Pihtiote

Jos tuntisit mun mieleni
Mun ajatukset ja sieluni
Jos kuulisit sydämen
Sen rytmin merkityksen

Muutos roikkuu ilmassa
Juurineen repii mukaansa
Ei kutsu, vaan käskee
Ja hullu tottelee

Ja väittää ettei voinut muutakaan
Et vaikka taisteltiin
Se heti hävittiin

Ravistaa nyt myrsky huonetta
Kuin roska tuulessa
Oon sen pihtiotteessa

Vaikka pitäisi niin itke en
Kun hautaan kuolleena syntyneen unelman
Jostain siitä
Mikä rakkaudeksi piirrettiin

Päätös lienee tässä vaikeinta
Sen jälkeen helpottaa
Kun kädet irrottaa

Ravistaa nyt myrsky huonetta
Kuin roska tuulessa
Oon sen pihtiotteessa

Raskaita nämä päivät niin
Enkä tiedä kuinka tästä pois
Omin jaloin pääsee

Elämään ei saa varoitustarraa
Ja vaikka saisikin
Kuka niitä noudattaa

Ravistaa nyt myrsky huonetta
Kuin roska tuulessa
Oon sen pihtiotteessa

Kurittaa nyt myrsky ihmistä
Ja perustuksiltaan kaataa huoneensa

’Tavallaan tämä biisi, Pihtiote, on kuin paluu kotiin, jossa joku onkin poissaoloni aikana maalannut seinät. Diggailen todella paljon tästä rallista, vaikka oikeastaan en osaa sanoa miksi. Jotenkin tästä tuli osiaan suurempi juttu, ja se on ehkä parasta, mitä biisille voi tapahtua.’

Musiikkivideo