Jumala

Kultaiset hunnut peittää
Sisäänsä meidät syvempään
Niin jäimme vangeiksi
Likaiseen kauneuteen
Kun makeimman viinin antaa
Meidät juovuttaa uudestaan
Löydämmekö unten alta kadonneen tien?

Missä taivas on?
Missä jumala on, kun lauma polkee paikallaan?
Missä kuningas, joka meidät vapauttaa?

Riivaajat ohjaa meitä
Päin suloisimpia esteitä
Joihin ei ollenkaan tee tuskaa jäädä kii

Pimeät tunnit näyttää
Totuuden hetket pidempään
Itsekö me itsemme näin kirottiin

Missä taivas on?
Missä jumala on, kun lauma polkee paikallaan?
Missä kuningas, joka meidät vapauttaa?

Kun makeimman viinin antaa
Meidät taas juovuttaa
Niin me löydämme kadonneen tien

Missä taivas on?
Missä jumala on, kun lauma polkee paikallaan?
Missä kuningas, joka meidät vapauttaa?

Missä taivas on?
Missä jumala on, kun lauma polkee haudallaan?
Missä kuningas, joka meidät vapauttaa?

’Alunperin Hiekka-levyn ensimäisen session tuotantoa. Lauloin tämän kappaleen lopullisen version alasti Petraxin saunan eteisessä kuumana heinäkuisena aamuyönä. Onhan tämä niitä itselle tärkeitä hetkiä musiikkiuralla. Uskon vakaasti, että tätä jaksaa vetää vielä kahdenkymmenen vuoden päästäkin.’

-Toni