Itä-Häme 9/93

Punkkari ei irroita käsiä

Apulanta on Heinolan maalaiskunnassa toimiva punk-bändi, jonka näkemykset ovat saavuttaneet jo ainakin maakunnallista mainetta. Apulanta kapinoi poliitikkojen itsekkyyttä ja systeemiä vastaan, mutta kapina ei ole murrosikäisiin usein tarpeettomastikin liitettyä keskikaljakapinaa. Apulanta ei lyö, ei juo, ei polta, mutta laululla se sivaltaa kuvainnollisesti käden irti ”tyypeiltä, jotka ahdistavat.”

Apulannan tunnetuin biisi on ”Irroitetaan käsi”. Kun yhtye esiintyi vappuna vihreiden vaalitilaisuudessa, eivät järjestäjät kestäneet laulun sanoitusta. Laulajalta vedettiin piuhat irti.

– Siinä laulussa lauletaan, että ”irroitetaan käsi” joltakin tyypiltä. Tyypit vaihtelee aina sen mukaan, kuka sattuu ahdistamaan milloinkin.

Vappuna Apulantaa ahdisti eniten kaupunginjohtaja Jarkko Paronen. Tämä oli paikallispoliitikoille liikaa.

– Niille ei ilmeisesti saa sanoa mitään negatiivista, kommentoi Apulanta vappuepisodia.

Vaikka käden irroittamiseen kehoittaminen saattaa tuntua järkyttävältä, on muistettava, että punk-kulttuuriin kuuluu olennaisesti musta huumori, ja ennenkaikkea väkivallattomuus. Apulanta on ehdottomasti väkivallaton ja sen lisäksi myös täysin raitis bändi.

New Yorkista Apulantaan

Apulannassa soittavat 15 – 18 vuotiaat Antti (kitara, laulu), Sipe (rummut, laulu), Mandy (basso, pasuuna(!), laulu) ja Toni (kitara, laulu). Toni, Sipe ja Antti ovat soittaneet yhdessä pari vuotta.

Mandy on Heinolassa vaihto-oppilaana. Hän on kotoisin New Yorkista. On melkoinen elämänmuutos tulla Isosta Omenasta Heinolaan ja vielä Apulantaan?

– Kyllä, mutta hyvä muutos, nauraa Mandy, joka on ollut yhdeksän kuukautta Suomessa ja kahdeksan kuukautta Apulannassa.

– Mandy ei alunperin osannut soittaa lainkaan bassoa, mutta nyt hän on oppinut tosi hyväksi basistiksi, kehuvat pojat.

Apinoa murhe Apulannalla on se, että Mandyn vaihto-oppilasvuosi on päättymässä. Mandy on kuitenkin luvannut jäädä, jos bändi voittaa valtakunnallisen nuorison taidetapahtuman tänä viikonloppuna.

Apulanta harjoittelee Sahan päiväkodilla omassa kämpässään. Maalaiskunnan nuorisotoimen suhtautuminen saa bändiltä kiitoksia. Nuorisosihteeri Heli Warrolle ja hänen miehelleen Stidille Apulanta sanoo olevansa paljon velkaa.

Punk on hauskaa

Kun punk oli Suomessakin massailmiö 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa, eivät Apulannan jäsenet unelmoineet juuri muusta kuin bonapurkillisesta. Apulanta on kuitenkin kaivanut reippaan punk-hengen uudestaan esiin. Vaikuttajia ovat Tehosekoitin, Pelle Miljoona, Kollaa Kestää, Misfits ja Terveet Kädet.

– Hauskuus on tässä hommassa meille a ja o. Punk-biiseissä on iloinen melodia ja niitä on keikoilla helppo soittaa. Ei tarvitse olla otsa rypyssä. Ja kuitenkin punkissa on sanomaa.

Apulannalle punkin sanoma on rakkautta ja anarkiaa. Rakkaus on ikuinen aihe ja nykyajassa on paljon tilaa anarkialle poliitikkoja ja systeemiä vastaan.

– Vaikka me emme olekaan soittotouhun kanssa kovin vakavia, sanoitukset tehdään tosissaan. Tänä ainana on aiheita, mistä laulaa.

Omia biisejä Apulannalla on ”ihan sikana”. Bändi julkaisee kesällä omakustanne-EP:n. Lisäksi Apulanta on mukana Lahden alueen punk-bändien kokooma-EP:llä joka julkaistaan myös kesällä.

Apulannan meininki on arvostettu virallisestikin korkealle. Bändi on mukana viikonloppuna valtakunnallisessa Nuorison Taidetapahtumassa. Nuorille muusikoille voi olla tilaa Suomen rock-bisneksessä.

– En usko, että tästä ikinä mitään ammattia kuitenkaan tulee. Korkeintaan käydään vanhempana töiden jälkeen soittelemassa, arvelee Sipe.

– Jos nykyinen meininki tässä maassa jatkuu, meistä tulee todennäköisesti kokopäivätoimisia työttömiä muusikoita, ennustaa puolestaan Toni.

Markku Parkkonen

Lähettänyt: Yksityiset arkistot

Nimeämätön 8/93

Taidetapahtumaan kaivattiin enemmän soittamisen iloa

(Isossa kuvassa Toni ja Antti ja Mandy lavalla, tekstinä: Tuomaristo noteerasi Apulannan yhtyeeksi, jolla oli sävellyksissään tuoreita ideoita. Esiintymisessäkin oli reipasta menoa.

Heinolan talousalueen taidetapahtuma vietiin lauantaina kunniakkaasti läpi Kymenkartanon koululla.

Apulannalla uusia ideoita

Viidestä rock-yhtyeestä pääsi jatkoon Apulanta Heinolan maalaiskunnasta. Tuomaristo luonnehti Apulantaa yhtyeistä ainoaksi, jolla oli omissa sävellyksissään tuoreita ideoita.

Apulannan esiintymisessä paistoi selvästi soittamisen ja laulamisen ilo. Esiintymisessä ei ollut jälkeäkään siitä ilmeettömyydestä, joka vaivasi muita yhtyeitä.

Tuomariston mukaan kantaaottavuus ja rockin olemus tulivat Apulannan soitossa hyvin esiin.

Voitokkaan yhtyeen muodostavat Sipe, Antti ja Toni. Jenkkivahvistusta yhtye on saanut lyseonmäen koululla opiskelevasta vaihto-oppilaasta Mandysta.

Nimetön 7/93

Bändit jyräsivät jäähallissa

Torstain bändikatselmuksen suunniteltu esityspaikka oli Rantapuisto. Monien harmiksi konsertti siirrettiin jäähalliin huonon sään vuoksi. Mukana oli heavy- ja punkbändejä sekä Lahdesta että Heinolasta, mm. Inferno, Tehosekoitin, Aivoverenkiertohäiriö, ja suurta suosiota saavuttanut Apulanta. Musiikki ei kuitenkaan temmannut mukaansa koko yleisöä, jota oli kerääntynyt runsaasti jäähalliin.

Mielipiteet jakaantuivat kahtia. Yleisesti ottaen pojat pitivät konserttia hyvänä ideana ja heidän mielestään suurin osa bändeistä soitti ”kelpo kamaa”. Tytöt olisivat mieluummin kuunnelleet kevyempää musiikkia ”turhanpäiväisen ränkytyksen” sijaan.

Apulantaa odotettiin innokkaasti, ja moni oli saapunut paikalle kuullakseen vain sen soittavan. Osa tuli jäähallille uteliaisuuttaan ja tapaamaan kavereita. Musiikkia pidettiin tälliön sivuseikkana. Bändeille tilaisuus antoi mahdollisuuden saada esiintymiskokemusta ja julkisuutta.

 

Lähettänyt: Yksityiset arkistot

Nimetön 93

Ympäristökasvatuksen palkinto Niemelän koululle

(kuvassa Toni ja Mandy, kuvatekstinä: Apulanta ja suvinen veisuu)

… lasten sirkusesitys jouduttiin aloittamaan uudestaan, kun esityksen taustamusiikki lakkasi.

Rytmiorkesteri Apulanta sitä vastoin oli kovastikin lasten ja nuorten mieleen. Ääntä ryhmä ainakin sai aikaan, sähkön avulla. Teemaviikon henkeen olisi kuitenkin sopinut paremmin kanankakkakvartetti, sillä väkilannoitteet ovat ympäristölle vain haitaksi.

Teemaviikko päättyi suvivirteen. Se ei koululaisia enää sytyttänyt, säestäjäkin oli hukassa.

Lähettänyt: Yksityiset arkistot

Itä-Häme 93

Mikä ihmeen Apulanta?

13-vuotias tyttäreni hihkui innoissaan nähdessään Apulanta-bändin kaverit Itä-Hämeessä. Tyttö kehui, kuinka pojat ovat iiihania, johon minä ihmettelin, että miten ne tuollaisen mauttoman nimen ovat ottaneet.

Silloin tyttäreni alkoi kirkumaan: ”Aina sä saarnaat mulle tupakasta ja kaljasta, sä et ymmärrä mitään. Niistä kukaan ei tupakoi, kukaan ei juo kaljaa ja ne käy Lahdessa huumeenvastustuskonserteissa soittamassa, ja sit sä haukut niitten nimee.”

Silloin oivallus tuli salamaniskun tavoin. Apulanta nuorisolle, todellakin. Oivallinen nimi! Jos Apulannan esimerkki toimii näin tehokkaasti, niin eikö se olekin apulantaa nuorison kasvulle? Voiko parempaa apulantaa nuorison kasvua ajatellen ollakaan?

Pitäkää vain nimenne Apulanta. Toivon joskus kuulevani musiikkianne jossakin, jota myös tyttäreni ylisti kovasti. Jatkakaa samaan malliin.

Apulanta-fanin äiti,
fani nyt itsekin
Halli

Lähettänyt: Yksityiset arkistot

Viking Cinderella Helsingistä 5.2.1998

GooM-risteily

Tämä oli todella outo keikka. Ensinnäkin laivalla oli yli kaksituhatta haalareihin pukeutunutta opiskelijaa, jotka olivat ihan kännissä koko ajan ja toiseksi meillä ei ole uramme aikana kertaakaan hajonnut yhtä paljon laitteita keikalla kuin nyt.

Minä kuulin tästä risteilystä jo monta kuukautta sitten ja ymmärsin, että kyseessä olisi ollut tällainen hengessä yhdeksännenluokan luokkaretkiristeily. Kun pääsin laivaan niin minulle oli kyllä suuri pettymys huomata joutuneeni osalliseksi tällaiseen haalariristeilyyn. Loppujen lopuksi kaikki meni siltä osin hyvin.

Tällaiset täysi-ikäisten kaikat jännittää kauheasti etukäteen, koska me olemme kuitenkin vähän enemmän nuorison makuun eivätkä vanhemmat ihmiset meitä oikein kehtaa diggailla. Minusta olikin kiva huomata, että kyllähän nämä yli kahdeksantoistavuotiaatkin meistä tykkäsivät. Tai siltä se ainakin näytti.

Laiva lähti kello viisitoista nolla nolla ja meidän esiintyminen oli yhdeksältä illalla. Koska olimme laivalla niin kaikkihan tietävät, että näillä risteilyillä päätarkoituksena on viinan juominen. Niin oli myös meidän tekniikkaryhmälläkin. Laivan discossa oli järjestetty työntekijöille tällainen VIP-tilaisuus, jossa kaikki oli ilmaista kahden tunnin ajan. Meidän kitararoudarimme ja yleismiehemme Hemi päätti sitten käyttää tilaisuutta hyväksi ja joi tunnin aikana noin kymmenen tuoppia kaljaa pohjiksi. Tämän jälkeen kun Hemi oli päässyt viinan makuun alkoi laivan tutkiminen ja joka kerta kun Hemi pysähtyi johonkin seurueeseen oli hänen juotava useita lasillisia mitä erilaisempia drinkkejä.

Keikan alkuun mennessä Hemi olikin sitten todella humaltuneessa tilassa ja Hemin pupillit olivat laajentuneet lautasen kokoisiksi, mutta tämähän ei Hemin menoa haitannut.

Kello oli yhdeksän ja kun alkuspiikki oli menossa Hemille tuli pakottava tarve päästä tutkimaan Tonin kitaran kuntoa ja hän ryhtyi tuumasta toimeen. Nupit kaakkoon ja Hemin mahtava soolo pääsi ilmoille. Ja Hemiä vaan nauratti.

Lavalle astuttuamme kun Toni aloitti Poistuisitko mun elämästäni-kappaleen huomasin, että bassostani oli elämä loppunut. Vinkkasin Hemille, että tämä tulisi katsomaan mistä vika johtuu, mutta Hemi vaan kylmänrauhallisesti levitti käsiään ja sanoi: ”Nii-i, ei toimi”.

Toni ei huomannut näitä ongelmia ja soitti yksin kolme kipaletta. Kolmannen kappaleen lopussa YÖn ystävällinen lavateknikko tuli katsomaan tilannetta ja sai vahvistimen toimimaan ja tämän jälkeen vasta minun keikkani alkoi. Pystyimme soittamaan noin kolme kappaletta kun Tonin pedaalit alkoivat temppuilemaan, eikä Tonin kitarasta kuulunut kuin rutinaa. Toni vinkkaa Hemille, että tulisi korjaamaan tilanteen, mutta Hemi taas vain levittelee käsiään ja sanoo: ”Nii-i, paska soundi”. Onneksi Toni sai itse pienen viiveen jälkeen korjattua kitaralaitteistonsa ja keikka taas jatkui.

Olimme päässeet Liikaa-biisiin kun bassovahvistin lopetti kokonaan toimimisen. Tämän huomattuani aloin katsella ympärilleni löytääkseni Hemin, jotta tämä tulisi vaihtamaan vahvistimen YÖn vastaavaan. Hemi oli kuitenkin lavan kauimmaisessa kulmassa selkä meihin päin ja pokaili kauniita tyttöjä kännisen roudarin karismalla. Muutamien minuuttien jälkeen ammattimainen ääniteknikko saapui lavan reunalle ja yhdisti minut YÖn vahvistimeen. Tämän jälkeen minun ongelmani loppuivatkin.

Seuraavan kappaleen aikana Tonin kitara hajosi, ja koska Hemi oli pokailemassa tyttöjä, kesti hivenen aikaa kunnes Toni löysi varakitaransa ja keikka taas pääsi jatkumaan.

Ei mennyt aikaakaan kun Tonin vahvistimet lopettivat toimintansa. Tässä vaiheessa Tonia alkoi todella vituttamaan tämä keikka. Toni etsi Hemin käsiinsä ja kertoi ongelmansa kitaravahvistimesta. Hemi tottuneesti tulikin Maglite taskulampun voimin vahvistimen luo ja totesi kylmänrauhallisesti Tonille: ”Nii-i, ei toimi”. Tämän jälkeen Toni alkaa hutkimaan Hemiä ja käskee tätä painumaan vittuun ja alkaa itse korjaamaan vahvistinta. Pienen viiveen jälkeen vahvistin saadaan kuntoon ja vedämme settimme loppuun.

Vaikka keikkamme kesti yhteensä puolitoista tuntia ja soiton osuus oli vain murto-osa tästä se ei kuitenkaan tuntunut yleisöä liiemmälti haittaavan.

Minusta keikkojen pitäisikin olla aina tällaisia tapahtumarikkaita, koska muuten se soitto-osuus menee liian rutiinilla. Minusta tämä oli hyvä, mutta muuta orkesteria syletti kyllä aika reilusti tämä veto.

Hemi sai nuhteita vähän joka suunnalta ja kai hän oppi tästä jotakin. Hemin sekoilu jatkui koko illan, mutta se, mitä keikan jälkeen tekee, ei enää kuulu meille. Se on kuitenkin selvä, että työpaikalla ei sovi sekoilla. Hyvä Hemi ja kiitos ikimuistoisesta illasta. Yhteenvetona voidaan todeta, että Hemi ja laiva ovat tappava yhdistelmä, sillä myös viime syksyn Oasis-matkalla Hemi kunnostautui kohtalaisen hyvin rymyämis-osastossa.

Kyllä muukin tekniikkaryhmä kunnostautui tällä risteilyllä ja etenkin valotaiteilijamme Timppa veti pisteet kotiin hivenen typerällä käytöksellään muita kanssaihmisiä kohtaan. mutta tämä jääköön meidän sisäiseksi jutuksi.

Kesämoro

Se olisi vuoden paras aika taas käsillä. Oletteko miettineet sitä, kuinka etuoikeutettuja me pohjalaiset olemme kun saamme kokea luonnon kukkaan puhkeamisen uudestaan joka ikisenä vuotena?

Apulanta on Suomen aurinkovarmin yhtye. Se ei pettänyt luontoäidin kanssa tekemäänsä sopimusta viime kesänä kertaakaan ja sama linja tuntuu jatkuvan tänäkin vuonna, ainakin kiertueen avausviikonlopun tapahtumista päätellen. Kivenlahtirockin sadepilvet nimittäin väistyivät täsmälleen sillä hetkellä kun A-laudan pojat aloittivat soiton, tullakseen jälleen takaisin synkistämään Espoon ilmatilaa välittömästi keikan jälkeen.

Ohessa muutama otos kesän ensimmäisen kiertueviikonlopun päättäneestä Joensuun vedosta. Tänään lähdemme Jyväskylän ja Vantaan kautta Provinssiin ja siitä eteenpäin kohti elämämme kesää.

Lämmöllä

S,T,S

PS: Huomaa myös alarivin kuvasta löytyvät erittäin räyhäkkäät pilottilasit, jotka lähettäkööt sanattoman vihjeen orkesterin tulevista uusista tuulista…