu Lindqvist

Onhan se niin, että 1.12.2001 tuli nähtyä tähän astisista A -orkesterin keikoista paras. Keuhkoputkentulehduksesta ja muista huolimatta saavuin paikalle Nosturiin. Illan alun kruunasi muuan Minna (ilmeisesti T. Wirtasen ystävä ja avovaimoni työkaveri HauMausta), joka sai vanhan pojan hyvin iloseksi hommaamalla minulle aidon pääkallolla varustetun nimikirjoituksen Lordilta! Lehtivihreät oli kyllä aivan pirunmoisen vaisu bändi – ei miellyttänyt mua eikä kavereitani – lähinnä nukutti ja väsytti – valitettavasti.

Jotenki oli itselä siellä k-18 puolella sellanen tunne, että porukka omistaa vain Apiksen kaksi tai kolme uusinta levyä (lähinnä Plastik ja Heinola10) ja he olisivat odottaneet biisejä juuri näiltä levyiltä – KUN taas itse olen kaivannut jo parivuotta niitä hieman vanhempia biisejä JA TULIHAN NIITÄ SIELTÄ!!!Ahdistaa, poistuisitko jne…ja kaiken kruunasi ILONA? -tuo synkistä biisesitä julmin!Myös se, että Pojat soittivat muutaman ekan kolmistaan oli hjyvä! Kun ei kerran itse pystynyt laulamaan mukana niin oli kerrankin hyvä päästä ihan vaan rauhassa seisoskellen kuuntelemaan orkesteria ja nauttia kuulemastaan!Encorea tuli encoren perään ja fanina tiesin, että setin on päätyttävä Piiskaan – siinä vaiheessa takkinarikkaruuhkan välttämisesksi siirryin askelmaa lähemmäksi ovea, kunnes näin screeniltä Paula Koivuniemen tuon äitihahmon ryntäävän lavalle sooloamaan poliisia ystäväksemme!!!WAU. HYVÄ APULANTA!!!Onnea 10v synntäreiden johdosta!


Tarinan ajankohta:
Lähettäjä:

Helsinki 1.12.2001

Nosturi

Lähettänyt: Lisko

Fiilis on mitä parhain istuessani ystäväni kanssa metrossa. Jäätyämme Rautatientorilla pois kuljemme 6:sen pysäkille, ja jäämme odottamaan ratikka. Odotuksemme yltyy melko pitkäksi, ilmeisesti edellisen vaunun mentyä juuri ohi. Seuraavilla pysäkeillä tulee paljon tuttua porukkaa sisään, mutta heidän asenteensa on mielestäni outo; mennään keikalle dokaamaan. Eikö musiikkia oltukaan tultu kuuntelemaan. En itsekään mikään absolutisti alkoholin suhteen ole, mutta ei ainakaan minua yhtään innosta olen-niin-hirveässä-kännissä-etten-muista-keikasta- mitään-jälkeenpäin meininki keikoilla. En heitä silti halua tuomita, tee se mikä tuntuu hyvältä.

Saavuttuamme Nosturin pihaan on kello jo 20.30, ja paikalta löytyy jo suurin osa sisään tulijoista. Silmäni osuvat ”loppuunmyyty” kylttiin ovessa ja riemuitsen sisäisesti, mikä parempaa kuin täysi sali suurimman ja kauneimman bändin soittaessa? Ovet avataan melko täsmällisesti ja sairaalloinen sisään ryntääminen alkaa. Takki ja laukku narikkaan, ja portaat ylös saliin. Kiitos muuten narikassa työskenteleville, olette ainakin minulle olleet aina erittäin ystävällisiä, avuliaita ja mukavia, vaikka rahat eivät aina heti löytyisikään ja se tärkeä kamera jäi laukkuun. Hyvä Nosturi, hyvä Elmu!

Saliin päästyämme lipsahtaa itseltäni kirosana jos toinenkin, sillä eteen pääseminen ei näytä mahdolliselta. Sitkeästi kuljemme läpi tulen ja veren ja pääsemme lopulta toiseen riviin seisoskelemaan. Totean Lehtivihreiden soittamisen alkamiseen olevan puolentoistatunnin odotuksen, jolloin laskeudun toisten jalkojen sekaan istumaan mukanani pari muutakin mimmiä. Kulutan aikaa small talkilla eturivin tyttöjen kanssa, oikein mukavia ovat, vaikka eivät eturiviin minua aiokaan päästää.

Puoli yhdentoista aikoihin Lehtivihreät saapuu lavalle Nollaseiskan Jannen avustuksella. Hänellä on erittäin hyvä ääni, joka pääsikin oikeuksiinsa parin biisin aikana. Itse pidän kovastikin kyseisen bändin musiikista, vaikka kaikki eivät sille tunnukaan lämpenevän. Erityisen iloinen olen siitä, että orkesteri soitti viimeisenä biisinä erittäin toimivan kappaleen 190477-059x ja mä. Kaiken kaikkiaan mukava keikka, kyllä menisin uudelleen katsomaan heitä.

Lehtivihreiden lopetettua on kaikilla odotukset jo erittäin korkealla, ja meininkiä nostattaa vielä korkeammaksi lavan vasempaan reunaan itsensä kuljettanut Valpio, joka saa melkoisen huutomyrskyn aikaan tyttöjen huomatessa hänet.

Vihdoin Apulannan noustessa lavalle puolenyön aikaan nousee mieletön meteli, ja itse mietin tapaa tunkea itseni eturiviin . Keikan avaa Ahdistaa , joka lukeutuu yhteen lempikappaleistani, saaden minut takomaan edessäni olevan neitokaisen ruumista melko pahasti. Anteeksi. Keikka kulkee mieletöntä vauhtia eteenpäin, siis aivan taaki meno. Vihdoin Paha, paha asian aikaan odotukseni ja vaivani palkitaan, onnistun pääsemään [lue: tunkemaan keinoja kaihtamatta] eturiviin. Ja meno jatkuu. Vilkaistessani ylös näen myös Valpiolla olevan erittäin hyvän menon päällä, samalla havaitsen myös kameran, joka kuvaa keikka. Mihin pätkä mahtaa olla tulossa?

Myös orkesterilla näyttää olevan mukavaa, tai ainakin toivoisin näin olevan. Parta-Sami saapuu vasta toisen (vai kolmannen?) biisin aikaan lavalle soittaen kitaraansa jo totuttuun tapaan mitä erikoisimmilla esineillä, nyt vuorossa on ainakin hammasharja ja joku elektroninen systeemi.

Tämänkertaisesta keikkasetistä pidän erityisen paljon, sillä mukaan on otettu todella paljon myös vanhaa materiaalia. Mitä kuuluun Toni omistaa nätisti hymyillen äidilleen ja rauhallinen Jouluyö, juhlayö veisukin toimii kivasti, koko sai osaa kappaleen ulkoa. Myös Mato renkutus kuullaan, saaden lapset riehaantumaan.

Varmastikin jo tunnin soitettuaan organisaatio poistuu lavalta palaten sinne melkeinpä heti takaisin, soittaen Reunallatin ja Teit meistä kauniin. Yhteen encoreen tyytymätön yleisö odotti bändin uudelleen lavalle, ja tulihan se soittaen Ilonan. Kuuntelen kaunista kappaletta silmät kiinni, jolloin turvamies tulee kysymään onko minulla kaikki hyvin, vakuutan olevan ja jatkan kuuntelemista. Edes Ilona ei riitä yleisölle, vaan yhtye saapuu vielä kolmannen kerran aloittaen Piiskan Paula Koivuniemen kanssa, joka onkin erittäin hyvin toteutettu ja toimiva kokonaisuus. Biisi saa vihdoin raiskattua yleisön loppuun asti, ja kappaleen loputtua Toni hyppää satojen käsien päälle yleisön joukkoon alas lavalta, ymmärtääkseni lahjoittaen jollekin onnekkaalle hänen paitansa. Aiemmin hän antoi jo kaksi kädessään olevaa narua kuuntelijoille. Innokkaat kädet koskettelevat Tonia, ja hän nousee jo kohta lavan kautta takaisin taakse. Sipe heittää neljä rumpukapulaa yleisöön, ja yhden jo aikaisemmin. Sen lisäksi huomasin, että hän on ruvennut laulamaan taustoja. Hyvä Santapukki!

Hikiset, mutta silminnähden onnelliset fanit poistuvat hitaasti salista yön viileään ilmaan, mukanaan kauniit muistot keikasta. Kiitos Tuukka. Kiitos Simo. Kiitos Toni.


Tarinan ajankohta:
Lähettäjä:

Helsinki 1.12.2001

Nosturi

Lähettänyt: Päihteetön fani

juu mentiin sinne mun kamujen joskus seittemän mais sit siin ulkon kaks tuntii ja jopa parta-sami meni kerran siit meiän ohi!!!

juu no sit n.21.00 päästiin sisään ja kiivettiin pikapikaa saliin jossa saatiin 3-4 rivist paikat, ja siin sit ooteltiin pari tuntii..lehtivihreet tuli ja alko soittaa tylsii biisejään,,,,tzäkäl 2% yleisöst laulo mukana!!!!

apulanta:..JO lehtisten keikan aikana huomattiin että WALLU VALPIOhan se siellä oli tullu kattoon keikkaa!!!! mut sit ku apis tuli me todella meinattiin kuolla ku vittumaiset jätkät rupes tönii yleisöö,,, ja kaikil oli taas tosi hauskaa….. =o(

..apis veti eka Ahdistaa,, ja sen jälkeen mul meni pasmat sekasin mut ainaki nää ne veti: mitä vaan,0010,kadut,odotus,reunallat,viivakoodit,ruhtinaat,paha paha asia,silmämuna,silti onnellinen,poistuisitko…,kymmenen ylöspäin,mato,liikaa,hallaa,käännä se pois,amerika,mitä kuuluu,ilona?, ja piiskaa ,jonka toni ja PAULA KOIVUNIEMI duetoi!!!!!!…..juu toni veti myös IHANASTI säkeistön kappaleesta jouluyö,juhlayö!!!!!!!

ja of course toni hyppäs yleisöön ja kaikil oli hauskaa!!!! en kyl kovin kauaa ollu eturivis ku ihmismassa vei ja olin millon missäki,mutta lopulta löysin hyvän paikan sivusta ja sinne jäinkin!!!!!!…juu mutta oli upee keikka ja tonin äitiki oli kattomas sitä, et WOW! ja oli extra upeet nähä kuinka wallu veti tonin biisien tahdis…..!!!!!!

KIITOS APULANTA, PARTA-SAMI JA WALLU…..paula koivuniemee en kyl erityisemmin kiitä!!!!!!

..mutta juu,, haluisin vaan ilmasta tästäki asiast oman mielipiteeni; että, mix apiksen keikoil pitää olla ihan kännissä,röökata sisäl ja vetää kaiken maailman kokkeleita???.. suurin osa just 14-17vuotiaist oli aivan lärvit ja pillereitäki liikku…. ETTEXTE PYSTY NAUTTII APIKSEN MUSAST ILMAN PÄIHTEITÄ??????


Tarinan ajankohta:
Lähettäjä:

Helsinki 1.12.2001

Nosturi

Lähettänyt: Miia

Ehdottomasti paras keikka kautta historian!!!! Vaikka eturiviin ei päästykään, niin viistosta reunalta näki helkatin hyvin. Sain taatusti hyviä kuvia!! Oli mukavaa kuulla Ilona livenä , sillä biisihän on aivan helvetin hieno. Oli ilo huomata, että vanhat biisit pääsivät kunniaan! 4 encorea ja kaikki tuli poikien esityksestä hieno. Täydet 100 pistettä!! Paula Koivuniemikin huomasi Amma mulle piiskaa biisin myötä, että Apulannan keikat ovat taastusti hienompia kuin hänen Leidit (TELETAPIT) lavalla kiertue!!! P.S APIKSET ON JUMALIA!!!!!


Tarinan ajankohta:
Lähettäjä: