Simo Santapukki

Apulanta soitti viime perjantaina ensimmäisen keikkansa Eestissä. Natiivit pitivät Heinolan rykmentistä erittäin hyvää huolta ja bändi puolestaan palkitsi vuosia kestäneen odotuksen esityksellä, joka oli yhtä ilotulitusta. Launtaina hyvä noste jatkui Tallinnan satamassa Radio Rock risteilyvedon myötä ja tämän vkon lopulla tuoreet abiturientit saavat nauttia liekeissä olevan orkesterin tulituksesta. Nyt alkaa löytymään, kuten Seppo Kopra sanoisi. Arvatkaa muuten kuka on tuo kaljupäinen herra, joka on Jönssin kanssa samassa lähikuvassa…?

Ohessa otoksia vkonlopun laivavedoista. Torstaisen abiristeilyn jälkeen juhlakansa vaihtui vielä kahdesti ennen kuin A-lauta jätti lautan. Meiningistä ei tingitty millään keikalla tuumaakaan, kun yleisö vielä liekitti orkesterin tuleen ultimaalisen hyvällä havinalla, kuten kuvista huomaa. Seuraavaksi sulkeudumme studioon äänittämään uutta materiaalia, jonka jälkeen suuntaamme kohti massiivista Pohjois-Suomen kierrosta.

…Notta tämmöstä. Näin se taas jatkui. Nyt on jo sellainen olo, ettei seuraavaa jaksa odottaa. Se onkin sitten Etelä-Euroopan kierroksen avajaiskeikka.

Tästä se taas lähti. Mukava olla takaisin, tuntuu kuin olisi kotiin palannut. Ohessa muutama otos niille, jotka eivät eilen päässeet paikalle.

Hanki Flash Player, jotta tämä soitin toimisi.

vielä ilmeisen runsaasti, ainakin viime viikkoina paukkuneiden pakkas- sekä lumiennätysten perusteella. Kukapa olisi ilmastohypetyksen keskellä uskonut, että juuri tänä talvena saisimme kokea vanhempiemme hiihtolomien kaltaiset olosuhteet. Ei toisaalta voi valittaa; ulkona on äärimmäisen kaunista ja keli on täydellinen reippailulle, jota voi harrastaa vaikkapa jonkin satunnaisen talviurheilulajin, tai ihan vain virkistävän ulkoilun muodossa.

En tiedä kuinka te olette pärjänneet keikkataukomme aikana, itselläni on ainakin ollut melkoiset vieroitusoireet soittamattomuuden vuoksi. Olen itse asiassa pysynyt tietoisesti treenikämpältäkin toistaiseksi poissa, jotta uudet ideat saavat hautua hetken kaikessa rauhassa. Tylsiksi päiväni eivät kuitenkaan ole äityneet, siitä ovat huolehtineet Sorto ja Riisto-yhtiömme tulevat julkaisut, ensi viikolla ilmestyvä sinkkukokoelmamme, raksahankkeeni sekä kiihkeä penkkiurheilu olympialaisten ja sm-liigan parissa.

Kaukon päivänä ilmestyvä ”Singlet 2004-2009” on looginen jatkumo ”1993-1997” ja ”1998-2003” levyillemme. Tuore kokoelma, jonka sain juuri tänään painosta, soi juuri stereoissani ja olen siitä sanalla sanoen innoissani. Nämä kerran viidessä vuodessa ilmestyvät kokoelmat antavat paitsi kunniaa rakkaudella tekemillemme sinkkubiiseille ja niiden B-puolille, joihin olemme aina panostaneet, myös tunteikkaita kokemuksia meille itsellemme muistorikkaina välitilinpäätöksinä. ”Singlet 2004-2009” dokumentoi mm. hetket, jolloin Jönssistä tuli meitin basisti, jolloin teimme Kiila-Evoei-Kuutio albumitrilogian ja jolloin meistä tuli ihan oikea omakustannebändi. Kyseiset ajat olivat eittämättä orkesterillemme todella suotuisat ja se myös kuuluu musiikissa.
”Singlet 2004-2009” albumia voi sanoa ilman sarvia ja hampaita ylivoimaisesti parhaaksi sinkkukokoelmaksemme ja se on jälleen kerran julkaisu, josta voi olla aidosti ylpeä ja joka on mukava laittaa pihalle. En ole varmastikaan ainoa, jonka mielestä kyseisen platan kappaleet ovat todella väkeviä ja vangitsevia.

Ennakkotilaajille lahjoitamme viime rundimme päätöskeikalla äänittämämme livelevyn, kuten ehkä olettekin jo ehtineet huomata.

Kuten mahdollisesti olette myös huomanneet, allekirjoittaneen rakennushanketta on ruodittu viime aikoina jonkin verran siellä sun täällä. Mikäli aihe kiinnostaa ja haluatte siitä lisätietoa, löydätte sitä Kotitiedosta. Voin kertoa miettineeni pitkään ja hartaasti, josko puhuisin koko asiasta yhtään mitään yhdellekään toimittajalle päätyen pohdinnoissani lopulta siihen, että hankkeen kulttuurihistoriallinen arvo suorastaan velvoittaa minua avaamaan aihetta hiukan julkisesti. Eric Lloyd Wright teki kuitenkin jalomielisen teon päättäessään sukunsa arkkitehtisaagan Suomen Heinolaan, ja tämän myötä projektista kasvoi suurempi, kuin vain yksittäisen ihmisen talohanke.

Tämmöistä tällä kertaa. Elossa siis ollaan, vaikka vasta pari kuukautta kestänyt keikkatauko onkin jo alkanut tuntumaan ikuisuudelta ja olo on sen vuoksi edelleenkin hämmentynyt.

Tiedättekö, vaikka viikset ovatkin tosimiehen valinta, olen ymmärtänyt pulisonkien voiman ja luulen niiden ajan koittavan hyvinkin pian.

Tämänhetkisen listani kuumimmat karvoitukset löytyvät seuraavilta poskilta:

-Glenn Danzig
-Noddy Holder
-Wolverine

Hienoa lopputalven jatkoa ja palataan asiaan!

Sipe.

enää yhden keikan verran. Ohessa satunnaisia tunnelmia satunnaisista keikkapäivistä, jotka ovat tehneet 2009 kesästämme ikimuistoisen. Apulanta-yhtye haluaa kiittää lämpimästi jokaista runsaslukuisen sekä ylivoimasesti parhaan yleisönsä jäsentä.

Kesäkisan voittaja julkistetaan kiertueen päätyttyä.

lämmöllä

S-T-S

olemme järjestäneet pienen kilpailun. Tehtävänänne on yhdistää kuva ja keikkapaikka. Ohessa otokset kustakin tähänastisesta heinäkuun keikasta, joiden paikkakunnat teidän tulee päätellä. Arvomme oikein vastanneiden joukosta voittajan, jonka palkitsemme ruhtinaallisella yllätyspalkinolla. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti.

Yhteystiedoin varustetut vastaukset lähetetään osoitteeseen:

Apulanta Oy/Kesäkisa
PL 136
15111 Lahti

Se, miten vastauksenne ilmoitatte paperikirjeessä, on täysin luovuutenne varassa. Voitte käyttää print screen-optiota, tehdä itse kuvakaaviojäljennöksen paperille, tai käyttää jotain muuta keksimäänne keinoa. Tyyli on vapaa.

Kuten kuvista näkyy, kesäkiertue on jatkunut yhtä upeana kuin alkoikin. Vaikka yhtye on pysynyt desibelirajojen puitteissa, katsojat ovat rikkoneet ne komeasti joka paikassa. Kiitos siitä. On hienoa esiintyä illasta toiseen Suomen parhaan yleisön edessä.

Rundi jatkuu enää 18 keikan ajan. Tulkaa niillekin yhtä hyvällä boogiella, kuin tähänkin astisiin, ja tästä tulee elämämme kesä!

Laittakaa kilpailuvastaukset postiin heinäkuun aikana.

Kuvat otti Mehtis, aka E21/SM72.

lämmöllä

S-T-S