Kevään 1998 kiertue oli ”Singlet 1993-1997”-levyn tiimoilta järjestetty promootiokiertue. Singlekokoelma ilmestyi samana päivänä kuin kiertuekin starttasi eli 15. päivä tammikuuta. Apulanta keikkaili ympäri Suomen niemen tehden noin kolmekymmentäviisi keikkaa kolmessa kuukaudessa.
Tammikuun kaksi ensimmäistä viikonloppua olivat hyvin erikoislaatuisia, sillä yksi Suomen suosituimmista nuoriso-orkestereista esiintyi samoissa tilaisuuksissa.
Rasmuksen ja Apulannan yhteiset kuusi keikkaa olivat osoitus faneille ja medialle siitä, että molemmat bändit ovat olleet yhteistyössä jo pitkään ja ettei minkäänlaista kilpailuasetelmaa yhtyeiden välillä ole, vaan he ovat hyviä ystäviä ja haluavat tukea toinen toisiaan.
Yhteiskeikkojen tarkoitus oli myös osoittaa yleisölle, ettei musiikki ole kuin urheilu, jossa on vain voittajia ja häviäjiä. Yhtyeet voivat ehkä kilpailla menestyksestään ja levymyyntiluvuista, mutta se on meistä tyhmää. Jokainen kappale tai mikä tahansa muu taideteos on yleisönsä arvoinen. Jos kyseinen taideteos saavuttaa suosiota, menestystä tai nauttii muuten yleistä hyväksyntää, niin toinen taiteilija ei saa olla kateellinen tai tuntea tulleensa väärin kohdelluksi. Hänen tulee olla ylpeä siitä, että joku muu hänen alansa edustaja on saannut arvostusta, sillä kyseinen taidemuoto on nyt yleisesti hyväksytty ja tämä pioneerityö tarjoaa mahdollisuuden menestykseen sekä uusille että vanhoille taiteilijoille. Tämä pätee tietenkin vain silloin, kun uskoo itseensä ja taiteeseensa, ja tekee kaiken voitavansa tavoitteensa eteen.
Tiedämme että elämme kilpailuyhteiskunnassa, jossa vain rahalla on merkitystä. Tietenkään tätä asennemallia ei voi muuttaa vaan sen kanssa tulee oppia elämään. Ja pienen kilpailuhengen ylläpitäminen on tervettä, sillä se saa ihmisen tavoittelemaan vielä parempia suorituksia. Näin elämä ei muutu itsestäänselviksi rutiineiksi, vaan jokainen päivä on uusi seikkailu. Raha luo kilpailun, eivät bändit eikä musiikki.
Tämä oli filosofia näille Apulannan ja Rasmuksen tekemille yhteiskeikoille, näin lyhyesti. Tietenkin jotkut fanit pettyivät, mutta toivomme että monet olisivat olleet tästä ratkaisusta mielissään. Musiikkielämyksen tasoa se ei ainakaan alentanut.
Näillä kuudella Rasmuksen kanssa tehdyllä keikalla oli myös lämmittelijäorkestereita: Inpeach, Against it all ja Inis. Olemme varmoja, että näistä bändeistä tullaan kuulemaan vielä paljon, sillä kovempia uusia bändejä ei kotimaassa tällä hetkellä olekaan.
24. tammikuuta jälkeen Apulannan kiertue jatkui normaalina aina huhtikuun toiseen viikonloppuun asti. Suunnitelmissa oli, että keikolla esiintyisi muitakin kotimaisia huippunimiä, kuten Tehosekoitin ja Hybrid Children.
Tämän kevään kiertueessa oli kiinitetty erityishuomiota äänentoiston laadukkuuteen ja visuaaliseen ilmaisuun. Valo- ja äänitekniikka, jota käytettiin kiertueella, oli markkinoiden parasta.
Kiertuehenkilökunta oli sama ammattitaitoinen tiimi, joka Apulannalla oli aikaisemminkin ollut. Ainoastaan talviolosuhteiden ja huonon ajokokemuksensa takia palkkasivat he autokuskin, joka kyyditsi heidät aina turvallisesti perille keikkapaikalle ja tietenkin myös sieltä kotiin.
Road Crew kevään kiertueella 1998 oli: Juho Penttinen, joka vastasi äänestä; Timo Saarinen vastasi valaistuksesta, lavasta ja visuaalisesta ilmeestä. Ja tietenkin mukana oli Hemi, joka toimi yleismiehenä ja roudarina.
Uutta tällä kevään kiertueella oli krääsänmyyntipiste, josta voi ostaa taatusti laadukasta Apulanta- ja Levy-yhtiösälää. Myyntipisteen valikoimiin kuului paitoja, julisteita, levyjä ja kaikkia muitakin oheistuotteita. Hyvä ystävämmme Hemi toimi teidän kauppiaananne, joten kaikissa fanituotteita koskevissa kysymyksissä kannattaa kääntyä Hemin puoleen.
Ikäviä puolia kiertuella oli joidenkin keikkojen pääsylippujen hinnat.
”Tiedämme sanoneemme moneen otteeseen, että emme suostu esiintymään sellaisissa paikoissa, joissa lipun hinta on yli neljäkymmentä Suomen markkaa. Tänä vuonna jouduimme kuitenkin punnitsemaan arvomaailmaamme uudelleen, ja tulimme siihen tulokseen, että on parempi käydä mahdollisimman monessa paikassa kevään aikana, jotta jokaisella, joka haluaa nähdä Apulanta-orkesterin livenä, on siihen myös mahdollisuus.”, sanoo Tuukka.
”Toinen vaihtoehto olisi ollut se, että olisimme soittaneet vain niissä paikoissa jossa neljänkympin lipun hinta olisi ollut mahdollista järjestää. Tällöin olisimme vain kiertäneet suurimmat kaupungit ja keikkapaikat, joita loppujen lopuksi on Suomessa hyvin vähän.”, Tuukka jatkaa.
Rasmuksen kanssa tehtyjen keikkojen pääsyliput olivat hivenen normaalia kalliimpia ja joillakin muilla yksittäisillä keikoilla saattoi lipun hinta olla kympin-pari kalliimpi siitä normaalista neljänkympin lipun hinnasta.
Mitä Rasmuksen ja Apulannan yhteiskeikkoihin tulee, niin lippujen hintoihin emme voineet juurikaan vaikuttaa, sillä näiden keikkojen kustannukset ovat kohtalaisen korkeita keikkajärjestäjille, joten he halusivat pelata varman päälle, jottei tappiota syntyisi. Raha ratkaisee tässä yhteiskunnassa, piti siitä tai ei.
