Nuoren Wirtasen kärsimykset
Jos Suomen skandaalilehdet olisivat kiinnostuneet rocktähdistä samalla tavalla kuin Britanniassa, Apulanta olisi paljon kohutumpi yhtye kuin Oasis. Ajatelkaa nyt: Apulanta riitelee! Apulanta valehtelee! Apulannalta näkyy tv:ssä munat! Apulannan basisti on kokoomuslainen!
Apulanta ei onneksi ole Oasis, mutta siitä on tullut nopeasti Suomen suurimpia rockyhtyeitä, ja omituinen käytös selittyy ainakin osin sillä. Tärkeämpää olisi muistaa, että jo muutaman viikonkaupoissa ollut Apulannan neljäs albumi Aivan kuin kaikki muutkin on erinomainen rocklevy. Vielä muutama vuosi sitten epävarmasti rämistäen soittanut yhtye kuulostaa nyt määrätietoiselta ja voimakkaalta. Musiikin ainutlaatuinen tylsyys jatkuu albumin pakkaukseen: kappaleilla ei ole nimiä, eikä levyssä olenimen, luettelonumeron ja viivakoodin lisäksi mitään tekstiä, vain röntgenkuvianuoresta naisesta ja kuvakollaasi tuntemattomista ihmisistä.
Aivan kuin kaikki muutkin on hienoimpia kriisikuvauksia, mitä suomalaisessa rockissa on tehty. Hieno siksikin, että Apulannan Toni Wirtanen ei laula skitsofreniasta, amfetamiiniongelmasta tai alkoholismista vaan tavallisen, herkän ihmisen henkilökohtaisesta kriisistä. Toni kirjoittaa entistä vakuuttavammin, epätavallisia symboleja ja suoraatilitystä sopivasti sekoittaen.
Kaikki tiivistyy päätösraitaan ( n:o 10 ) kertosäkeen vimmaiseen ”turha on anteeksi pyytää / turha käydä polvilleen” -riviin. Niin rakkaita kuin Suomi-rockin klassikot monille ovat, niin autiotalojen aivovauriot ja viidentenätoista yönä nähdyt unet tuntuvat yhtäkkiä kovin kesyiltä ja teennäisiltä.
Kuuluisa Jyrki Hit Challenge -kisassa esitetty Tex Mex Cowboy ( n:o 9 ) poikkeaa hulvattomalla remellyksesllään linjasta. Ehkä seuraavalla Apulanta levyllä hymyillään hieman enemmän.
Ilkka Mattila
Lähettänyt: Anu Sainio
