Riemufestivaali
Lähettänyt: Lisko
Ilta alkoi mukavasti lähtiessämme ystäväni kanssa kulkemaan kohti Nosturia. Olimme jo etukäteen päättäneet, ettemme edes yritä ehtiä paikalle ovien avaamiseen mennessä, ja lopulta perillä olemme noin 21.30. Ulkona vasta mieleeni muistui, että vaikka ovet olisikin jo avattu, järjestysmiehet päästävät porukkaa sisään vain kourallisen kerrallaan parin minuutin välein, joten ulkona silti jouduimme odottamaan. Sisään päästyämme juttelen hetken mukavan portsarin kanssa, jonka jälkeen takki ja laukku Maukalle narikkaan ja portaat ylös saliin. Tervehdin silmiin sattuneita tuttuja The 69eyesin soidessa taustalla, jonka jälkeen onkin jo pian ensimmäisen bändin vuoro astua areenalle.
Hybrid Childreniä en ennen muista nähneeni keikoilla, mutta varmasti menen uudelleen, jos siihen tulee mahdollisuus. Niin kova live-bändi he kyllä ovat. Voin käsi sydämellä vannoa ja lämpimästi vakuutta yhtyeen olevan katsomisen arvoinen. Jasse raivoaa kitaransa ja äänensä voimin hirveällä temmolla, muun bändin ollessa varmastikin aivan yhtä hyvin mukana. Puolessa välissä keikkaa laulaja kuuluttaa yleisön joukosta Itä-Helsinkiläisiä, ja kyllä heitä huutomyrskyn perusteella löytyykin. Hyvä näin. Yhtyeen keikka etenee mukavasti eteenpäin, eikä merkkiäkään väsymyksestä ole havaittavissa yhdenkään kundin eleissä tai ilmeissä. Viimeisenä esitetty kappale Gangrene Lane räjäyttää potin ainakin omalta osaltani; onnellisena, edelleen kauniin punk-rock musiikin vallassa poistun taemmas odottamaan seuraavan aktin lavalle tulemista, kuullen samaan aikaan korvissani valtavat ´we want more´ huudot, joista ei mitään hyötyä kuitenkaan ole, lavalle saapuu pari nuorukaista jotka kertovat, ettei aikataulusyistä(?) ole enää mahdollista päästää kundeja lavalle. Ei sitten.
Jos oikein ymmärsin, Mutants bändi aloitteli samaan aikaan soittoaan alakerrassa, jota en kuitenkaan itse mennyt katsomaan enkä kuuntelemaan. Orkesterin musiikkiakaan en ennen muista kuulleeni, joten yhtye on itselleni täysin tuntematon, ei siis oikein mitään sanottavaa heistä.
Seuraavan yhtyeen aloittamiseen toisessa kerroksessa on liki tunnin odotus, joten aikaa tappaakseni löydän itseni vessasta hoilottamasta Tehosekoittimen Fiksua ja Kypsää, sekä muita suomirockin ikivihreitä klassikkoja, ja ostamasta mukavan tuntuiselta, hyvin ilmeisesti punk- aatteita kunnioittavalta kundilta Ruoste nimisen yhtyeen levyä. Mahtava lätty, suuri kumarrus bändin jäsenille.
Maj Karman Kauniiden Kuvien aloittaessa veivaamisen odotan innolla mitä tuleman pitää, enkä joudu pettymään. Niin kova meno on heilläkin. Kauheasti en heidänkään musiikkiaan tunne, joten paha mennä biiseistä mitään sanomaan, mutta ainakin viimeinen kappale Rocktähti saa minutkin hoilaamaan mukana ääntäni säästelemättä. Upea keikka. Kiitos siitä.
Seuraavan bändin aloittamiseen ei ole kovinkaan pitkä aika, mutta menen portaille istumaan, jolloin ohitseni kulkee paljon tuttuja kasvoja musiikin maailmasta; Herra Ylppö, Jussi69, Valpio, Erjamon Lasse, ”Pulma”- Harri, Sammy sekä Eero Tyrävyöstä. Ainakin näin muistaisin. Ihan vain tuosta Sammysta haluaisin sanoa, että jätkällä on kitaristin ja laulajan lahjat kunnossa. Kuunnelkaa kaikki Munaa ja Private Linea.
Mukavan hengähdystauon jälkeen nousen takaisin saliin Terveiden Käsien jo aloitellessa soittamistaan Apulannan Mitä Kuuluu kappaleella, jolloin peräännyn takaisin portaikkoon, sillä en halua kuulla Wirtasen kauniita kappaleita raiskattavan ko. tavalla. Asiasta voidaan tietenkin olla montaa mieltä. Makunsa kullakin. Ja taas pitkä odotus alkaa, mutta sehän on vain tyyntä myrkyn edellä.
Kun Apulanta lopulta kiipeää lavalle jälkeen puolenyön, itken ja nauran silkasta ilosta; alkuperäiskokoonpano liikkeellä, tai ainakin melkein. Toni basso ja taustahuuto, Lautalan Antti kitara ja laulu sekä Simo rummut ja laulu myöskin. Fiilis nousee hetkessä kattoon. Kaunista. Suuri lauma punkkareita on myöskin saapunut paikalle, mukavaa. Toni alusvaatekasa kasvoillaan, Antti rauhallisesti baskeri päässään ja Sipe hakaten rumpujaan kuin viimeistä päivää muodostavat aktin joka toimii kuin Imodium, jonka Pissaa ja Paskaa vedot näyttävät mihin voi pystyä. Hienoa. Keikka kokonaisuudessaan ei kestä kovinkaan pitkään, mutta silti se pystyy siihen mihin pidempikin, piiskaamaan yleisön loppuun asti. Upeata.
Riemufestivaali on mitä parhaiten toteutettu kokonaisuus. Lisää tällaisia. Kiitos yhtyeille, Elmulle sekä jokaiselle tapahtuman järjestämiseen osallistuneelle.
Tarinan ajankohta:
Lähettäjä:
