Kuopion musiikkikeskus, yleisöä 1205 henkeä
Kello kymmeneksi oli sovittu lähtö kohti Kuopiota ja edessä oli kolmen tunnin ajomatka. Lähtö tosin myöhästyi noin tunnilla erinäisten inhimillisten syiden takia, mutta se ei haitannut, sillä meillä oli runsaasti vielä aikaa. Matka meni kohtalaisen kivuttomasti jutellen edellispäivän keikkatunnelmista ja juurikaan mitään kummallisempaa ei sitten tapahtunutkaan.
Kello oli jotain kaksi kun saavuimme Kuopion musiikkikeskuksen eteen. Ensireaktiot keikkapaikasta olivat hyvin sekavat, sillä kyseessä oli oikea konserttisali. Sali oli todella iso, auditoriomaisesti rakennettu ja täynnä penkkirivejä. Tilaisuuden järjestäjä toivoikin, että ihmiset malttaisivat istua koko konsertin ajan paikoillaan. Meitä epäilytti, että näinköhän yleisö malttaa noudattaa näitä annettuja sääntöjä ja istua kiltisti paikoillaan.
Tämän alkuihmettelyn jälkeen olikin edessä roudaaminen ja kamojen pystytys, joka kesti yllättävän kauan. Tosin se selittyy sillä, että kyseessä oli PA-setin neitsytkeikka eikä tiettyä rutiinia ollut vielä päässyt syntymään. Kamojen pystytys ja soundcheck kestivätkin melkein kuusi tuntia. Tosin työteho olikin kohtalaisen löysä, sillä olihan meillä aikaa. Vaikka aikaa olikin, konsertin alku myöhästyi noin tunnilla. Tämä oli kyllä täysin meidän syytämme. Kahdeksalta sitten ovet aukesivat ja yleisö pääsi sisään. Ja toden totta yleisö hakeutui omille numeroiduille paikoilleen ja alkoi odotella illan ensimmäistä orkesteria, joka oli mainio Against it all.
Tämä Kiuruvedeltä kotoisin oleva HC/skeittipunk ryhmä olikin todella hyvä ja kannattaa jatkossakin yrittää bongata jos he sattuvat esiintymään lähellä sinua. Suosittelen lämpimästi, sillä tätä parempaa skeittimusaa Suomen maasta ei löydykään.
Against it allin aikana yleisö malttoi istua järjästäjän mieliksi paikoillaan. Vasta Rasmuksen kehoittaessa yleisöä hivuttautumaan lavan läheisyyteen yleisö teki työtä käskettyä ja hylkäsi istumapaikkansa vallaten konserttisalin etuosan. Rasmus veti hyvän keikan.
Sitten olikin meidän vuoro. Keikkahan meni hyvin ja yleisö diggasi ja olimme itsekin tyytyväisiä illan esiintymiseen. Sitten yleisö pihalle ja kamat kasaan. Kamoja purkaessa huomasimme bassoelementtien hajonneen keikan aikana ja meille tuli hätä, että mitenkäs huomenna soitto onnistuu ilman näitä tarvittavia elementtejä. Mutta onneksi neuvokas äänimiehemme Juho sai lainattua jostakin uudet kaapit seuraavalle keikalle.
Se täytyy sanoa, että Kuopion musiikkikeskuksessa on ehkä Suomen parhaat keikkajärjestäjät, sillä ensimmäistä kertaa meistä tuntui siltä, että meitä kohdeltiin oikeina ihmisinä, eikä sellaisina joilla ei ole mitään väliä.
Sitten olikin aika nauttia ansaitusta levosta ja kohdata taas uuden päivän haasteet.
