Hyvin kylvetyt siemenet
Kukaan ei varmasti ylläty, jos sanon että Apulanta on Suomen Nirvana. Kolme todistaa, että Apulanta on paljon muutakin – siemenet on kylvetty hyvin ja lannoitus on ollut kohdallaan.
Bändi on saanut taiottua levylleen kivitalon kokoisen särövallin ja muhkeasti murisevat pohjat, joita käytetään viimeistä tehotilkkaa myöten hyväksi. Kokonaisvaltainen soundi tosin hieman kärsii alimiksatusta laulusta, eikä Tonin hento ulosanti aina oikein natsaa. Vaihteleva ja tasokas biisimateriaali vaientaa kuitenkin suurimmat nurinat ja levy rokkaa juuri niin kuin kuuluukin – tositarkoituksella.
Paha, paha asia runttaa levyn mallikkaaseen alkuun pidäkkeettömällä voimalla. Riiviömäinen energia latistuu kakkosbiisissä Huomenna Pori-popiksi ja joutavaksi jollotukseksi. Kilpikonna on lapsekas grunge-viritys, joka on päiväkotien peruskamaa viimeistään kesällä. Liikaa on toinen ilmiselvä hitti – biisin kertosäe porautuu kalloon armoa antamatta. Voiko tämä olla mahdollista on puettu hc-asuun ja Todella jossain on ilmiselvää Oasista. Mato on erittäin raskas ska-biisi ja Kalamiehen toveri pistää vielä paremmaksi: death metal yhdistyy radiopuhelinmaiseen arktiseen angstiin.
Nirvana-sävyt ovat selvimmillään singlehitissä Anna mulle piiskaa, mutta sanoituksissa ollaan syvemmillä vesillä koskettavassa balladissa Lupaan, joka tuo jotenkin mieleen Kauko Röyhkän. Tonin äänenkäyttökin sopii tismalleen biisin epävarmaan viattomuuteen.
Kolme on komea levy, mutta piilibiisin Ota minut mukaan olisi voinut lahjoittaa esimerkiksi Kari Tapion ohjelmistoon.
Markku Roinila, Rumba 8/97
3/5
