Pori 13.3.1998

Nuorisotalo

Aamiaisella Järvenpääläisessä hotellissa tavataan ja muistellaan eilistä Matin showta. Näemmepä myös äijän, joka kunnostautui samaisessa baarissa ryyppämällä todella runsaasti, ja käyttäytymällä todella törkeästi. Meitä naurattaa. Päivä hengataan kaupungilla, ja 13:n aikoihin lähdetään kohti Poria. Mulla on uuden rumpukalvot kassissa, joka tuo lisäkiksejä illan show’hun.

Neljän-viiden aikaan saavumme paikalle, ja laulutaiteilijan kanssa jään pelaamaan läpyä, kun roudarimme alkaa pystyttämään kamoja. Vaihdan siinä sitten uudet kalvot, ja totean, että johan lähtee. Jo sound-checkissäkin jytisee niin, että heikoimmilta tippuu housut jalasta. Checkissä Toni alkaa soittamaan hyvää riffiä, johon minä liityn mukaan, ja huomataan, jotta sehän on kova. Sound checkissä pääsi näin syntymään seuraava hitti. Vartokaas vaan…

Ennen keikkaa annetaan lukuisia haasteloita, ja saanpa siinä ohessa kirjankin paikalliselta nuoriso-ohjaajalta, jossa kerrotaan, että nämä Intia-jutskat (hengelliset asiat ja gurut, joihin olen tässä viime aikoina perehtynyt), ovat lähtöisin suoraan Saatanasta, ja että ne ovat suoraa vääräuskoisten Jumalan pilkkaa.

Juuri ennen keikkaa alkunauhan (Sabrinan ”Boys”) soidessa, loukkaan käteni ovenkahvaan, koska liian adrenaliinin takia juoksentelemme backstagetiloissa päättöminä ympäriinsä. Sattuu vietävästi, mutta kipu unohtuu hurmoksellisen keikan jyrätessä tajuntaani. Tällä kertaa kaikki skulaa, valot oikein tuntuvat takaraivossani, basari jytää kuin pieni eläin, ja olemme muutenkin oikein tiukkoja tänään. Ääni- ja valomieskin tulevat keikan jälkeen sanomaan meille, että ”vittu jätkät, sehän lähti!”, ja siitä tietää, että on ollut oikeasti hyvä, koska sieltä puolelta ei tule koskaan turhia kehuja, mikä on sinänsä helvetin hyvä. Jos kehuja tulee, niin niihin voi aina luottaa. Keikin jälkeen jatkamme haasteloiden antamista sillä aikaa, kun urhea crew’mme korjaa kamat kasaan ennätysvauhdissa.

Yöpyminen on tänään varattu lomakylä Yyterin 10:n hengen mökkiin, joka on sinänsä vaihtelua meille itsellemmekin. Mökkiin saavuttuamme huomaamme, että ”täällähän on helvetin kylmä”. Sauna pistetään lämpiämään, johon loppuen lopuksi menee vain minä, Seppo ja Timppa. Muut vetävät jo hirsiä.

Olisin Tonin kanssa halunnut tehdä hauskoja savihenkisiä käytännönpiloja, mutta muun crew’n asenteettomuuden takia joudumme luopumaan hauskuutuksista. Suhtaudumme siihen nyreästi. Nukkuminen tapahtuu paperilakanoiden välissä, mikä on aikasta karheaa, mutta vaihteluahan sekin vain on. Alkaa lyhyt, kylmä yö.

Jätä kommentti