Apulannan haastatteleminen on mielenkiintoinen kokemus. Edes paatunut, rockissa lähes kaiken nähnyt raakki ei voi kuin ihastella sitä A) vilpittömyyttä, millä kaksi innokasta ja osin ylienergistä kaveria touhottaa kaikenlaista ja antaa palaa positiivisellä lapsenvaistolla B) coolia rentoutta, millä yhtyeen kolmas jäsen retkottaa tuolissaan, polttelee tupakkaa, juo toista cappuccinoa ja tyytyy lähinnä tarkkailemaan ympärillä velloavaa ajatusmyrskyä. Koko tilanteessa ovat läsnä useimmat niistä rockin myyttisistä elementeistä, joista kaikki hyvät jutut on tehty. En kirjoita, että olen nähnyt rock’n’rollin tulevaisuuden ja se on… vaan kirjoitan, että olen nähnyt rock’n’rollin ja se on Sipe (rummut), Toni (laulu ja kitara) ja Tuukka (basso) eli Apulanta!
-”Kaikki alkoi 1991, kun me juotiin yhdessä teltassa limsaa – tai no, oikeesti se kyllä oli viinaa, mutta me on kaikissa haastatteluissa sanottu että se oli limsaa, joten kirjoita sinäkin niin – siis me juotiin yhdessä teltassa limsaa. Meitä oli minä, Toni ja Antti, joka oli sitten pitkään kitaristina. Siitä se alkoi. Vuonna 1992 tuli bassoon Mandy-niminen tyttönen – se oli vaihto-oppilas ja siinä kävi sillai, että lopuksi se asui Tuukan kotona, ja kun Mandy lähti takaisin jenkkeihin niin Tuukasta vaan tuli meidän basisti”, Sipe kertoo syntyjä syviä.
-”No tota ennen oli tapahtunut jo paljon. Tärkein oli kai se, kun oltiin 8-Salilla katsomassa Klamydiaa – jota ei koskaan nähty, kun Antin faija pakotti meidät pois, kun se kuljetti meitä Heinolasta sinne – ja siellä 8-Salilla tavattin tämä Arska. Sen bändi Tehosekoitin oli juuri julkaissut Greatest Hits-EP:n ja Arska myi sitä. Juteltiin sen kanssa ja kerrotttiin, että meilläkin on bändi. Arska sanoi, että niillä on tekeillä tälläinen cool juttu kuin Levy-yhtiö, ja ne on tekemässä kokoelma EP:tä ja että tuutteks te sille levylle – tosi siistiä! Me luvattiin lähettää sille demo, ja sitten me sellainen äkkiä Heinolassa väännettiinkin ja lähetettiin. Siitä alkoi yhteistyö Levy-yhtiön kanssa, ja se on tosi siistiä, kun siinä on koko ajan nuoruuden huumaa ja säpinää”, selvittää Toni vuorollaan.
-”Mikä ihmeen Apulanta-levyn jälkeen alkoi oleen keikkojakin. Nykyään on harvassa ne viikonloput, kun ei olla mihinkään menty. Keikkoja on oikeestaan niin paljon kun voidaan tehdä. Tavastialla ei ole hyvä fiilis – eikä niin paljon hohtoo kuin kaikki väittää. Nimekkäin bändi minkä kanssa on soitettu on Offspring, soittaminen niitten kanssa samalla keikalla oli siisteimpiä keikkoja mitä meillä on ollut, ja siellä oli parhaat kamatkin. Isoin keikka on ollut Heinolan jäähallissa, jossa oli 3000 ihmistä”, Toni jatkaa.
-”Samana päivänä kun oli se Offspringin keikka, alko iltakoulu – tartti olla heti ekana päivänä poissa koulusta” Tuukkakin avaa suunsa.
-”Joo, ja mulla se oli emsimmäinen pidennetty iltaloma, jonka sain kapteeni Taavitsaiselta intistä bändin takia”, Sipe muistelee, ja jatkaa keikoista ”Paras keikka on sellainen, missä on pari riviä kirkuvaa mössöä ja sitten on pogoilijoita. Heinolassa Funky Maruskassa oli tosi makee keikka, se oli Mandyn viimeinen. Porukka rikkoi koko paikan. Pöydät hajosi ja lavan edessä ollut aita ja kaikkee. Järkkäri laittoi sen meidän syyksi ja lähetti meille laskun, mutta me delegoitiin se eteenpäin. Tyylikäs keikka, josta jäi hyvä maku suuhun.”
-”Uudella Attack of the A.L. people-levyllä on aika erityylisiä biisejä. 60-luvusta tähän vuoteen, iskelmästä konesoundiin, ja on mukana sellainen Happy Days juttukin. Tää on sellaista.. Apulantaa, teini rock’n’rollia.”, Sipe kuvailee.
-”Uuden aallon punkkia – Yötä ja Dingoa mukana”, Tuukka sanoo mielipiteensä.
-”Me muka pilataan punkin maine. Niin meille on sanottu. Musta punkki on sitä, että tehdään mitä huvittaa. Me ollaan paljon enemmän punkkia kuin mitä ankeet väittää – ne onkin mouhoajia. Punkki on energiaa. Mutta ei me olla mitään valveutuneita tai kantaaottavia. Ei oteta kantaa mihinkään paitsi siihen, että miksi chicksit on niin dorkii, ettei ne tajuu, että me ollaan näin cooleja. Pääasia on että on siistiä”, Toni jatkaa. ”Tää uusi levy on niinkuin The Levy. Kauheen tärkee levy, mun henkinen ja musiikillinen kehityskaari käydään läpi. Ei aateltu tehdä tietynlaista levyä, vaan kaikki tuli tavallaan vahingossa”
-”Se ei silti kuulosta palasina olevalta jutulta. Nyt se kolahtaa kybällä, ehkä sitten kuukauden kuluttua… ” Sipe heittää.
-”Kaikki biisit on tehty sydämellä ja lämmöllä.”, toteaa Tuukka.
-”Uusista bändeistä Shampoo on paras! Ne päihittää jopa Green Daynkin. Ramones Kari Peitsamo, Leevi & Leevings ja Status Quo on kanssa hyviä”, Sipe kertoo vaikuttajista.
-”Tää saattaa kuullostaa tylyltä, mutta kaikkein eniten ihailen itseäni, diggailen omia juttujani. Mutta kyllä Shampoo kolahtaa täysillä mullekin – ja East 17 on kanssa hyvä. Misfitsissä on tyyliä, jos pystyiskin niitten enegialla tekeen juttuja. R.E.M. on varsinkin viimeaikoina vaikuttanut, niin kurinalaista näppäilyä mä ihailen.”, Toni jatkaa.
-”Doors on ykkössuosikki, Nine Inch Nailsin keulahahmo ja Stipe on idoleja kanssa. Niin ja Tehosekittimen Arska on ihan ehdoton.”, Tuukka luettelee. Tästä alkaa sitten viidentoista minuutin mittainen Arskan ylistäminen, jossa ei adjektiivejä säästellä.
-”Heinola on ankee paikka. Onhan siellä bändejä, mutta ne vaan nyhjää. Ankeeta ja vaatimatonta touhua. Toisaalta se Sahan piiri tekee musaa meko paljon. Teatteritoiminta on Heinolassa vilkasta. Siellä on paljon tekoboheemeja tyyppejä. Tuukka on paljon enemmän boheemi kuin ne keinoboheemit.”, Sipe kertoo.
-”Meistä jokainen on vene! Meille veneet on kauheen tärkeitä. Vene on paljon enemmän kuin mitä se on. Se ei ole täysin konkreettinen asia”, Toni filosofoi.
-”Jos Apulanta olisi televisio-ohjelma, niin se olisi Beverly Hills – varsinkin alkuaikojen Beverly Hills. Tai sitten Beavis & Butthead – tai ainakin sen ’heh heh heh’. Tuukka on kyllä enemmän Simpsonit ja Ajankohtainen Kakkonen”, Toni jatkaa pohtimista.
Jukka Junttila
