Kosketti meidät miltei liikutuksen tilaan ja tahdomme siksi vielä kerran kiittää kaikkia paikan päälle saapuneita. Emme tienneet mitä moisesta tilaisuudesta tulisi mutta sillä hetkellä kun astuimme levykaupan ovesta sisään todistaaksemme runsaslukuisen ja lämminhenkisen osallistumisenne, kivi putosi harteiltamme. Toni riehaantui jopa lahjoittamaan arvontamme pääpalkinnoksi oman rakkaan ”Tuttu tv:stä” EP:nsä ja Jönssi piti puheen joka on ollut erittäin harvinaista ”herkkua” aina kouluajoista asti. Apulanta oli myös järjestänyt juhlatarjoilun, joka piti sisällään reilun kaupan kahvin sekä mehun lisäksi myös huipputeknologiset lasermarenkikakut.

Kun kerran onnistuitte tekemään ensimmäisen omakustannealbumimme julkaisutilaisuudesta kerta kaikkisen upean sekä ikimuistettavan, niin emme suorastaan malta odottaa ensi viikolla käynnistyvää julkaisurundia, jonka puitteissa pääsemme esittämään teille musiikkiamme elävänä…

-Sipe, Toni, Jönssi.

Jorisi.

Aijjai…

Niin, terveiset täältä unettomien öiden tyyssijasta.

Tiedä sitten mikä on näin pistänyt jänskättämään, mutta tänäänhän se sitten selviää onko mennyt hyvä talkoilu hukkaan vai hudiksi.

Yksi hieno vaihe on tullut tiensä päähän mutta onneksi sitä seuraa toinen ja hieman todellisempi eli jalkautuminen. Tietynlainen tekojensa arvoittaminen.

Sikälis kun levyn tekeminen oli niinkin mahtavaa pääsemme kohta tilanteeseen jossa muuri vastaa. Arvoitus multiplex.

Tunnelmat ovat olleet hyvät täälläpäin enkä muuta toivo kuin että saamme sen välitettyä sinnekinpäin.
Siispä hyvyyttä teille kaikille.
…ja muillekin.

Nyt rientoja.
Palai Laama.

Sami.

Hi folks!

I just realised (with a little help from a vigilant fan) that we have been bluntly ignoring our non-finnish fans. Since they need to work a bit harder to get their daily (hourly, minutely, weekly?) dose of Apulanta than our own countrymen and -women, I feel that they really deserve some special attention. So, here we go.

Like you guys see, we have given our page a makeover and also a technical revamping. This will allow us to be more directly involved in updating the page and stuff like that. However, the english version of the site is still under construction, so I decided to come and drop you peeps some lines to inform you about what’s going on.

The year -08 has been a very busy one for us. We started the year by parting ways with our record label. Arska, our dear friend and mentor, who ran the label decided that he wants to do something that definately includes no music for some time, so we made the desicion to become totally independent. We’re on our own, now. And we like it. I have to admit, tho, that it has increased our workload a whole lot, as we have to take care of all the business that comes with running a band/record label.

On February we entered the depths of the studio and recorded a four song EP, called ”Kesä-EP”. You prolly have seen the video for the song ”Paha ihminen” on YouTube. If not, go and check it out. It was filmed on Provinssirock-festival this june and it’s awesome. Anyways, the EP went gold and it served as a nice ”launching pad” for our career as record label moguls, hehe.

From April to October we really sweated our butts off in the studio and on tour as well. The result: our 10th album, ”Kuutio” will be released in Nov/5/08. And damn what an album it is!
It’s been an exciting time for us ever since we got the mastered version of the album in our hands about a month ago. We’ve been pestering each other with phone calls and SMS’s just to say what a kick-ass record we have. Well, things could be a lot worse, aye?
Right now we are less than two days away from the releasing of the album and to be honest, I’m …affected. I can’t really describe the mental state I’m in, as it shifts constantly from being thrilled to being scared shitless. I guess I’m never gonna learn to cope with the last few pre-release days. Anyways, this torment will be over in two days, thank gawd.
By the way, go check out our new video for our opening single ”Vauriot” on YouTube! The single, which is on red vinyl only, went straight to #1. It actually made us pretty damn proud for a couple of reasons. Firstly, the single really is sold only on red vinyl, and that’s mighty old skool. Which is great. However, nobody has a vinyl record player anymore, so it’s actually quite an achievement to top the charts with a single like that. I guess that people bought it mainly as a collector’s item, which is ont a bad idea, since vinyl 7-inchers are damn kewl.
Secondly, the single features Läjä Äijälä, a notorious hardcore idol from the 80’s, whose band ”Terveet Kädet” we have adored since ’92. Läjä is at #1! Wooo-hooo!
Between prancing around in a nervous manner and playing the role of a record label boss, we have been also practicing hard for our upcoming tour. The tour will consist of four parts Fall-08, Spring, Festivals and Fall-09 with a few weeks off between the parts. We’ll be playing a total of about 110-120 gigs (haven’t really figured the Fall-09 part out yet), so we should be able to work out a sweat or two.

Anyways, that’s basically what we’ve been up to the last few months and also what we’ll be doing for quite some time. I’m a bit skittish at the moment and therefore I’m brief with my words for now, but once we get the album out I’ll get back to you. We’ll also try and get the english site up and running asap.

Yours in exhilaration and panic,

Toni

Apulanta tarvitsee Sinua!

Morooo!
Nyt on niin, että meitin joukkueemme tarvitsee Sinun apuasi pikkasen. Nimittäin, erilaiset radio- ja nettiveijot ovat laatineet kaikkia toivelistoja yms pitkin ja poikin interwebbiä, joissa voi sitten äänestää makunsa mukaan erilaisia artisteja.
Tee meille feivöri ja äänestä itsellesi parempaa musiikkia (eli Apulanta-yhtyeen ”Vauriot”-biisiä, tiätty!!!! Daaa!!!111) ihanille listoille. Arvostaisimme kovasti.
Lupaisin kaikille äänestäneille jätskiä, mutta sitten käy niin, että meikä päätyy syytämään tuutteja Nosturin aulaan niin, että nakit paleltuu. Eikä semmoinen oikein käy, kun on rundi tulossa ja kaikkea. Siksi tarjoammenkin kaikille äänestäneille ja meitä jeesanneille sielujen jätskiä ja henkistä ylemmyydentunnetta sekä rispektiä.
Ole siis parempi ihminen ja äänestä Apulantaa!

TÄSTÄ YleX:n Himotuimmat-listalle

Ja TÄÄLLÄ Voicen Top 10.

Ja Nrj:n Top 10 löytyy TÄÄLTÄ.

Jos jossain ei vielä ole Vauriot-biisiä äänestettävissä, niin ei muuta kuin vaativaa palautetta kanavalle!

Kiitti jo etukäteen! Ei muuta kuin kepitetään ne huonommat!

Kiitos ja jätskinhuuruinen kumarrus.

-Toni, Sipe ja Jönde

Apulanta kiittää lämmöllä

ja suurella sydämellä kaikkia Vauriot-singlen listaykköseksi siivittäneitä tahoja. Tämä on suhteellisen kova ja ainutlaatuinen juttu tällä vuosituhannella ihan siinäkin valossa että kyseessä on omakustannevinyyli! Tämän lisäksi olette myös toimillanne aiheuttaneet sen, että Läjä Äijälä rääkyy listakärjessä joten meillä on nyt aihetta tuplajuhlaan!

Kiitos myös siitä, että aktiivisuutenne on nostanut meidät listakärkeen lähes jokaisella teille vinkkaamallamme interwebin toivelistalla ja tämä olkoon käytännön esimerkki siitä, että äänestäminen kannattaa näissä(kin) piireissä. Toiminnallanne todellakin on suuri merkitys! Arvostamme todella paljon aktiivista tukeanne ja toivomme sitä teiltä mitä nöyrimmin myös jatkossa jotta saadaan parhaat biisit ja paras musa soimaan eetterissä vastedeskin.

Näillä pääsette jatkamaan hyvää toimintaa:

YleX:n himotuimmat listalle täältä

Voicen Top10:n täältä

Ja Nrj.n vastaavaan täältä

Kuten hyvin tiedämme, elämme jännittäviä aikoja senkin suhteen että marraskuu on alkanut ja viidenteen päivään ei ole enää montaa hetkeä…Keskiviikko alkaa olla kutkuttavan ja ehkä jopa pelottavankin lähellä. Albumi tuntuu edelleen loistavalta ja paranee sitä mukaa mitä enemmän sitä kuuntelee mutta vasta te tulette herättämään sen henkiin niiden tuntemusten myötä joita tulette kyseisestä platasta saamaan.

Kuten myös hyvin tiedämme, kauppiaat ilahduttivat meitä ennakkotilaamalla levyämme hyllyihinsä eniten mitä koskaan aiemmin ja vakaa uskomuksemme on että Kuutiosta jo saamamme kulta tulee lunastamaan luomansa odotukset. Olemme levyn sisällöstä ylpeitä, teimme sen suurella tunteella ja onnistuimme ylittämään sillä riman jonka edellinen julkaisu meille asetti.

Koska Kuutio on kymmenes albumimme ja ihka ensimmäinen omakustannesellainen, olemme järjestäneet julkaisun yhteyteen ihan pientä erityishässäkkää josta sitten huomenissa tarkemmin…

Kiitosta vielä ja lämpöä pöytään!

-Sipe, Toni ja Sami.

Syys”rauhaa”

Pikkasen meinaa tulla hiki. Nimittäin nyt on niin, että uutukainen lapsosemme on ahjossa ja sitä taotaan muotoonsa aamuin, päivin ja illoin. Ja öin. Ensimmäinen sinkulakin on polahtanut masteroinnista juuri tänään ja tunne on taas aika …hämmentynyt. Fiilistelen sitä kohta lisää.. Ensin faktat tiskiin.

Aika pian, veikkaan, että parin-kolmen viikon päästä ulostamme niihin parempiin kauppoihin uuden alpyymimme avaussinkun nimeltä ”Vauriot”. Sinkusta tulee eksklusiivinen, kertakaikkinen ja ainutkertainen 2000 kappaleen vinyylipainos punaisella vinyylillä (!!!) punk-pohjalta ja that’s it. Aika pirun hienot kannet löytyy (ihan itse Sipen kanssa askarreltiin omin pikku kätösin miksausten oheistoimintana. Rami jeesasi pikkusen niiden digitysten kanssa) ja henki on todella autenttinen. Meikä on juhlinut noita aika paljon.

B-puoliksi väänsimme rakkaudella vaalimistamme aineksista pari tyrnäkkää tykitystä. Nimittäin, ysärin alkuvuosina fanitimme Terveet Kädet-yhtyettä aivan sairaasti ja erilaisten sattumusten kautta kyseisen yhdistyksen legendaarinen laulusolisti Läjä Äijälä äityi kirjoittamaan meille kahdet sanat: ”Kumi, nahka, piiska ” ja ”Punainen helvetti”. No, meni 15 vuotta, ennen kuin niille löytyi niiden ansaitsemaa käyttöä, mutta nyt on se hetki käsillä. Kelattiin, että tämä on kumminkin sen verran juhlan paikka, kun on oikein kymmenes levy tulossa ja kaikkea, että eikö me avaussinkun kunniaksi panna sitten parasta pöytään. Ja sitä laitettiinkin sitten oikein isolla lusikalla, nimittäin taiteilija Äijälä suostui myös vierailemaan studiossamme ja luikautti tuotoksellemme sulosäveliä. Erittäin väkevää.

Tuo A-puolen veto, ”Vauriot” on ollut hyvin, hyvin omituinen biisi kaikkineen. Tahtilaji on semmoinen, että A-lauta ei siihen juuri ole kajonnut, mutta kun tuossa syyskuun sateilla tuon rytmin ymmärsin, niin en enää kyennyt inspiroitumaan muusta.

Stoorihan menee niin, että mennessämme viimeisiin studiosessioihin meillä oli kaikki mietittynä jo valmiiksi. Tämän avaussinkun piti olla aivan toinen biisi, oli videot mietittynä ja kuvakäsikset tehtynä. Oli kansiaihiot olemassa yms. Sitten vain kävi niin, että treenatessamme vikaa sessiota varten alkoi yksi biiseistä tuntua helkkarin hyvältä. Siinä sitten alkoi se jaakobinpaini, että voiko nuo kaikki suunnitelmat nyt rikkoa ja pistää täysin uusiksi yms. No, kun pääsimme studioon ja pohjat oli soitettu, niin ei voinut muuta kuin todeta, että näin on tehtävä. Liian kova biisi kädessä. Pakko vaihtaa avaussinkku.

Mutta kuinkas sitten kävikään…

Studiossa olimme pienessä kriisissä. Puuttui vielä yksi kokonainen biisi (tai ei ihan kokonaan, oli minulla jotain aihioita puhelimessa, mutta mitään ei oltu treenattu). Onneksi Hollolan metsissä on hyvä ja inspiroiva havina, joten siellä sain sitten väsättyä yhtenä aamuna varsin hyvän veisun. Sipelle sen demotin takkahuoneen sohvalla akkarilla ja mies siihen välittömästi totesi, että siinähän meillä on avaussinkku. Ja näin olikin. Ei muuta kuin räjäyttämään Plan-B ja Plan-9 käyttöön. On se kumma, kun hätäpäissään tulee noin hyviä lauluja.

Eli nyt on niin, että avaussinkuksi päätyi viimeinen levylle tehty biisi. En tiedä miten noin kävi, mutta ei kyllä ahista yhtään. Erittäin uuden kuuloista ja ennen kaikkea itselle uuden tuntuista mustaa, jota on pirun kiva soittaa.

Toteutuksesta tuli aika jyhkeä ja eeppinen, mutta minusta se on ainoa oikea tie Kesä-ep:n jälkeen. Eihän siitä kyllä mitään Seattle-henkistä vääntöä tullut, vaikka aluksi tuollaista kelailtiinkin. Mutta niin se levynteko vaan menee, omia polkujaan. Kun siihen kelkkaan hyppää, ei itsekään ikinä tiedä mihin päätyy. Nyt päädyttiin tämmöiseen paikkaan. Eikä ahista yhtään.

Jottei mene vallan lehutteluksi, niin voin sanoa, että yöunet ovat menneet viimeiseltä kolmelta viikolta, kun noita lyrixejä olen koittanut vääntää. En tiedä millaista jälkeä on paperilla, saatika sitten narulla. Voi olla rautaa, voi olla paskaa. Päättäkää te.

Ai niin! Levyllä on nyt nimi. Ja ennen kaikkea tarina.

Pienokainen kastettiin juhlavasti pitkällisen venkslauksen ja väännön jälkeen ja kasteessa se sai nimen ”Kuutio”.

Kelatkaa sitä. Uusi, geometrisempi Apulanta rokkaa suoraan MAOL-taulukoista!

Ei vaiskaan. Tuo on aika hiano nimi, minusta. Kerron sen tarinankin vielä, mutta nyt ei ole sen aika. Vielä on hommaa, että saadaan Kuutio kauppoihin 5.11.

Muitakin systeemejä ollaan kehitelty, mutta niistä sitten taas tuonnempana. Meikä nyt liukenee vahtimaan synnytystä.

Parhautta syksyyn! Syksy on sydämen koti.

-Tonde

Jorinoita studiosta

Tervekset

Se olisi taas levyä vaille kohdallaan, tämä meininki. Viides marraskuuta olisi kova päivä. Kymmenes levy. Huh huh. Voisi sanoa, että jonkinlainen merkkipaalu. Ainakin kauheat odotukset on tullut ladattua itselle, jos ei muuta. Meidän joukkueelle tämä on henkisesti hyvin tärkeä levy. Hyvin, hyvin tärkeä. Juuri ne omat odotukset taitavatkin olla ne kaikista vaikeimmin täytettävät. Synkkää sinänsä. Eipä kai tuommoista pitäisi ajatella, vaan keskittyä olennaiseen (eli tykkiiin musaan), mutta näin ”inspiraatiovaiheessa” pyörii kaikkea outoa päässä. Juuri yksi yö näin unta, että söin kaksi lyijykynää. Että kelatkaas sitä.

Viimeiset pari vuotta on ollut aika kova kiire ja hälinä päällä, mutta jostain syystä se ei ole tuntunut pahalta. Kun ”Eikä vielä ole edes ilta” ilmestyi, tuntui olo todella tyhjältä, mutta jo puolen vuoden päästä oli sellainen fiilis, että pakkohan tätä on saada lisää. Päätös tämän kymppilevyn tekemisen aloittamisesta syntyi päivää ennen -07 Ankkarockia. Ja nyt se prosessi alkaa olla viimeisessä kolmanneksessaan.

Ensimmäiset sessiot vedettiin maalis-huhtikuussa samalla, kun äänitimme Kesä-EP:n matskuja. Toukokuulla jatkettiin studiohommia, mutta kesän pyhitimme keikoille. Toki erilaista sälppää (ideoita, biisinpätkiä, riffejä, kertsejä) syntyy yleisen elämisen oheistuotteena, joten tavallaan kesäkin oli tämän levyn kannalta ihan hedelmällistä aikaa.

Nyt on jo takana kolme viikon sessiota studion uumenissa ja seitsemän biisiä on enemmän tai vähemmän valmiina. Vahva runko levylle, siis. Tässä vaiheessa uraa on aika mautonta ja turhaa ruveta hehkuttamaan millään ”meidän parhaalla levyllä evah”, mutta sen sanon, että aika perskeleen kovia biisejä on tullut väsättyä.

Jengi aina kysyy, että millaista musaa on tulossa. Aika vaikea sanoa. Ei noita oikein pysty kuvailemaan millään. Jonkun mielestä ne ovat kuitenkin ”perus-Apulautaa”, jonkun mielestä taas jotain aivan uutta. Totuus lienee varmasti jotain siltä väliltä. Kiteyttäisin asian legendaarisen Sid Razorin sanoihin: ”No vittu, ainahan sille on tilausta -saatanavittu- kuhan on hyvää musiikkia”.
Ilmailuhenkistä hävittäjäpunkkia tulee ainakin.

Tästä levystä tulee niin soundillisesti, sävellyksellisesti, tyylillisesti kuin ennenkaikkea sanoituksellisestikin vuoropuhelu. Missään tapauksessa en halua tässä vaiheessa lähteä avaamaan tuota sen enempää, mutta uskoisin, että lätystä saa eniten irti, kun sitä tarkastelee tuossa valossa. Kus nyt ilmestyy ensin.

Lyriikan kanssa olen taistellut aika helkkarin paljon. Ehdottomasti vaikeinta ikinä on ollut synnyttää noita rivejä. Oma rima nousee koko ajan, mutta ns. skillssit välttämättä ei. Tässä vaiheessa en kuitenkaan suostu elämään paskan kanssa. Rautaa tai ei mitään. Varmasti osa jengistä ei lämpene tälle lyriikalle juurikaan, mutta se riski on aina olemassa. Kunhan itse lämpiää, niin se kai on pääasia. Ja elinehto.

Välillä tuntuu, että kauhean nopeasti tämä levy on tulossa edellisen perään, mutta toisaalta kun ajattelee noita alkupään lättyjä, niin niiden välillä oli aika tarkkaan vuosi. Nyt on sentään 20 kuukautta. Eipä sillä, ei se aika levyjen välillä ole itseisarvo, vaan se, mitä nauhalle tarttuu. Joku sanoi, että tärkeintä levyjen tekemisessä on elää niiden välillä. Elämästä se syntyy, tai on syntymättä.

Liukenen tästä, mutta laittelen taas väliaikatietoja homman edetessä. Vaikka kohtahan tämä on jo valmiskin. Gaaaah! Kahden kuukauden päästä tämä lätty on ollut jo kaksi viikkoa painossa! Herranen aika! Götterdämmerung!

-Tonde

P.S. Mikä levylle nimeksi? Yksi visio on, mutta hitto kun en tiedä onko se hyvä… Kirjainjonoa pukkaa taas. Aika hyvän kuuloista, tosin.

Toukojorinaa

Morooo!

No niin. Nyt on sitten taas uutukainen päästetty lentoon pois isäkollektiivin äidillisestä huomasta. Viittaan tällä tietenkin maanantai-aamuna ensisoittonsa saaneeseen Paha Ihminen-biisiin, joka toki löytyy tulevalta Kesä-ep:ltämme.

Ajattelin tuossa pari iltaa sitten kirjoittaa perinteisen ”miltä nyt tuntuu”-tyyppisen paniikkivuodatuksen, mutta sitten päädyinkin toiseen vaihtoehtoon. Kelailin, että eikö vaihteeksi olisi mielenkiintoista kiteyttää ajatuksiaan päivä julkitulon jälkeen. Voin kertoa, että tunnetila nyt on hyvin paljon erilainen kuin vaikkapa sunnuntaina. Itse asiassa, tuo ajatus aiheutti sellaisenkin kelan, että tavallaan on sääli, että useimmat artistihaastattelut (siis muutkin kuin meidän orkesterin. Tarkoitan pääasiassa kaikkia) tehdään ennen jonkin julkaisun ilmestymistä. Siinä sitten stressi/jännityspäissään tulee horistua omituisia, kun odottamalla muutaman päivän voisi itsestään saada paljon enemmän irti. Tai ainakin jotain erilaista.

Enivei. On ihmeellistä, miten jännitys ja stressi aina saa kaiken tehdyn musan kuulostamaan paskalta. Sitä kelailee kaikkea epäolennaista, kuten olisiko soolon pitänyt olla kovemmalla/hiljemmalla, onko masteroinnissa liikaa kompressointia tai että olisiko kertsiin pitänyt soittaa komppikitsulla vitossoinnuilla kaseja ja dempata neljän tahdin jälkeen joku pieni rytminen koukku. Tuommoiset kelat kiertyvät päässä klusteriksi joka aiheuttaa yleisen paskuuden läsnäolon, josta ei pääse irti muuten kuin irroittamalla kädet ohjaustangosta ja antamalla mennä.

Nyt on ensisoitto ohi ja p***at housussa, jos ovat ollakseen. Pikkasen rentoutunut fiilis! Itse asiassa, kun kuuntelin tuon Kesä-ep:n läpi eilen illalla, niin tuli aika hyväkin havina siitä. En nyt viitsi alkaa hypettämään itse sitä, kun se on aina vähän semmoista. Tavallaan nyt ei tarvitse. EP hypettää itse itsensä, kunhan ilmestyy.

Videokin olisi tarkoitus laatia tuohon Pahaan immiseen (vidu, etton huono nimi!). Kelattiin, että nyt kun ollaan kerta lähdetty tälle DIY-linjalle, niin mennään sitten koko rahalla sitä rataa. Ajateltiin tehdä semmoinen ”kädestä suuhun”-tyyppinen video Provinssissa. Kelatkaa nyt! Biisin ensimmäinen live-esitys narulle ja siitä kylmästi seuraavalla viikolla heti telkkariin (tahi Joutubeen)! Eipä vähän ole suoraa ja mutkatonta meininkiä! Ja mikä potentiaali sellaisille, ketkä haluavat esiintyä tuolla pläjäyksellä: kun heittää kaljua makkaralla, niin se sitten näkyy kanssa. Rehellistä, suoraa, nopeaa, ei ehkä maailman innovatiivisinta, mutta minusta mielenkiintoista. Uskon myös, että siitä tulee varsin hyvähappinen pläjäys, joka saattaa jopa poikia kicksejä jollekin. Sen näyttää aika sitten. Toki tuohon pitää sitten laatia semmoista oheisohjelmaa kanssa, mutta sehän ei ole ongelma vaan mahdollisuus. Kriitikoille sanoisin, että kyllä meillä olisi aikaa ja kiinnostusta tehdä ”perinteinen” juonellinen taidevidioukin, mutta tämä tuntuu vaan NIIN oikealta, että tällä mennään. Todella hyvä havina tuosta. Heh, se tosin voi tarkoittaa myös sitä, että menemme kaseikkoon komiasti ja kovaa, mutta haitanneeko tuokaan. Kokeilevaa taidetta.

Nyt olisi levyä varten jo neljä biisiä valmiina. Juhannuksena on puolet lätystä kasassa. Huh huh, mitähän tästä taas tulee… Todella hauskaa on ollut väsäillä näitä. Olemme tehneet aika erikoisia ratkaisuja (siis verrattuna omaan aiempaan tuotantoomme), mutta uskon vahvasti, että nyt ollaan kokonaisuuden asialla. Toistaiseksi kaikki veisut ovat about kolmeminuuttisia ja siitä olen eniten innoissani! Maailman parhaat biisit ovat max 3:05 pitkiä ja kaikki sen ylittävä aika on turhaa jankkausta ja säälittävää kalastelua. Piste. Nyt tehdään tiivistä ja tyrnäkkää.

Soundipuolella taitaa olla niin tylysti, että missään biisissä ei ole kahta kitsuraitaa enempää. Heh, kelatkaas sitä. Joskus meni 120 raitaa yhteen biisiin, nyt meni 20 (ja niistäkin 14 rumpuihin). Kun jaksaa miettiä tarkkaan, mitä soittaa, saa vähemmällä paljon enemmän. Aika pirun siistiä, kun voi kehiä uusia asioita! Siitä olemme itseämme läiskineet olalle, että ainakaan emme mene siitä, mistä on ennen jo menty. Tai siitä, mistä helpointa olisi. Voihan se olla, että kaupallisesti olisi järkevämpää tehdä jotain muuta, mutta mitä siitäkään sitten tulisi? Innostuminen, inspiraatio ja omat kicksit ovat tässä vaiheessa tärkeintä! Nyrkkiä taivaalle! Wooo-oo-o!

Meikä liukenee nyt yheen systeemiin, mutta palaillaan taas.

-Tonde.

P.S. Kesäviikset! Eipä!