Kaikkihan me tiedämme, että Apulannalla on asenne. Tiedämme myös, että tyttöjen mielestä Apiksen pojat ovat hellanlettassöpölutusia ja että Apulanta vitut välittää siitä, mitä satavuotiaat musiikkitoimittajat bändistä ajattelevat.
Ja kaikki tuo on täydellisen okei niin kauan kun bändi tekee sitä mitä sen suosio edellyttääkin: toimivaa ja helvetin nastaa rock and rollia. Jotkut vanhemmat patut ovat kuitanneet Apulannan hassuna vintiölaumana, jota voi sympata pelkästä periaatteesta, mutta ei asia noin ole. Apulanta seisoo täysin omilla musiikillisilla ansioillaan.
Bändiä on ehditty verrata myös Green Dayhin ja sekin menee metsään siinä mielessä, että Ehjä on vähän helkutisti energisempi ja nokkelampi levy kuin griinareitten tylsänpulskea Insomniac. Levy ei suinkaan ole pelkkää punkpopsahausta alusta loppuun, sillä mukaan mahtuu myös jousia (Jos tahdot niin, PVC-Unelmia) ja onnistunutta nirvanointia (Mitä kuuluu).
Apulannan peruslähtökohta on se vanha hyvä eli biisi rakennetaan kunnon melodialle ja voi eläimen käsi että niitä riittääkin: Minä olen voittaja, Kymmenen ylöspäin, Multa lähtee järki (oivallisine oi oi oi! -huutoineen) ovat sellaisia näyttöjä nuottien järjestelykyvystä, ettei nassun aukomiselle luulisi jäävän varaa. Ja bändi, joka laittaa biisinsä nimeksi Pöljä tai Multa lähtee järki, saa kunnioitukseni niin kuulijana kuin oululaisenakin.
Tytöt tykkäävät Apulannasta ja vais vöörsa; neidit ne ovat tämänkin orkan (tekstien) tärkein innoittaja. Ihmiset osaavat tunnetusti olla tahallisesti ja tahtomattaan ilkeitä toisilleen kun tulee parisuhteen loppuvihellyksen aika, mutta Poistuisitko mun elämästäni on ikäluokasta riippumatta harvinaisen tylyä tekstiä: ”mitä mitä mitä sinussa näin / nyt sä vikiset ja piipität kuin rotta / tekis mieli fudaa näköäsi päin”.
Nevermind the cowboys, here’s the real russiansin slaavilaispelleily on ylipitkäksi balalaikoitettu inside-vitsi, joka ei toimi muuten kuin hilpeän osoittelevan nimensä ansiosta. Välillä systeemi tökkii Ehjällä muutenkin, mutta sitä ei pidä suinkaan laskea kuolemansynniksi. Bändi on itse tuottanut albumin rupineen päivineen ja parempi näin; ei Apulantaa ole tehty musiikin teoriaan erikoistuneita pilkunnussijavirastoja varten.
Jukka Väänänen, Rumba 11/96
4/5
