yhtä sun toista vuosien varrella; listoja on vallattu ja ennätyksiä rikottu, oman jäähallikeikan järjestäminen oli siltikin asia, jota jännitti ihan hulluna. Emme voineet tietää, tahdotteko te tykittää kanssamme niin isosti, kuin me haluamme. Toki olemme huutaneet laulujamme useasti kimpassa isoillakin festareilla, mutta tammikuinen Barona-keikka on suurin itse järjestämämme konsertti tähänastisen taipaleemme aikana.

Kun huomasimme, että liput livahtivat käsistämme ennen kuin sitä ehti edes itse tajuta, oli fiilis aika epätodellinen. On uskomatonta saada kokea tämmöisiä fiiliksiä kaikkien näiden vuosien jälkeen. Millainen tunnelma itse keikalla sitten mahtaakin olla, kun nyt jo liekittyy näin hyvin!!! Iso kiitos teille, jotka annoitte meille tämän mahdollisuuden. Emme petä odotuksianne, keikasta tulee ikimuistoinen, sen voin luvata. Annamme vain ja ainoastaan parastamme. Sen te sekä myöskin me olemme ansainneet.

Ainoa asia joka tällä hetkellä harmittaa on se, että todella moni keikalle haluava tuntuu jääneen ilman pilettiä. Itsellenikin on tullut tästä aiheesta enemmän yhteydenottoja, kuin mistään yksittäisestä tapauksesta urani aikana. Emme voi vielä luvata mitään, mutta varovaisesti toivon meillä olevan ehkä joitakin hyviä uutisia aiheesta luvassa ihan lähitulevaisuudessa…josko tässä vielä jotain keksisi. Ainakin teemme kovasti töitä sen eteen. Kaikkemme toisin sanoen.

Ohessa vielä tuttuun tapaan pari valokuvaa viime vkonlopun keikoista. Syyskiertueemme lähti upeasti käyntiin Lahdesta ja Jyväskylästä. Kiitos kaikille osallistujille! Ensi viikonloppuna tapaamme Joensuussa ja Kouvolassa. ISO kiitos teille, jotka ostitte nuo keikat jo ennakkoon täyteen. Voin luvata, että meille tulee kuuma!!!

Lämmöllä,

Sipe

Näennäisestä hiljaiselosta huolimatta alkuvuotemme ei ole ollut hiljaista hiihtelyä. Apulannassa on sattunut ja tapahtunut paljon, vaikka kiihkeä kesäkiertue on vasta edessä. Pitkän prosessin jälkeen saimme rinnallemme tuoreen matalataajuusmiehen. Basistimme Ville hyppäsi karavaaniimme ihailtavalla sykkeellä, emmekä Tonin kanssa ole voineet välttyä saamasta osaa siitä uutuuden innosta omiinkin suoniimme. Treenikämpällämme on viimeksi raikunut musiikki yhtä intensiivisesti joskus teinivuosina. Sessiot ovat venyneet poikkeuksetta tuntikaupalla ja näin rumpalina on pakko sanoa, että Villen kanssa on äärettömän hienoa rakentaa musiikillista kivijalkaa. Suorastaan hymyilyttää, miten komeasti soitanta on soljunut yhteen. Aika näyttää, minkälaisen osan New Guy ottaa Apulannan fiilispuolen sinfoniassa, ainakin tällä hetkellä tunnelmat ovat odottavat ja hyvät.

Olemme ehtineet vetäistä kolme keikkaa kimpassa….Yhden salassa ennen kuin tulimme asian kanssa keikkabussista ulos naisten vaatteissa, yhden festivaalivedon, sekä jälleen yhden salaisen. Tai ainakin puolisalaisen. Tämän vkon lauantaina soitamme Himoksella, jonka myötä festivaalikiertueemme käynnistyy toden teolla.

Viime viikon rytmiosasto piti lepoa, kun Tontsa oli eläytymässä kollegoiden kappaleihin Vain Elämää –ohjelman kuvauksissa. Pakko myöntää, että vaikka Apulanta on monissa liemissä keitetty ja Toni, jos kuka, osaa ottaa hommat haltuun, niin täällä kotipuolessa jännittää kovasti. Saa nähdä, millaisia elämyksiä kyseinen ohjelma tuo tullessaan. Kattaus on kyllä tällä kertaa niin vakuuttava, ettei ohjelman taso tule ainakaan laskemaan. Olen seurannut myös aiempien tuotantokausien jaksoja, mutta ensi syksynä ajattelin olla melko tiiviisti teeveen edessä. Oman bändin musiikkiin suhtautuu kuitenkin kuin lapseensa. Sitä vaalii ja rakastaa ja jos joku muukin osoittaa rakkautta sitä kohtaan, sisin ikään kuin pakahtuu ylpeydestä. Voi olla, että ensi syksyn televisionkatseluhetkistä tulee melkoisen nostalgisia, jännittäviä ja silmiä hikoiluttavia. Sitä itkuhommaa ei tosin tarvitsisi, eikä pitäisi erikseen ennakkohypettää…kyllä pala nousee ainakin allekirjoittaneen kurkkuun ihan luonnostaankin hartaiden asioiden äärellä, ilman lietsomista.

Pöhinää on tietysti aiheuttanut myös se, että elokuussa ilmestyy uusi Apulanta-eepos. Se on hyvin kirjoitettu teos, jonka oikolukemisen sain juuri valmiiksi. Tavoitteenamme oli kasata kaikki mahdollinen taustatieto kirjailijan käyttöön, jotta opuksesta tulisi mielenkiintoinen ja kattava välitilinpäätös. Pyrimme päästämään tulevat lukijat syvemmälle maailmaamme kertomalla myös sellaisiakin asioita, joista olemme aiemmin vaienneet. Itse olen ylpeä kirjasta. Siinä tiivistyy pala tarinaa, jota olen itse saanut elämäntehtävänäni kirjoittaa. Vaikka tarkoituksemme on kääntää vielä monta sivua Apiksen merkeissä, oli mielenkiintoista suunnata ajatukset hetkeksi taaksepäin kirjaprosessin aikana. Monet asiat saavat aivan eri perspektiivin silloin, kun niitä voi katsella jo tietyn etäisyyden päästä, objektiivisemmalla otteella.

Seuraavaa lukua kirjoitamme jo parhaillaan; lähden ihan pian näppäimistöni ääreltä Villen kanssa rumpubassotreeneihin Tonin vielä versioidessa muiden kappaleita Satulinnassa. Juhannuksena olemme taas tulessa, jonka jälkeen sininen keikkabussimme kiidättää meidät kohti uusia tarinoita, kauniita kesäöitä ja hienoja, jaettuja kokemuksia meidän ja teidän kanssa. Matka jatkuu, laiva seilaa, miehistö vaihtuu ja se on vain elämää. Nähdään pian!

Sipe