Kävin äsken metsässä mittailemassa polkuja ja pitkospuita (niitä muuten löytyy Hollolasta ihan oikeasti), kuten lukuisina aiempinakin kertoina keikkaviikonlopun jälkeen. Yhtäkkiä ollaan taas siinä pisteessä, että käki kukkuu, valkovuokot puskevat itsensä esille ja kevätrundia on jäljellä enää parin keikan verran. Käsillä oleva kiertue on ollut suorastaan huikea, varmasti yksi parhaimmista ikinä. Aloitimme sen pidennetyllä pohjoisen reissulla, kiertelimme Lappia suksien ja soittimien kanssa pääsiäisen tienoilla parisen viikkoa. Oli hienoa esiintyä täysille tuville ilta toisensa jälkeen ja tavata uusia sekä vanhoja tuttuja. Järjestimme Levillä myös orkesterin hiihtokisat, jossa kirkkaimmat mitalit jäivät tietenkin johtoryhmän haaviin. Ylivoimaisesti ilahduttavinta oli kuitenkin iso osallistumisprosentti sekä yleinen innostuminen kiertuekuntoa ylläpitävää toimintaa kohtaan. TyHy-sporttailumme on vaihtunut kevään myötä lankutukseen, jonka tiimoilta koko porukka on paiskonut pöytään toistuvasti uusia ennätyksiä. Itselläni meni juuri 5min rikki, olen luvannut tuplata tuloksen vuoden loppuun mennessä.

Hiihtämisen, lankutuksen, soittamisen ja ylipäänsä kiertuetoiminnan lisäksi keväämme on täyttynyt studiopäivillä. Olemme äänittäneet uusia biisejä erittäin ahkerasti keikkojen välipäivinä. Emme toisin sanoen ole ottaneet keväällä kevyesti, vaikka viime ajat ovatkin olleet blogimerkintöjen suhteen hyvinkin hiljaiset. Ehkä juuri tästä syystä…Baronan jälkeen lepäilimme tammikuussa pari viikkoa, jonka jälkeen olemme eläneet ja hengittäneet Apista intensiivisesti. Äänityssessioista ja tulevasta levystä on pakko sanoa sen verran, että siitä on tällä hetkellä todella hyvä havina. Orkesteri on ollut koko kevään aivan liekeissä ja se on taltioitunut myös nauhalle. Parempaa ajankohtaa albumin nauhoituksille ei toisin sanoen olisi voinut osua. On myös sanottava, että Villen kanssa on hienoa soittaa studiossa. Olemme viimeinkin pystyneet taltiomaan kappaleet taas siten, kuten joskus ysärin alussa. Livenä, editoimatta. Samaan aikaan soittamisen voima on siinä, että musiikkiin tarttuu parhaimmillaan jotain maagista. Jotain sellaista, joka jää yksilönä suorittamisesta uupumaan vaikka kuinka hienosti vetelisi. Näitä erityishetkiä on tulevalla levyllä paljon.

Kun katsoo kevään keikkoja näin rundin viimeisen viikon alussa, sinne mahtuu tosi monta tosi hienoa iltaa. Oli loppuunmyyty tuplailta kotikentällä Sibeliustalossa, turvoksiin ahdettu (ja huikean kaunis) Naantalin kaivohuone, Helsingin Circuksesta puhumattakaan. Tapasimme paljon hienoja ihmisiä, vanhoja ja uusia ystäviä, oman alansa huippuosaajia sekä -ammattilaisia ja myös sellaisia kavereita, joihin olimme viimeksi törmänneet joskus viime vuosituhannen puolella. Viime viikonloppuna saimme kunnian esiintyä Raumalaisen kiekon pyhätössä, Äijänsuon jäähallissa sekä Vantaan legendaarisessa partykattilassa, Tulisuudelmassa. Molemmat vedot olivat säkenöiviä, iso kiitos paikalle saapuneille. On oikeasti hienoa huomata loppuunmyydyn salin tempautuvan keikkaan kuin huomista ei olisi, se pistää meidätkin laittamaan parasta pöytään ja soittamisen jälkeen tuntee olevansa elossa. Monet puhuvat bändin ja yleisön välisestä vuorovaikutuksesta, se on oikeasti tapahtuessaan jotain sanoinkuvaamatonta. Tulevana vkonloppuna kajautamme vielä Iisvedellä sekä RadioRock-risteilyllä. Sen jälkeen suuntaamme katseemme festarikauteen, josta tulee kaikkien aikojen sellainen. Apulanta on elänyt viimeisen vuoden ajan uutta kevättään, kohta alkaa sitten se kesä. Ja tällä viikolla katsotaan kun punkveljemme hoitaa homman himaan Wienissä. Go PKN!!1!

Lämmöllä,
Sipe

Kirjoitan tätä samassa huoneessa, jossa näpyttelin viime syksynä fiilispäivityksiä kun Barona oli vielä järjestelyvaiheessa. Spektaakkelista on nyt 4 vuorokautta. En voi vielä katsoa keikkakuvia liikuttumatta. Etenkään sitä ruutua, jossa poseeraamme lavalla koko työryhmän voimin lauantain vedon jälkeen. Näky on vaikuttava. Niin moni ihminen näki niin paljon vaivaa spektaakkelimme eteen. Kaikista upeinta on se, että vaikka keikkoihin latautui vuoren kokoiset odotukset, onnistuimme porukalla jopa ylittämään ne. Se oli paitsi lahjamme teille, myös teidän lahjanne meille. Baronan yleisö oli kerta kaikkiaan paras mahdollinen. Juuri sellainen jonka edessä jokainen bändi haluaisi esiintyä. Tunnelma oli oikeasti maaginen; en ole aiemmin kokenut mitään vastaavaa, vaikka tosi monia tosi hienoja iltoja olenkin urani aikana nähnyt.

Sen sijaan, että kertoisin keikoista jotain omakohtaista, on paljon kiinnostavampaa lukea yleisöstä käsin koettuja fiiliksiä. En osaisi itse kirjoittaa asiasta puoliksikaan yhtä osuvasti. Jälkihavinoita ja palautteita on ollut käsittämättömän hienoa lukea. Vaikka tiesin bändimme osuneen vuosien varrella moniin hermokeskuksiin, en ikinä osannut arvata, että yhtyeemme merkitsee niin paljon niin monelle. Ja vaikka tiesin bändimme olevan kovassa iskussa, esimerkiksi arvostamani kollegani Aki Tykin kirjoitus ja muut keikkaraportit – Rumban arviosta puhumattakaan – teki kieltämättä hyvän mielen. Spektaakkelia jumpattiin kuitenkin kasaan lähes koko kalenterivuoden ajan valtavalla porukalla ja kovan työn jälkeen on huojentavaa huomata sen kelvanneen. Rumban kirjoitus lämmitti etenkin siksi, että sen laatija tuntuu olevan kosketuksessa Apiksen syvän ytimen kanssa.

Keikkojen massiivisista puitteista huolimatta niitä tuntui sävyttävän valtava lämminhenkisyys, joka kantoi ekan biisin alusta vikan biisin loppuun. Ehkä juuri tästä syystä oli pakko soittaa jotkut kappaleet huulta purren. Huippuhetkiä oli paljon ja fiilis kerrassaan sanoinkuvaamaton, vaikka sitä olenkin tässä yrittänyt jotenkin sanoiksi pukea. Keikkojen jälkeinen olotila oli vähintäänkin erikoinen, kului tuntikausia ennen kuin ylipäänsä pääsi takaisin omaan itseensä. Se, että meidät oli buukattu vielä tiistai-illaksi telkkariin soittamaan, kääntyi lopulta eduksemme. Mielen piti nimittäin säilyä keskittyneessä olotilassa vielä hetken aikaa Baronan jälkeen, joka oli hyvä asia. Muussa tapauksessa tyhjä olo olisi todennäköisesti lyönyt sunnuntaina aikas lujaa päin pläsiä. Nyt kuitenkin saimme pehmeän laskeutumisen ja siinä ohessa komeat versiot parista biisistämme. Etenkin ”Sun Kohdalla” pläjähti ison bändin kanssa hienosti! Jos missasitte eilen Urheilugaalan, käykää ihmeessä väijymässä vaikka YLE Areenasta…

Pidemmittä jorinoitta haluan vielä kerran kiittää sydämeni pohjasta teitä, jotka tulitte katsomaan Barona-keikkojamme. Te annoitte meille mahdollisuuden superviikonloppuun, joka ei ikinä liukene mielestäni. Lämmin kiitos myös kaikille spektaakkelin toteutukseen osallistuneille ihmisille – bänditovereille, toimihenkilöille, tekniikalle, näyttelijöille, tanssijoille, kotiväelle, vapaaehtoisjengille sekä yhteistyökumppaneille. Nähdään ja kuullaan taas. Hyvää vuotta 2015, ainakin tämä alkoi komeasti!

Lämmöllä,

Sipe

Tasan kuukauden päästä ensimmäinen oma jäähallikeikkamme on enää muutaman hetken päässä. Tässä vaiheessa vetelemme esiintymisasuja päällemme, sovittelemme korvamonitorit paikoilleen ja kuuntelemme yleisön kohinaa takahuoneen verhon raosta. Otamme myös työryhmän kanssa oman hiljaisen hetkemme, kuten kaikkina muinakin keikkailtoina tänä syksynä. Näistä elementeistä ammennamme sen räjähtävän voiman, jolla jokainen kuluvan rundin keikka on polkaistu käyntiin. Kiertue on ollut sanalla sanoen huikea. Pilettien loppumisen trendi vain jatkuu illasta toiseen ja ryhmän jokaisen tyypin toiminnasta paistaa ilo ja tekemisen meininki. ONNEKSI tätä rundia on vielä pari vkonloppua jäljellä, tammikuun jäähallispektaakkeleista puhumattakaan.

Baronan lähestyessä kiire kasvaa lumivyöryn lailla, joskin moni asia on toisaalta jo loksahtanut paikoilleen. Järjestelyt ovat sujuneet hyvin ja aikataulussakin olemme pysyneet jopa kiitettävästi. Keikkojen välistä vapaa-aikaa ei tosin tästä johtuen ole ollut, mutta tammikuun juhlaviikonloppu on todellakin kaiken sen arvoista. Tässä vaiheessa kun show on kristallisoitunut meillekin, voin kertoa, että nuo keikat eivät tule jättämään kylmäksi. On niin hienoa päästä tarjoamaan teille jäähallivedot! Kiitos vielä mahdollisuudesta, tulemme lunastamaan sen varmuudella.

Pakko raottaa lähimenneisyydestä vielä sellainen seikka, että olemme viettäneet paljon aikaa viime keikkojen välipäivinä studiolla. Tämä kokoonpano on toisin sanoen päässyt viimeinkin taltioimaan uutta musiikkia ja se on tuntunut hyvältä. Sessiot ovat itse asiassa sujuneet paremmin kuin aikoihin; en muista, milloin olisin ollut yhtä innostunut uusista Apulanta-biiseistä. Pakkohan tässä on alkaa ajattelemaan, että tämä lupaa hyvää tulevan materiaalin osalta…

Oheistan muutaman kuvan viime vkonlopusta, jolloin kävimme Kuopiossa sekä Helsingissä. Tämän viikon lopussa matkaamme Poriin, Seinäjoelle sekä Varkauteen. Nähdään!!! Kuunnelkaa tässä välissä vaikka vähän joululauluja…itse ainakin olen pyöritellyt niitä jo aika ajoin stereoissa, kun semmoinenkin juhla tähän väliin vielä osuu ja siihen virittymiseen liittyy aina vähän taikaa.

Lämmöllä,

Sipe

—Kuvia otti Mehtis ja Riikka Myöhänen—

Huomenna aamuyöllä kello 04.00 siirrämme uinuvat kehomme karavaanin uumeniin horrostamaan kohti Rovaniemeä, Kemiä ja Oulua. Tie vie siis tällä kertaa pohjoiseen. Rundimme on rullannut jo seitsemän viikkoa eteenpäin. On huikeata huomata, että siitä on muodostumassa paras tähänastisista. Jo ensimmäiset keikat antoivat viitteitä jostain erityisestä, bändin kemia tuntui loksahtaneen kohdalleen ja piletit myytiin loppuun joka ilta.

Yleisöä on ollut enemmän kuin koskaan aiemmin keikoillamme ja meininki on ollut sen mukaista. Orkesteri on liekeissä ja yleisboogiessa tuntuu tekemisen ilo. Matkan varrella tapahtuu aina kaikkea pientä ja vähän suurempaakin. Hämeenlinnan keikalla kävi sellainenkin allekirjoittaneelle ennenkokematon tapahtuma, että poljin innostuksissani Bassarini pedaalin kalvosta läpi. Tunnelma pysyi kuitenkin katossa hetken aikaa muun bändimme käsissä ilman lyömäsoittajaa. Minut ja bassorumpu liitettiin vielä mukaan teipillä korjattuina, molemmat. Teippiä ovat kaivanneet viime viikkoina myös ranteeni, jotka ovat ottaneet vähän itseensä valtavan soittomäärän myötä. Ville on osoittautunut onneksi paitsi loistavaksi basistiksi, myös erinomaiseksi kinesioteippaajaksi ja hyväksi ystäväksi.

Viime lauantaina kävimme soittamassa Peurungan loppuunmyydylle areenalle. Meidät pitkään tuntenut järjestävä taho äityi kertomaan bändin olevan taas oikealla tiellä. Sellainen tuntuu hyvältä, kuten myös erään radiotoimittajan huomio, jonka mukaan Apulanta elää nyt uutta kevättä. Olemme todella otettua tästä, sekä ylipäänsä siitä, että olette ottaneet meidät taas näin omaksenne. Ei voi olla muuta kuin kiitollinen siitä, että bändissä oleminen antaa taas todella paljon. Varsinkin kun välillä tuntuu, että maailman uutiset käyvät yhä synkemmiksi ja surullisimmiksi.

Keikkojen välissä olemme järjestelleet niitä tammikuun isoja konsertteja, sekä tapailleet uusia biisejä. Tänään otimme Tonin ja Villen kanssa treenikämpällä muutamasta uudesta veisusta demoversiot talteen. Voin kertoa, että toimii!!!!

Ohessa hieman kuvia viime viikkojen meinigeistä suurilla ja pienemmillä näyttämöillä. Muistakaa syksyn pimetessä olla onnellisia yksin ja yhdessä!

-Sipe