Matkaan sun viestin laitoit kaljapullossa
Kai siinä on sun persoonaa
Siitä on aikaa kun kunnossa
Oot ollut, kyllä sen huomaa
Huonolta näyttää toi meininki
Et aina tuollainen, miten tänne tultiin?
Kuinka voi olla
Tyttö heikoilla
Vastahan äsken
Oltiin kuosissa
Aamuseiskan aikaan räntäsateessa
Jossain ja meikit poskilla
Tekosyy ostaa peliaikaa
Kaikki syy ei oo sussakaan
Huonolta näyttää sun meininki
Et aina tuollainen, mistä tänne tultiin?
Kuinka voi olla
Tyttö heikoilla
Vastahan äsken
Oltiin kuosissa
’Jotenkin meille tulee aina aika ajoin semmoinen fiilis, että on pakko tulittaa tuommoisia aggressiivisempia mättöjä. Semmoinen yllätti nytkin. Näitä on saakelin kiva vetää! Hiki virtaa ja hiukan sattuu, mutta semmoinen koskettaa jotain tuolla sisimmässä. Tämmöistä vedettiin kesällä -92! Ja välillä hajoitettiin läheisen sahan ikkunoita. Kerran työnnettiin jonkun hanun kuplavolkkari järveen. Heh, mitäs jätti kinnerinsä ilman käsijarrua.
Tämän biisin lyriikka kertoo eräästä kerran läheisestä ihmisestä, jonka tarkempi henkilöllisyys jääköön usvan peittoon. Oikeastaan tämä kertoo kohtaamisesta hänen kanssaan eräänä aamuyönä, kun olin tulossa kotiin jostain. Pysäyttävä hetki.
Tämän biisin joikhasin joihinkin gaaddäm viemäriputkiin. Säkeistöissä käytin ihan perus 1,5 metristä pyykkikoneen poistovesiletkua, semmoista valkoista ja juomukasta. Bridgeissä oli paksumpi viemäriputki, noin metrinen. Siellä oli sisällä jotain pölyä/mujua, jota meni keuhkoon ja naamalle niin, että kolme päivää naama punotti eikä happi oikein kulkenut. No, taiteen eteenhän on kärsittävä hiukan. Kertsit meni sitten ihan luomuna.’
-Toni
Julkaisut
