Tavastia-klubi, yleisöä 650 henkeä
Tavastia on meille ehkä huonoin mahdollinen paikka soittaa varsinkin nyt, kun emme olleet soittaneet yhdessä neljään kuukauteen. Yllättävää kyllä, hyvin se sitten loppujen lopuksi meni ja tämän jälkeen voimme luottavaisin mielin lähteä kiertämään Suomea.
Koko torstai oli yhtä sähläystä ja kiirettä. Heti aamusta oli useita eri promootiotilaisuuksia, joissa piti mainostaa uutta levyä ja tätä tulevaa kiertuetta. Sitten oli muutama haastattelu ja muutama palaveri, joissa kaikissa joutui puhumaan tästä samasta asiasta eli uudesta levystä ja kiertueesta.
Tavastialle päästiin vasta seitsemän aikaan. Tekniikka olikin jo paikalla pystyttämässä kamoja, mikä olikin hyvä, sillä soundcheckiä ei sitten tarvinut odottaa kovin pitkään.
Vielä checkissä ei oikein soitto tuntunut lähtevän ja silloin alkoi näyttää uhkaavalta; että tuleeko tästä yhtikäs mitään ja olisikohan ollut parempi jos emme olisi ollenkaan alkaneet keikkailla. Siis paineet alkoivat kasvaa todella suuriksi. Keikan alkuun oli vielä muutama tunti aikaa ja jokainen meistä lähti omille teilleen ja sovimme, että kaikki tulevat takaisin hyvissä ajoin.
Kun sitten palasin Tavastialle, Rasmus oli juuri aloittamassa omaa settiään ja päätin jäädä katsomaan miten heidän soittonsa menee. Rasmus soitti kyllä hyvin ja ennen kaikkea keikka oli todella energinen alusta loppuun. Rasmusta onkin oikein kiva katsoa, sillä lavalla on koko ajan jotain liikettä ja toimintaa.
Ainut mitä minä en ymmärtänyt oli Rasmuksen esiintymisasuvalinta, sillä pojat olivat pukeutuneet koko-oransseihin asfalttityöntekijän vaatteisiin. Ei siinä mitäään vikaa ollut, mutta jotenkin se minusta tuntui vähän mielikuvituksettomalta. Rasmus soitti noin 45 minuuttia ja setti sisälsi kaikki Rasmus-hitit. Hyvä keikka pojilta, mutta yleisö ei oikein lämmennyt.
Sitten olikin meidän vuoro ja voin kertoa, että tiettyä jännittyneisyyttä oli havaittavissa Tavastian takahuoneessa ennen Apulannan keikkaa. Astuttuamme lavalle ja kuullessamme yleisön möykän tiesimme, että meitä oli odotettu ja tämä saattaisikin mennä hyvin. Silti vielä hivenen arvelutti, mutta kun Poistuisitko mun elämästäni-kappaleen ensimmäiset soinnut kajahtivat ilmoille, kaikki palaset loksahtivat takaisin paikoilleen ja meistä tuntui siltä, että neljän kuukauden tauko olisikin ollut vain viikon pituinen. Loppukeikka olikin sitten yhtä juhlaa.
Kokonaisuudessaan ilta oli lähes täydellinen ja se antoikin meille luottamusta taas jatkaa eteenpäin seuraavat kolme kuukautta. Tiettyjä teknisiä ongelmia ilmeni ja ei se soittokaan nyt ihan täydellisesti mennyt, mutta ne seikat taatusti aika korjaa. Täytyy myöntää, että kyllä tämä hivenen oudolta tuntui näin neljän kuukauden jälkeen.
Ainut mikä jäi harmittamaan Tavastian keikalla oli se, että siellä oli niin paljon tuttuja ja ystäviä, joiden kanssa en kerennyt vaihtamaan edes yhtä sanaa. Näin ollen haluaisin pyytää anteeksi välinpitämättömyyttäni teitä kohtaan. Onneksi puhelin on keksitty.
Sitten olikin jäljellä kamojen pakkaaminen ja matka kotiin nukkumaan. Kello oli noin puoli viisi, kun löysin itseni kotoa omasta sängystäni valmiina nukkumaan seuraavaan aamuun asti. Ennen nukahtamistani ehdin todeta, että kyllä elämä on sitten ihmeellistä.
