Suurhalli, Salpausselän kisat
Onneksi lauantain leffafestaritapahtumat eivät vieneet tolkuttoman kauaa ja olin Lahdessa jo viiden aikaan. Saavuttuani Lahteen ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua, joka ei pätkääkään kiinnostanut minua. Kai siellä miehet hyppäsivät pituutta suuressa mäessä. Kai mä jollain tapaa ihailen mäkimiehiä, sillä täytyyhän sen jotain vaatia jos lasketaan mäkeä sata kilometriä tunnissa ja lennetään alaspäin sata metriä. Mutta mäkihyppy on osa tätä leipää ja sirkushuveja juntille kansalle osastoa, ehkä sen kuuluu olla näin.
Tapahtuman järjestäjä oli todella surkea ja siitä näkyi satojen metrien päähän, että kusetetaanpas nyt nuoria rokkitähtiä oikein kunnolla. Kyllä me aina huomataan kenellä ei ole puhtaita jyviä pussissa, mutta ei me mitään mussuttamaankaan aleta. Me vaan annetaan niiden ihmisten olla hölmöjä. Eli ei meitä voi kusettaa vaikka järjestäjä luulisikin jos jonkun täytyy yrittää huiputtaa ihmisiä niin ehkä hänellä on siihen oikein hyvä syy. Jokainen tyylillään.
Ryhmää taisi saapua suurhalliin jotain nelisen tuhatta, joka on minusta ainakin erittäin hyvä yleisömäärä. Tapahtumassa esiintyi neljä eri orkesteria. Ensimmäinen oli joku lahtelainen bändi jonka nimeä mä en muista enkä tainnut edes kuullakaan.
Toisena olikin sitten loistava Glamour. Hyvä keikka tytöt.
Nailon Beat laittoi seuraavaksi dattinsa soimaan ja veti kuivahkon settinsä kunnialla läpi. Mua itse asiassa kävi kauheasti sääliksi noi Erin ja Jonna, sillä yleisö käyttäytyi todella törkeästi tyttöjä kohtaan. Eturivin tytöt näyttivät kansainvälisiä sormimerkkejä koko keikan ajan ja sitten humaltuneet nuoret miehet huutelivat rivoja ehdotuksia artisteille. Mä tiedän, että Nailon Beatin konserteissa on aina tuollainen meininki ja taatusti tyttöjä vituttaa mennä lavalle yleisen pilkan kohteeksi.
Toisaalta bändit ja artistit ovat yleisöä varten ja jos yleisö ei tykkää esiintyjistä niin bändin pitäisi mennä itseensä ja etsiä sitä vikaa itsestään jos yleisö ei tykkää. Yleisön miellyttäminen voi olla joskus todella vaikeaa sillä muodit ja eri suuntaukset vaihtuvat niin nopeasti. Kiitos Mtv:n ja JYRKIn. Ihminen on niin tylsistynyt, että se ei jaksa keskittyä yhteen asiaan kuin viisi minuuttia.
No sitten olikin meidän keikka ja samanlainenhan se oli kuin yleensäkin, ei mitään erikoista kerrottavaa. Eikä muutenkaan suurhallissa tapahtunut mitään erikoista.
Ainut mikä minua harmitti oli se, että vaikka olimme niin lähellä Heinolaa ja siellä on paljon minun lapsuuden ja nuoruusvuosien kavereita, ei yksikään näistä ystävistäni viitsinyt vaivautua paikalle minua moikkaamaan. Nämä minun niin sanotut kaverit eivät sitten, ehkä olleetkaan niitä kavereita joihin kannattaisi uhrata aikaansa.
Jos joku minun näistä entisistä ystävistäni tekisi jotain, esimerkiksi soittaisi bändissä ja he tulisivat keikalle tänne Tampereelle, niin tottakai olisin todella innostunut tästä, ja tietenkin menisin katsomaan heitä, sillä olisihan minulla siihen erityislaatuinen tilaisuus, koska heitä ei välttämättä ihan joka päivä näe. Kyllä ihmisten kateus ja katkeruus toisten menestystä kohtaan on inhottavaa.
Mutta ensi viikonloppuna onkin sitten Järvenpää, Pori ja Tampere, joten toivottavasti noilla keikoilla tapahtuu jotain tavanomaisuudesta poikkeavaa.
Terveisiä Ruusulle, Kimille, Beatalle ja Tanjalle
Nähdään keikoilla, Terveisin: Tuukka, AL
