Slammer 2/99

Tuukka Temonen

Onko Tuukka sun ihan oikea ristimänimi?On.

Kuulin, että asut nykyään Tampereella. Mikä sua siellä vetää?

Koti, jossa olen asunut kohta neljä vuotta. Noiden videoiden takia siellä on huomattavasti helpompi asua, Koska siellä on hirveesti alan ihmisiä ja firmoja, joilta pystyy lainaamaan ja vuokraamaan alan palveluja. Tampereella mulle on muodostunut jo hyvät suhteet ihmisiin.

Teetkö sä videoita muillekin bändeille kuin Apulannalle?

Joo, jos vaan joku haluu. Toistaseksi mä olen tehnyt Levy-yhtiön kaikille artisteille. Niiden lisäksi vielä sellaisille bändeille kuin Limonaadi- elohopea, Klamydia ja edesmennyt tyttöorkesteri Crums.

Miten sä kiinnostuit näistä videohommista?

Itseasiassa aika pitkälle skeittifilmien ansiosta. Wallstreetin ”Shakle me not” on ollut sellainen innoittaja. Silt pohjalta on sitte lähdetty näit tekee. Kyllä mä edelleenkin sanon kuvaajalle, et ”skeitti alle ja mee tosta tällee näin.” Niin se menee kaikkein parhaiten, eikä tartte mitään ratoja laittaa (kameroita varten).

Vieläkö sä olet ehtinyt skeitata?

Joo. Kyllä mä itse asiassa viime kesänäkin pidin silleen, että vähintään joka viikko kävin skeittaamassa. Loppukesästä mulla meni nilkka (nyrjähti). Se oli tosi pitkälle talveen asti kipeä.

Mitkä on sun suosikki paikkoja skeitata?

Kyllä Heinola on ehdoton ykkönen. Sitte me käydään Tampereella, jonku Nokian sivuhaaran pihalla ja yliopistolla.

Mites porukat siellä reagoi, ku ne varmaan tunnistaa sut?

Ei itseasiassa tunnista.

Entäs lumilautailu: missä sä sitä harrastat?

Pyssärillä, Heinolassa, mutta en mä ole lumilaudalla nyt vähään aikaan laskenut.

Olet sanonut, että sua haittaa ainainen Tonin ihmissuhteiden vatkaaminen biiseissä, vaikka maailmassa olisi niin paljon muutakin, mistä voisi laulaa…

Kyllä mä olen nyt sitä mieltä, että ihmissuhde ongelmat on parhaat tavat toteuttaa itseään. Mä olen muuttanut tässä asiassa mieltäni. Kyllä ne on musta hyviä sanoituksia. Kato ku mä en tajunnut sitä, että niistähän voi etsiä sitä mitä haluaa – et mitä ne itselleen tarkoittaa.

Jos sä lähtisit itse tekemään biisejä, niin mistä ne kertois?

No kyllä tuolla Etiopiassa on semmonen Totom-heimo… Ja Shell on perustanut sinne tällasen haarakonttorin ja ne yrittää riistää sen alkuperäiskansan näit oikeuksia mitkä niillä on. Mä olen aina laittanut mun keikkaliksastani satasen tai vähän päälle tällaseen hyväntekeväisyys organisaatioon, joka jeesaa niitä parhaansa mukaan, jotta riisto loppuis.

Jaahas… Joopa joo. No mihin organisaatioon?

Freedom. Hollannissa on sen pääkonttori. Enemmän mun mielestä tällasista asioista pitäis puhua ja niihin puuttua.

No luuletko sä, että yleisö jaksais kuunnella sellaisia poliittisia Bob Dylan tyylisiä juttuja?

No miksei. Kyllähän ne jakso Bob Dylaniakin kuunnella. (yhteisnaurua) Et miksikäs ei!? No ei vaan… En mä kyllä haluais loppujen lopuksi… Kyllä niinku ehkä itsestään on kaikkein helpoin aina puhua.

Oletko sä koskaan suunnitellut tekeväsi sooloalbumia tai biisejä muille bändeille?

Noh. Kirjoittaisin jos osaisin.

Kyllä sulta varmaan pöytälaatikosta jotain biisejä löytyy?

No löytyy, mutta… Jotenkin se vaan ei ole se mun tehtävä elämässä – laulun tekeminen.

Mikä sitten on se sun tehtävä elämässä?

Olla mahdollisimman hyvä ihminen itselleen ja toisille. Eiköhän se ole mun elämän tehtävä.

Juha:Miten jos joku kysyy sun ammattia, joku kuka ei tiedä mitä sä teet, niin vastaatko sä olevas muusikko vai leffan tekijä?

Kyllä se muusikko on. Se on joko muusikko tai yrittäjä, joka sinne Hämeenläänin verovirastoon ilmoitetaan. Muusikkojahan me kaikki kait ollaan. En mä kyllä haluais, et mua pidetään muusikkona. Se on jotenkin… Eniten mä olisin halunnut olla Terje Haakonsen. Kato nyt tätä! (Tuukka näyttää Slammerin Terje-Spesiaalia nro 4/97) Tollasia voltteja heittää tollasen kourun reunalla. Vauhti ja vapaus.

Ottaako sua koskaan päähän se, että jos joku kuuntelee teitä jostain huonosta mankasta, se ei välttämättä edes ikinä kuule sun soittoasi, koska se ei toista bassoa lainkaan?

Ei. Ei siinä nyt ole kauheesti kuuntelemista muutenkaan. Hah hahhaa! Eihän niin ku voida olettaa, et jokaisella on joku studio kotona. Enhän mäkään kuule sitä sillee mun kotistereoista.

Kuitenkin ”Teit meistä kauniissa” basso erottuu mun mielestä kaikkein parhaiten, et siinä se on varmaan nostettu vähä enemmän pintaan… Ja sen se kuviokin kuulostaa tosi kivalta. Mitkä on sun omia suosikkejasi teidän biiseistä?

”0010” on aika hyvä. Ja se ”0008”, mistä tehtiin nyt toi video, on aika hyvä. Ne on ehkä nyt mun tän hetken suosikit. Mitä mielellään kuunteleekin.

Onko sulla ollut jotain soittajia esikuvina?

On itseasiassa. Jos ajatellaan, et mikä on tollasessa ollut lähtökohtana, et on kiinnostunut soittamisesta, niin ”Shakle me not” -skeittileffassa Ron Allenin pätkässä on sen oman bändin musaa. Se on ollut sellanen, etku se on ihan pirun hyvä biisi ja vielä ku Ron Allen soittaa siinä itse, niin se on ollut sellanen et tää mun pitää opetella. Sit on ollut hyvä mieli lähtee skeittaa, ku on ensin vetänyt sitä biisiä himassa. Meillähän on ollut tän meidän tuplakitaristi-Samin kanssa joskus aikoinaan sellanen kokoonpanokin, mikä soitti vaan skeittileffamusiikkia.

Oliko teidän videoon ”0010” vaikea päättää, että tehdään radikaali ratkaisu ja laitetaan videoon pelkkiä still-kuvia musiikin lisäksi? (Joka tapauksessa lopputuloshan sitten toimi erinomaisesti.)

Oli. Kyllä sitä jouduttiin jonkun aikaa pohtimaan. Mutta sitten kun oli syksy ja haluttiin kesästä vaikutelmaa, ni eihän sitä syksyllä saa mitenkään aikaan. Ja sitte ku se on vielä sellanen melankolinen biisi, niin hyvä saada niiden kuvien avulla sellanen vastakohtanen ilonen ja positiivinen fiilis; sellanen ”we are the champions” -fiilis, et yhdessä olemme voimakkaita.

Niin. Ja se lopputulos on todella näyttävä. Ja koskettavakin. Se oli ehdokkaana Jyrkin videoawardseissa?

Joo, mutta ei voittanut. Tehosekotin voitti.

Oliko se sun tekemä video?

Ei. Eikä se ollut hyvä se Tehis. Tai siis kyl mä tajusin miks se pärjäs, et onhan se ihan ok, jos ei tiedä niitä ihmisiä. Sit jos tietää ne ihmiset ni sit se ei ole enää edes hyvä vitsi.

Ai. Kuinka niin?

No kaitafilmiä ja tällasta rockabilly-henkeä… Vähän niinku Spinal Tap tavallaan, et vitsi ku jätkät on tehnyt hauskan jutun. Mutta ku oikeesti ne jätkät on niin kuolettavan tosissaan siinä et se ei enää… hah hah haa… Ei helvetti! Onneksi kaikki ihmiset luulee et se on vaan niinku vitsi. Mä olen aina kieltäytynyt tekemästä niille sellasen. Mä en suostu osallistuu tollaseen ihme rock’n roll -klisee pelleilyyn.

Millanen video sun mielestä sitte sopis Tehosekoittimelle parhaiten?

Tota, kyllä se on ehkä sellanen retro-tyyppinen… Kauheen vaikea mitään positiivista sanoo ku ei niinku pidä sen tyyppisestä musiikista! Et jos ite tykkää Pennywise-tyyppisestä musiikista, niin vähä vaikea niiden musiikista on itelleen mitää löytää. Sen takia mun on vaikea siitä mitään sanoakaan.

Nyt teiltä on juuri tulossa uusi video. Kerrotko hieman siitä?

Siinähän on pohjalla vähän tällasta klassista Frankenstein-tarinaa. Pohjimmainen idea minkä takia mä sen halusin tehdä, on sellanen -siis kaikestahan on löydettävissä symboliikkaa ja vertauskuvia, koska suorat jutut on niin tylsiä – että jos tehdään joku asia tai tuote, mistä halutaan jonkun tietyn tyyppinen. Ajatellaan et ”nyt tästä tulee täydellinen”. Ja sitten ku se täydellinen lähtee käyntiin ja toimimaan niin se yleensä kääntyy itseään vastaan ja siitä tulee jonkunlainen hallitsematon voima. Jos se kasvaa niinku liian isoksi ja liian täydelliseksi. Ja sitten se yleensä tuhoutuu. Eli silloin kun Roomassa oli tää palo, niin tätä voi verrata vaikka siihen. Eli tää kuvaa meidän tän hetkistä tilannetta. Ehkä tästä orkesterista on saattanut tulla liian iso ja siitä on tullut tällanen kaksiselkäinen peto – sen kesyttäminen ja lepyttäminen voi olla aika vaikeata.

Kun sä lähdet rakentamaan videota, niin miten sä sen teet?

No tässä tapauksessa oli se, että tää on tavallaan puoleentoista vuoteen ensimmäinen sellanen kunnollinen video minkä oon tehnyt – edellinen oli se kungfu. Olihan siinä välissä tietysti se Limonadi Elohopea ja sit mä olen ollut Voionmaan opistolla opettamassa ja siellä on tehty Lehtivihreille ja Inpeachille, joissa mä olen ollut vaan teknisenä neuvonantajana ja oppilaan ohjaajana. Niinpä alko olla jo sellasta painetta – itseltään ja ulkopuolelta – että nyt on pakko tehdä taas jotain vähän parempaa ku se aikasempi. Joku semmonen tosi tosi hyvä juttu. Oli tolkuttoman paljon ideoita, et tää voi olla hyvä ja tää voi olla hyvä, ja vielä erilaisia. Onneksi ne jäi kaikki varastoon; ne on tosi hyviä kaikki. Mutta tää oli silleen, että mun uneen ilmesty puhuva pää matkalaukussa. Ja se oli sellanen, että ”Ahaa! Tää on hitto kova juttu!” Eikä mulla ollut mitään hajua miksi se on siellä tai mitä se puhuu – se vaan oli siellä. Ja jos nyt ollaan ihan tarkkoja niin sillä oli Elviksen pää.

Juha:Kun Toni ja Sipe on useimmiten haastatteluissa esillä, niin sitten kun sä taas teet videot – ja musta ainakin tuntuu, että jotkut videot ei niinkään kerro siitä biisistä, vaan pikemminkin itse bändistä – niin onko ne videot sun tapasi antaa haastatteluja ja kertoa omia mielipiteitä? Antaa tavallaan haastatteluja ilman, että antaa haastatteluja?

Aika hyvin päätelty. Joo on. Sitten vielä kun saa tavallaan täyden kontrollin siihen haastatteluun, että antaa ulos just sellasen kuvan kuin haluaakin. Jos symboliikkaa hakee tolta tasolta niin voihan se juuri näin olla. Mutta on siinä sekin, että me ollaan tavallaan jokainen käytetty tää tilanne omalla tavallaan hyväkseen: Toni on antanut paljon haastatteluja, ollut paljon ihmisten kanssa tekemisissä, luonut suhteita, päässyt elokuviin ja ollut telkkarissa, Sipe on taas sitten hommannut itselleen autoja ja matkoja… (yleistä naurua) ja ties mitä kaikkea – ei uskalla edes kysyäkään! Tää on sitte taas mun tapa hyödyntää toi juttu. Mutta tottahan sekin on, että esimerkiksi tääkään video ei liity millään tavalla siihen lauluun. Ja se onkin siinä ainut sellanen moraalisesti arveluttava juttu, että onko oikein tehdä näin. Mutta se ei nyt tässä tapauksessa haittaa, koska mä kuulun itse kyseiseen orkesteriin. Sit jos mä olisin joku ihan ulkopuolinen se ois niinku tosi kiittämätöntä, tehdä oman mielen mukaan niinku ite haluu: ”ai niin olihan tässä joku biisikin, mikäs se nyt olikaan…” Tässä tapauksessa taas se on niinku ihan ok, jopa hyväkin juttu ja jopa suositeltavaa. Ja sit se, et en mä nyt tiedä mitä siinä lauletaan – mulla on joku tiety näkemys tietenkin mistä siinä lauletaan ja mistä se kertoo… Ni on tosi tyhmää alkaa kuvittamaan sanoja – saatika sitten sitä laulua. Että vaikka se ääni ja kuva on nyt yhdessä ja ne muodostaa jonkun näkösen yhtenäisen kokonaisuuden, mut kyl se biisi on silti erillinen ja se kuva on erillinen.

Mitkä asiat sulla itselläsi on bändin ulkopuolella lähellä sun sydäntä?

Kyl niinku toi Kiinan panda-tilanne.

Hah hah haa.. Siis oikeasti?

No siis oikeasti! Ajattele nytte: siellä on enää viistuhatta pesivää yksilöä.

Eikö sua ennemmin huoleta vaikka valtamerien saastumiset ja noi, koska ne kuitenkin koskettaa kaikkia? Sitten kun saasteisiin herkästi reagoivat planktonit kuolee ni meiltä loppuu täältä kaikilta happi.

Se on kuiteskin maailman luonnon säätiön tunnus se panda – se ei ole valas.

Eli luonto on kuitenkin lähellä sun sydäntä?

No ajattele nyt vaikka lumilautailijaa: kasvihuone ilmiö kun tulee, niin eipä lasketa! Tai sitte skeittaajaa: aina sataa! Ja hallissa on tyhmä vetää.

Miten sä sitten selität sen, että jos sua kerta nää luonnon jutut kiinnostaa, niin mikset sä sitten kuulu vihreisiin vaan kokoomukseen?

Mitä enemmän rahaa, niin sitä paremmin pystyy suojelemaan elämää ja luontoa.

Yleensä se raha on kuitenkin tehty tehtailla, kaupan käynnillä ja ylipäätänsä kaikella sellaisella mitkä tekee enemmän saasteita.

Niin on. No kaikkeahan ei voi saada. (Koko poppoon täydellinen repeäminen!) Ei voi! Se on mahdotonta. En mä sitten voi sille mitään, jos muutama puu kuolee, jos sillä pystytään kuitenkin yks metsä säästämään – tai joku plankton populaatio. Jotain menetyksiähän jokaiseen taisteluun aina kuuluu, mutta kuitenkin siellä on olemassa se suurempi päämäärä jossain.

Miten roudarit ja muut ovat suhtautuneet suhun ”Maalin alta” kirjan ilmestymisen jälkeen, jossa sä aika rankasti kritisoit sitä, että sun mielestä roudareita ja muita on tässä bändissä ihan liikaa, eikä niitä sun mielestä tarvitsisi ensimmäistäkään?

Oonks mä sanonut silleen?!

No sen kuvan siitä kirjasta ainakin sai.

Ööh. En mä sitä nyt silleen… Siis tartteehan sitä porukkaa ketä osaa hoitaa lamppuja, ajaa linja-autoa ja hoitaa äänen tarkkailun. Ehkä siin on kuitenkin se, et pitäis muistaa, et me ollaan joskus menty ite meidän mutsin Passatilla koko vuosi. Ja ite kannettiin ne ja mentiin omalla porukalla ja pysähdyttiin kaikkien nähtävyyksien luo ja kahviloihin ja tutustuttiin museoihin ja kierreltiin Suomea. Käytiin soittaa jossain kesätapahtumalla ja sit lähettiin taas takasin. Nyt siitä on tullut liikaa silleen, et ”whhooa whooa – mä tulin nytte!” (nostaa kädet hartioiden korkeudelle kämmenet kohti kattoa) Saapuu keikkapaikalle ja on kolme tuntia tälleen… (kädet ylhäällä) ”whhooa whooa – mä tulin!” – ja muut ihmiset niinku vaa kuskaa tavaraa siin vieressä! Hah hah haa! Sit siirtyy sieltä takaa siihen eteen ”khhhhoooaaaaah! – mä olen nyt täällä näin! Mä olen täällä!” Sit tullaan sieltä lavalta ja sama meininki jatkuu himaan asti. Se on niinku se juttu. Mentäis välillä ite ja kuskattais niitä kamoja, ku ei ihan joka paikkaan tartte sitä teknistä henkilökuntaa.

Onko susta koskaan tuntunut siltä, kun sä olet tullut bändiin myöhemmin mukaan kuin Toni ja Sipe, että sä olisit tuntenut olosi jotenkin erilaiseksi?

Ei ole. Ihan samalla laillahan tää on munkin asia ja mun orkesteri. Ehkä se on niinku kierrelty vastaus siihen, mutta ehkä siinä on just sekin, et mä olisin aina halunnut olla pohjimmiltani Terje Haakonsen, prolumilautailija joka kiertää maailmaa – tai sit skeittaaja. Toi orkesteri, levyt, keikat ja se toiminta on niinku tosi jees, ihan kaikki kaikessa, mutta mua ei just kiinnosta välttämättä se musiikki. Et kitaran tilluttelijoita kyllä löytyy, jokainen osaa soittaa Jimi Hendrixiä tai Led Zeppeliniä, jos haluaa oppia soittamaan. Ku ei puhuta semmosesta tolkuttomasta magiikasta. Niillä joilla on sormet kohtalaisen sirot, herkät ja näppärät, niin pystyy oppimaan.

Ok, nyt mäkin tajusin, että mikä tää sun Terje-pointti oli. Ku sen hommat on kuitenkin semmosta toimintaa, mikä on teknisesti aika ainutlaatuista ja johon vain harvat pystyy.

Niin. Kun mua ei motivoi se musiikki niinkään, enkä mä ole pienenä haaveillut silleen et mä olisin niinku ”rokkistara”. Sen takia musta tavallaan tuntuu, et kuiteski ku mä saan elannon tosta, että onko se oikein? Koska mua kiinnostaa kaikki mikä tossa on – paitsi loppujen lopuksi, ei niinkään se musiikki – mikä siinä on niinku tärkeintä! (yleistä naurun remakkaa) No nyt te saatte väärän käsityksen, en mä niinku sitä tarkoittanut, etteikö se musiikki olis hyvää ja niinku sillee… Mutta mä tarkotin, ettei mulla ole niinku sellaista, että kun mä kuulen radiosta jonku biisin, ni mä haluun heti oppia soittamaan ton ”tilulilulituksen”.

Niin mä ymmärrän kyllä, sua kiinnostaa musiikki, mutta ei se musiikin ”tekninen osaaminen”.

Just. Sit mä niinku koen, että mulla ei ole oikeutta edes sanoa ihan kaikkea, koska mä en ole siinä ihan samalla tavalla täysillä mukana, koska mua ei silleen kiinnosta kehittyä soittajana. Ei mulle makseta siitä, et mä osaan soittaa ”Stairway to heavenin”, vaan mulle maksetaan siitä et mä osaan soittaa ”Anna mulle piiskaa” ja ”Mitä vaan” -laulut.

Millaisia haaveita sulla on lähitulevaisuudesta ja sitten taas siitä tulevaisuudesta joka on vielä monen vuoden päässä?

Todennäköistähän se on että mikään ei muutu, ja kaikki jatkuu samanlaisena. Mutta jos se näyttää siltä, niin sit tietysti pitäis keksiä jotain uutta.