Eilinen välipala oli piristävä ennen tämän ja huomisen päivän tavastioita. Ohessa pieni kooste ahtaaksi käyneestä kauppakeskuksen pohjakerroksesta sekä siellä esitetystä, jo tutuksi tulleesta puoliakustisesta meiningistä. Apulanta-ilmapallot olivat hienoja. Blitzarit jyrää!!!! Kiitos vielä ja kumarrus kaikille osallistuneille.
Niinkuin me kaikki tiedämme (eikö?!), on Apulanta Suomen paras bändi (ylivoimaisesti!).
Kuitenkin jostain käsittämättömästä syystä on olemassa jengiä, joka ei tuota tajua. Heille on ilmoitettava totuus!
Mene siis osoitteeseen:
http://www.soundi.fi/bandiaanestys
ja valaise tämä maa!
Apulanta kiittää ja kumartaa.
-Toni
PS: Niillä on palkintojakin siellä.
Johan oli härgänen viikonloppu. Jotenkin oli niin ”imaiseva” kokemus, että kesti näin kauan, että sain avattua läppärin ja avauduttua aiheesta.
Juuri tällä hetkellä istumme bussissa matkalla Ääs-joelle, joten en laita videota uppautumaan aiheesta, kun se on mokkulapohjalta aika nihkasta. Käsitelkäämme aihetta vanhan koulun tyyliin kirjoituksen keinoin.
Pakkahuone on yksi kovimpia keikkamestoja tässä maassa ja sinne oli jälleen kerran hieno mennä. Jotenkin Pakkiksella on semmoinen feng shui, että ei haittaa, vaikka siellä on isot lauteet; siellä säilyy tietty intimiteetti vaikka tilaa on kuutiokaupalla (pun intended, heh).
Jermainen mukavat poijat olivat kuumentaneet tontit varsin hehkuviksi, kun me saavuimme paikalle Ylen Nenäpäivästä. Tavallaan sapetti, kun olisin mielelläni poikien vetoa digauttanut. No, nyt näin.
Oma shöymme oli mielestäni varsin hyvä ottaen huomioon, että tässä ollaan vasta rundin alkumetreillä. Yleensähän tässä vaiheessa fiilikset vaihtelevat vitutuksesta hirveään pettymykseen.
Rundin alkuvaiheet menevät aina hirveän pelon vallassa, että kestävätkö kamat, muistaako biisit (minä en) ja diggaako jengi. Kaksi kolmesta täyttyi Pakkiksella. Ja se on hyvä, se.
Nosturi on ehkä haastavin areena, missä meitin yhtye toistuvasti tulittaa. Nosturi on helvetin hyvä mesta niin teknisesti kuin ilmapiiriltäänkin, joten ainoaksi heikoksi lenkiksi voi jäädä bändi itse. Ja siinä se paine sitten kasautuu ja nasahtaa jos on nasahtaakseen. Eli ei tämää mikään anti-stress viikonloppu ollut missään tapauksessa.
Jermikset veti komiaa osaamista vararumpalillakin (Lihas-Petellä rupeaa olemaan tuuliset tontit, hähhäh) ja ruoka oli hyvää. Eli perusasiat koli hyvässä iskussa.
Meitin veto alkoi mielestäni aika hianosti. Toisen biisin kohdalla huomasin, että nyt on Wirtanen ylipukeutunut aika härjääsesti. Jumalauta, että voi ihmisellä olla kuuma! Ei tuommoinen hiki voi enää olla selitettävissä luonnollisilla syillä, kuten huonolla kunnolla tai läskillä. Kyllä siinä oli korkeampia tarkoitusperiä työssä! Jumangegga. Sydäri-08.
Biisilista oli molemmilla keikoilla minusta aika kova. On se vaan niin, että minä tykkään soittaa uusia veisuja aivan sairaasti. Ymmärrän toki, että iso osa jengistä haluaa vanhoja veisuja, mutta kyllä näin julkkariturneella on pakko lukuttaa uutta tuotantoa. Koitamme kumminkin huomioida (kuten aina) kaikki yleisön osa-alueet.
Avausviikonlopusta jäi todella hyvä pheelis kokonaisuudessaan, vaikkakin on sanottava, että Nosturin jälkeinen dehydraatio alkoi helpottaa vasta sunnuntaina iltapäivällä. Siihen asti meininki olikin härgästä tärinää ja vilua.
Tästä on hiton hyvä jatkaa! Kiitos paikallaolleille!
-Tonde
Haauuu loutii, hauuul maitii.
Se on nyt sitten turnee aukaistu! Pikkasen väsyttää, mutta meikä ajatteli törkkiä vielä tällaiset ”tuoreet tuntemukset” narulle keikasta.
Mulla on sellainen tunne, että huominen Pakkahuoneen veto tulee olemaan aivan sairaan kova! Pitkä ainakin. Tänään oikein harmitti, kun ei saatu soittaa kuin tunti. Olisi ollut siistiä vetää koko uusi lätty ja pari vanhaakin.
Noista illan biiseistä spessuja oli mm.
MexTex
Jälki (tätä on ruinattu NIIN paljon, että murruimme paineen alla)
Spesukkaa on vielä jäljellä pari yllärijutskaakin…
Uusista vedettiin
KSP
Vauriot
Ravistettava
Elämänviiva
Puolet
Kuution palaset
Kirous ja Kuminahkapiiska
Loputkin on hallussa, mutta vedetään niitä, kus on pidempiä settejä.
Mää menen ny elbimään.
Yötä!
josta aloitamme Kuution julkaisukiertueen tänä iltana!!! Ennen Joensuun areenaa Apulanta matkustaa oheisen videoklipin myötä kuitenkin vielä hetkeksi Lahden areenalle 2 päivän takaisiin otteluisännöintitunnelmiin. Ilta oli kerta kaikkisen hieno ja onnistunut vaikka Pelicans joutuikin lopulta ottelussa antautumaan tiukan taistelun jälkeen. Kuutio soi pelikatkojen aikana isoissa stereoissa ja erätaukojen aikana livenä. Myös yhtyeen historian isoin ja upein taustalakana näki päivänvalon ensimmäistä kertaa. Apulanta kiittää lämmöllä osallistuneita.
Jurkele. Olisin ehtinyt laittaa tämän pätkän uploudaantumaan (jes, mikä sana) ennen RokkiKorjaamoa, mutta hyvän MTV3:n wlan pyki. Joten tulee myöhään ja myöhässä.
Silvuplee.
-Toni
No niin. Nyt ne sitten alkoivat, ne keikat, vaikkakin tuommoisella ”esimaistiaisella”. Ajattelin, että josko tämmöisiä klippejä laatisi noista keikoista. Voi sitten horista tunnelmista yms.
Koitan skarpata tuon kuvanlaadun kanssa enempi jatkossa.
Mutta nyt näin.
Kosketti meidät miltei liikutuksen tilaan ja tahdomme siksi vielä kerran kiittää kaikkia paikan päälle saapuneita. Emme tienneet mitä moisesta tilaisuudesta tulisi mutta sillä hetkellä kun astuimme levykaupan ovesta sisään todistaaksemme runsaslukuisen ja lämminhenkisen osallistumisenne, kivi putosi harteiltamme. Toni riehaantui jopa lahjoittamaan arvontamme pääpalkinnoksi oman rakkaan ”Tuttu tv:stä” EP:nsä ja Jönssi piti puheen joka on ollut erittäin harvinaista ”herkkua” aina kouluajoista asti. Apulanta oli myös järjestänyt juhlatarjoilun, joka piti sisällään reilun kaupan kahvin sekä mehun lisäksi myös huipputeknologiset lasermarenkikakut.
Kun kerran onnistuitte tekemään ensimmäisen omakustannealbumimme julkaisutilaisuudesta kerta kaikkisen upean sekä ikimuistettavan, niin emme suorastaan malta odottaa ensi viikolla käynnistyvää julkaisurundia, jonka puitteissa pääsemme esittämään teille musiikkiamme elävänä…
-Sipe, Toni, Jönssi.
Olipahan päivä, jurkeles. Hiki meinasi tulla. Nauratti, v*tutti, pelotti ja lämmitti.
Kiitos.
Aijjai…
Niin, terveiset täältä unettomien öiden tyyssijasta.
Tiedä sitten mikä on näin pistänyt jänskättämään, mutta tänäänhän se sitten selviää onko mennyt hyvä talkoilu hukkaan vai hudiksi.
Yksi hieno vaihe on tullut tiensä päähän mutta onneksi sitä seuraa toinen ja hieman todellisempi eli jalkautuminen. Tietynlainen tekojensa arvoittaminen.
Sikälis kun levyn tekeminen oli niinkin mahtavaa pääsemme kohta tilanteeseen jossa muuri vastaa. Arvoitus multiplex.
Tunnelmat ovat olleet hyvät täälläpäin enkä muuta toivo kuin että saamme sen välitettyä sinnekinpäin.
Siispä hyvyyttä teille kaikille.
…ja muillekin.
Nyt rientoja.
Palai Laama.
Sami.
Terveisiä välikaffeelta…
Terveiset treenikuutiosta jossa olemme tänään sorvanneet Kuutiota akustiseen muotoon keskiviikon ylex- ja muutamaa muuta keikkaa varten…
