Raukat rajani ratkenneet
taas lukittu paikalleen
mutta minkä toimesta?
Toisen puolen muistosta
vielä kuona jäljellä
lihaan kaiverrettuna
Vihaan heikkouden tunnetta
ja sitä kuinka pitkälle
se voi heittää varjonsa
vaikka järkisyiden loisteella
sitä kuinka korventaa
se ei suostu kuolemaan
Kauniimpana elämänviiva kuin koskaan aiemmin
hauraana mun käteni halkaisee
ja taipuu mutta tuntuu
Hautaan tämän elämänviivan
ja nyrkkiin puristan
irti en halua päästää
En tahdo koskaan nähdä
sen maahan virtaavan
sillä tämä maa, vaikkei kukaan tunnusta
on huoria mustanaan
jokaisella hintansa
Kauniimpana elämänviiva kuin koskaan aiemmin
hauraana mun käteni halkaisee
ja taipuu mutta tuntuu
Kauniimpi kuin aiemmin
elämänviiva hauraana käteni halkaisee
ja haipuu pois
hautaan elämänviivan tiukasti nyrkkiini
eikä korpit, käärmeet, torakat osaansa saada voi
Kauniimpi kuin aiemmin
elämänviiva hauraana käteni halkaisee
ja haipuu pois
