…se on KKP. Eli taas kerran tuomiopäivä.
Kaikki on tehty, mitä osattiin, ja muut teki vielä paljon enemmän. Nyt se on pois meidän käsistämme. Toivon, että otatte sen vastaan. Haaa! Ota vastaan!
Voisin tässä horista jotain siitä, miten hyvä lätty tämä on. Tai voisin jälleen kerran puhua paniikkia hipovasta jännityksestä. Oikeastaan en halua. Nimittäin, haluan kiittää.
Haluan ilmaista syvän ja sydämellisen kiitoksen kaikille teille, jotka olette olleet mukana matkallamme, joka on johtanut tähän pisteeseen. Ei ollut mitenkään itsestään selvää, että tätä levyä syntyy. Sen kanssa taisteltiin monet kerrat. Turhauduttiin ja itseluottamus mureni.
Kuitenkin se jokin kova ydin, sellainen luomisen sydänkipinä löytyi viime kesän ja syksyn keikoilta. Sieltä, missä kontakti niin musiikkiin, kuin yleisöönkin on käsinkosketeltavaa. Eli siis sieltä, missä musiikki oikeasti elää.
Kiitos teille, jengi, että olitte siellä. Merkityksen tajusi rundin jälkeen, kun sydän oli täynnä tahtoa ja koko bändi sykki luomisvoimaa (ja muutakin…). Vaikka mentiin perse edellä puuhun, niin teidän tuellanne, hyvät ihmiset, päästiin latvaan ja siitäkin yli. Ohessa polahti ilmoille tuo Kaikki kolmesta pahasta.
Huomenna KKP on teidän käsissänne. Ylpeinä ja kiitollisuudella annamme sen teille. Toivon ja uskon, että löydätte levyn kaaresta jotain koskettavaa. Ohjeeksi sanoisin, että kuunnelkaa sitä levyä niin, että levitätte Pihtiotteen kankaaksi ja siihen annatte muiden biisien maalata kuviot. Niin minäkin tein. Tai tehkää sillä jotain muuta, uutta. Toivon vain, että tuo musiikki antaa teille tunteita ja ajatuksia. Ehkä lohtua, tukea tai vaikka sitten vain ärsytystä.
Diggailkaa!
Lämmöllä
-Toni
