Artisti ilmoittaa

Kyllä tämmöinen vaan lämmittää.

http://www.voice.fi/index.php?option=com_sbsarticle&cat=1&tmpl=blog&cid=3095

Mahtavat juhlat ja mahtavaa jengiä. KESÄ!!!

-Toni

On tullut se palkinto. Nimittäin raati on valistanut kasvonsa meille ja ollut meille armollinen ja myöntänyt meille hienon Emma-pokaalin/patsaan. Oikein vuoden rock-alpyymi ja kaikkea.
Tenho Tuiskun sanoin: kiitoksia vain, pal… (tarkista tyyli ja fraseeraus: http://koti.tnnet.fi/hiost/video1.htm )
Hersyvän onnenitkunkin tirautamme asian johdosta. <3<3<3<3 !!1!1

Meidän joukkueemme käkkii juuri nyt täällä Kaustisen suunnalla hienossa ja pari vuotta sitten uudistetussa Konsta-ravintolassa. Harmittaa, kun paikallinen Thai-rafla on mennyt nurin. Siellä sitä oli kunnon evästä ja hieno palvelu!
Parin tunnin päästä olisi keikka. Tämä on ollut joka kerta aika hämmentävä kokemus, tämä Kaustinen. Kylmäksi tämä ei ainakaan jätä. Jotenkin pikkusen pelottaa, että saadaanko turpaan vai onko bussi rikottu, kun keikka loppuu. Jaa-a. Ehkä saamme elää.

Glamour-terveisin,
Apparin kivat pojat

Johan on jurkele.
Viime aikoina olemme saaneet paljon äkäistä postia erityisesti baarikeikoilla käyneiltä ihmisiltä koskien soittoaikoja. Yleensä äkäilyn syy koskee mainoksissa ilmoitetun ja keikalla toteutuneen soittoajan välistä eroa. Tuoreena esimerkkinä viikonlopulta mainittakoon tilanne, jossa mainoksissa oli ilmoitettu soittoajaksi 23.30, mutta varsinainen veto olikin brutaalisti vasta 01.00.
Helposti jengille jää tuosta sellainen kuva, että nyt ne kusipäiset A-laudan pojat ovat odotuttaneet itseään puolitoista tuntia, vaikka tästä ei todellakaan ole kysymys. Nimittäin, me -niinkuin useimmat muutkin orkesterit- esiinnymme aina järjestäjän meille ilmoittamaan aikaan. Toki tuossa voi olla pikku viiveitä tyyliin 10-15 minuuttia, mutta missään nimessä tuollaisia yli tunnin viivyttelyitä emme harrasta. Ei siellä suomalaisella perus-bäkstagella nyt niin kivaa ole, että siellä jaksaisi huvikseen käkkiä…
Meillä lukee sopimuksessa aina jonkinlainen aloitusaika, mutta yleensä järjestäjä esittää keikkapäivänä vielä suullisesti toiveen siitä, mitenkä toimitaan ja mihin aikaan. Tuo on ihan perusteltua toimintaa, koska yleensä juuri paikalliset tyypit tietävät parhaiten, miten kunkin kaupungin meininki toimii, esim mihin aikaan jengi yleensä mestoille valuu yms. Joka tapauksessa, me kunnioitamme lähes poikkeuksetta järjestäjän toivetta keikan aloitusajasta. Eli rautalangasta vääntäen: ME SOITAMME SIIHEN AIKAAN, KUN KÄSKETÄÄN.
Hiukan luulen, että jotkut järjestäjät ovat alkaneet harrastaa sellaista, että he tilaavat jengin paikalle tietoisesti liian aikaisin. Tämä tietysti siksi, että vittuuntuneena odottavalle jengille voisi myydä viinaa. Kun jengi sitten äkäpäissään kyselee viivytyksen syytä, syyttää järjestäjä asiasta orkesteria. Tuommoinen on perseestä.
Me emme seuraa erilaisten keikkajärjestäjien omaa ilmoittelua esim paikallislehdissä tai heidän nettisivuillaan, emmekä voi tietää, mitä he siellä alkamisajankohdiksi mainostavat. Me toimimme aina sen mukaan, mitä järjestäjä meille ilmoittaa. Jos meille ilmoitetaan eri aika, kuin mitä järjestäjä lehdessä mainostaa, olemme me aika voimattomia asian kanssa.
Joka tapauksessa orkesteri pahoittelee mahdollista ”turhautunutta odottelua” keikkapaikoilla. Emme ole olleet asiasta tietoisia. Jatkossa otamme tuollaiset asiat paremmin syyniin, ettei tule möksö kellekään.

Ei muuta kuin häntää pystyynpäin sielläpäin.

-Toni

*edit: kielioppivirhe (tosin, en tiedä, menikö nytkään oikein…)

Ei ole enää ruuvimeisseliä kurkussa, ei. Vaan on jotain muuta jossain aivan muualla. Jyskylä! Jyskylä!

…tai ainakin siltä tuntuu. Nimittäin nyt on niin, että viime viikonlopun keikoilta jäi muistiaisiksi härgänen meininki. Aluksi tuntui, kuin itse HR Gigerin alien olisi pesiytynyt meikän keuhkoon, mutta sehän olikin vain vanha ystäväni Laryngitis Acuta, joka sieltä hiipieli kohti kurkunpäätä. Sinne tuo sitten jäi toistaiseksi majailemaan.
Eli selkokielellä, olen sairaana (meikällä on kurkkutulehdus), enkä yksinkertaisesti pysty joikhaamaan. Lääkäri sanoi, ettei tälle voi tehdä mitään, paitsi tietenkin ottaa lepoa neljä päivää, jolla homman pitäisi parantua. Sehän on tunnetusti hiukan hankalaa näin kiertueen keskellä, kun keikoilla pitäisi olla, mutta ei tässä nyt muukaan auta.
Nyt on niin, että minä en pysty tässä kuosissa suoriutumaan sillä tasolla, mitä lipunostajat ja toisaalta tämä orkesteri ansaitsevat. Siksi kelailtiin, että otetaan nyt rauhassa vaan tämän asian kanssa eikä hötkyillä. Muutenkin on pakko lepäillä pikkusen, kun lekuri uhkaili, että muuten tulehdus saattaa venähtää viikkojen mittaiseksi ja aiheuttaa äänihuulten kyhmyyntymistä yms hienoa. Tänään joudutaan siis hiukan muljaamaan turneen aikataulua, mutta onneksi Hämeenlinnan Sirkuksen mukavat pojat ja tytöt ymmärsivät asian ja saatiin katsottua korvaava päivä keikalle. 5.6. otetaan uusilla sykkeillä Hämeenlinna haltuun.

Meikä lähtee tästä potemaan. Pahoittelut tästä säädöstä, mutta nyt ei muu auta.

-Toni

Nyt on niin, että Apulannan kivat pojat ovat nousseet kivien alta päivänvaloon ja kaivaneet soittopelit hangesta. Tästä taas lähtee!

Eilinen välipala oli piristävä ennen tämän ja huomisen päivän tavastioita. Ohessa pieni kooste ahtaaksi käyneestä kauppakeskuksen pohjakerroksesta sekä siellä esitetystä, jo tutuksi tulleesta puoliakustisesta meiningistä. Apulanta-ilmapallot olivat hienoja. Blitzarit jyrää!!!! Kiitos vielä ja kumarrus kaikille osallistuneille.

Niinkuin me kaikki tiedämme (eikö?!), on Apulanta Suomen paras bändi (ylivoimaisesti!).
Kuitenkin jostain käsittämättömästä syystä on olemassa jengiä, joka ei tuota tajua. Heille on ilmoitettava totuus!
Mene siis osoitteeseen:
http://www.soundi.fi/bandiaanestys
ja valaise tämä maa!

Apulanta kiittää ja kumartaa.

-Toni

PS: Niillä on palkintojakin siellä.

Johan oli härgänen viikonloppu. Jotenkin oli niin ”imaiseva” kokemus, että kesti näin kauan, että sain avattua läppärin ja avauduttua aiheesta.
Juuri tällä hetkellä istumme bussissa matkalla Ääs-joelle, joten en laita videota uppautumaan aiheesta, kun se on mokkulapohjalta aika nihkasta. Käsitelkäämme aihetta vanhan koulun tyyliin kirjoituksen keinoin.
Pakkahuone on yksi kovimpia keikkamestoja tässä maassa ja sinne oli jälleen kerran hieno mennä. Jotenkin Pakkiksella on semmoinen feng shui, että ei haittaa, vaikka siellä on isot lauteet; siellä säilyy tietty intimiteetti vaikka tilaa on kuutiokaupalla (pun intended, heh).
Jermainen mukavat poijat olivat kuumentaneet tontit varsin hehkuviksi, kun me saavuimme paikalle Ylen Nenäpäivästä. Tavallaan sapetti, kun olisin mielelläni poikien vetoa digauttanut. No, nyt näin.
Oma shöymme oli mielestäni varsin hyvä ottaen huomioon, että tässä ollaan vasta rundin alkumetreillä. Yleensähän tässä vaiheessa fiilikset vaihtelevat vitutuksesta hirveään pettymykseen.
Rundin alkuvaiheet menevät aina hirveän pelon vallassa, että kestävätkö kamat, muistaako biisit (minä en) ja diggaako jengi. Kaksi kolmesta täyttyi Pakkiksella. Ja se on hyvä, se.

Nosturi on ehkä haastavin areena, missä meitin yhtye toistuvasti tulittaa. Nosturi on helvetin hyvä mesta niin teknisesti kuin ilmapiiriltäänkin, joten ainoaksi heikoksi lenkiksi voi jäädä bändi itse. Ja siinä se paine sitten kasautuu ja nasahtaa jos on nasahtaakseen. Eli ei tämää mikään anti-stress viikonloppu ollut missään tapauksessa.
Jermikset veti komiaa osaamista vararumpalillakin (Lihas-Petellä rupeaa olemaan tuuliset tontit, hähhäh) ja ruoka oli hyvää. Eli perusasiat koli hyvässä iskussa.
Meitin veto alkoi mielestäni aika hianosti. Toisen biisin kohdalla huomasin, että nyt on Wirtanen ylipukeutunut aika härjääsesti. Jumalauta, että voi ihmisellä olla kuuma! Ei tuommoinen hiki voi enää olla selitettävissä luonnollisilla syillä, kuten huonolla kunnolla tai läskillä. Kyllä siinä oli korkeampia tarkoitusperiä työssä! Jumangegga. Sydäri-08.
Biisilista oli molemmilla keikoilla minusta aika kova. On se vaan niin, että minä tykkään soittaa uusia veisuja aivan sairaasti. Ymmärrän toki, että iso osa jengistä haluaa vanhoja veisuja, mutta kyllä näin julkkariturneella on pakko lukuttaa uutta tuotantoa. Koitamme kumminkin huomioida (kuten aina) kaikki yleisön osa-alueet.

Avausviikonlopusta jäi todella hyvä pheelis kokonaisuudessaan, vaikkakin on sanottava, että Nosturin jälkeinen dehydraatio alkoi helpottaa vasta sunnuntaina iltapäivällä. Siihen asti meininki olikin härgästä tärinää ja vilua.
Tästä on hiton hyvä jatkaa! Kiitos paikallaolleille!

-Tonde