Toni Wirtanen 
Apulandian päämajassa on tänään valokuitu hehkunut punaisena, kun orkesteri on hoonannut verkkoilmettään uuteen uskoon. Toimitusjohtaja Santapukki on ollut tiukkana ja vahtinut haukkamaisella katseellaan verkkosivujemme arkkitehtuurin linjoja.
Kohta surffaillaan kiihkeästi! Kaikki!
…se on KKP. Eli taas kerran tuomiopäivä.
Kaikki on tehty, mitä osattiin, ja muut teki vielä paljon enemmän. Nyt se on pois meidän käsistämme. Toivon, että otatte sen vastaan. Haaa! Ota vastaan!
Voisin tässä horista jotain siitä, miten hyvä lätty tämä on. Tai voisin jälleen kerran puhua paniikkia hipovasta jännityksestä. Oikeastaan en halua. Nimittäin, haluan kiittää.
Haluan ilmaista syvän ja sydämellisen kiitoksen kaikille teille, jotka olette olleet mukana matkallamme, joka on johtanut tähän pisteeseen. Ei ollut mitenkään itsestään selvää, että tätä levyä syntyy. Sen kanssa taisteltiin monet kerrat. Turhauduttiin ja itseluottamus mureni.
Kuitenkin se jokin kova ydin, sellainen luomisen sydänkipinä löytyi viime kesän ja syksyn keikoilta. Sieltä, missä kontakti niin musiikkiin, kuin yleisöönkin on käsinkosketeltavaa. Eli siis sieltä, missä musiikki oikeasti elää.
Kiitos teille, jengi, että olitte siellä. Merkityksen tajusi rundin jälkeen, kun sydän oli täynnä tahtoa ja koko bändi sykki luomisvoimaa (ja muutakin…). Vaikka mentiin perse edellä puuhun, niin teidän tuellanne, hyvät ihmiset, päästiin latvaan ja siitäkin yli. Ohessa polahti ilmoille tuo Kaikki kolmesta pahasta.
Huomenna KKP on teidän käsissänne. Ylpeinä ja kiitollisuudella annamme sen teille. Toivon ja uskon, että löydätte levyn kaaresta jotain koskettavaa. Ohjeeksi sanoisin, että kuunnelkaa sitä levyä niin, että levitätte Pihtiotteen kankaaksi ja siihen annatte muiden biisien maalata kuviot. Niin minäkin tein. Tai tehkää sillä jotain muuta, uutta. Toivon vain, että tuo musiikki antaa teille tunteita ja ajatuksia. Ehkä lohtua, tukea tai vaikka sitten vain ärsytystä.
Diggailkaa!
Lämmöllä
-Toni
Apulanta-yhtyeen rumpali Sipe Santapukki on ilmoittautunut tukijaksi Sauli Niinistön presidentinvaalikampanjaan.
Haluan omasta puolestani irtisanoutua kaikesta osallisuudesta Niinistön kampanjaan – tai ylipäätään mihinkään poliittiseen vaalikampanjaan.
Myös Apulanta-yhtyeen puolesta sanoudun irti edellä mainitusta.
On selvää, että jokaisella on oikeus poliittiseen mielipiteeseen -tämä on jopa toivottavaakin-, mutta en voi hyväksyä sitä, että Santapukin osallistumisen kautta yhtyeemme nimi tulee liitetyksi Niinistön kampanjaan. Asiasta saa väistämättä kuvan, että Apulanta-yhtye olisi kampanjoimassa Niinistön presidenttiyden puolesta. Näin ei missään tapauksessa ole.
Kyseessä on Santapukin henkilökohtainen ratkaisu, joka on ristiriidassa yhtyeen pitkäaikaisen linjan kanssa. Tämän linjan mukaisesti emme ole lukuisista kyselyistä huolimatta lähteneet ottamaan julkisesti kantaa poliittisiin asioihin.
Olen erittäin ärsyyntynyt ja pettynyt Santapukin ratkaisuun, enkä voi ymmärtää, miksi hän on siihen päätynyt.
Olen myös pahoillani niiden faniemme puolesta, joita -itseni lailla- tämä vaivaannuttava farssi suututtaa ja hävettää.
Apulanta-yhtye ei tue Sauli Niinistön presidentinvaalikampanjaa.
Tämä ei ole kannanotto Pekka Haaviston kampanjan puolesta.
Heinolassa 31.1. 2012
Toni Wirtanen
Apulanta-yhtye
PS. Keep your politics out of my music!
On se.
Hanki Flash Player, jotta tämä soitin toimisi.
On se taas. Hienoa ja perinteistä sinkkukokista vaan tässä ihan rauhassa yritettiin tehdä, niin eikö ne siellä tehtaalla sössineet kaksi biisiä vääriin paikkoihin!! Sen siitä saa, kun parhaansa yrittää. Nih. Uhreiksi saimme ruveta. Taas. Nih.
Eli positiiviseksi käännettynä nyt onkin Singlet 2004-2009 kokiksen ensipainoksen hankkineilla käsissään ns. harvinaisuus, eli platta virheellisellä biisijärjestyksellä. Usko ja Tyttö heikolla vaihtoivat paikkaa identiteettikriisin seurauksena. Korjautamme asian myöhempiin painoksiin ja se taas saleen aiheuttaa ensipainoksen arvon räjähdysmäisen nousun. Ou jeah!
Muuten kaikki on tosi hianosti!
-Tonde
Se on sitten ihana asia, se kevät. Hengissä ollaan Lapin jäljiltä ja sykkeet kivasti kardioalueella. Taas kelpaa hetken aikaa.
-Tnz
Kyllä tämmöinen vaan lämmittää.
http://www.voice.fi/index.php?option=com_sbsarticle&cat=1&tmpl=blog&cid=3095
Mahtavat juhlat ja mahtavaa jengiä. KESÄ!!!
-Toni
On tullut se palkinto. Nimittäin raati on valistanut kasvonsa meille ja ollut meille armollinen ja myöntänyt meille hienon Emma-pokaalin/patsaan. Oikein vuoden rock-alpyymi ja kaikkea.
Tenho Tuiskun sanoin: kiitoksia vain, pal… (tarkista tyyli ja fraseeraus: http://koti.tnnet.fi/hiost/video1.htm )
Hersyvän onnenitkunkin tirautamme asian johdosta. <3<3<3<3 !!1!1
Meidän joukkueemme käkkii juuri nyt täällä Kaustisen suunnalla hienossa ja pari vuotta sitten uudistetussa Konsta-ravintolassa. Harmittaa, kun paikallinen Thai-rafla on mennyt nurin. Siellä sitä oli kunnon evästä ja hieno palvelu!
Parin tunnin päästä olisi keikka. Tämä on ollut joka kerta aika hämmentävä kokemus, tämä Kaustinen. Kylmäksi tämä ei ainakaan jätä. Jotenkin pikkusen pelottaa, että saadaanko turpaan vai onko bussi rikottu, kun keikka loppuu. Jaa-a. Ehkä saamme elää.
Glamour-terveisin,
Apparin kivat pojat
Johan on jurkele.
Viime aikoina olemme saaneet paljon äkäistä postia erityisesti baarikeikoilla käyneiltä ihmisiltä koskien soittoaikoja. Yleensä äkäilyn syy koskee mainoksissa ilmoitetun ja keikalla toteutuneen soittoajan välistä eroa. Tuoreena esimerkkinä viikonlopulta mainittakoon tilanne, jossa mainoksissa oli ilmoitettu soittoajaksi 23.30, mutta varsinainen veto olikin brutaalisti vasta 01.00.
Helposti jengille jää tuosta sellainen kuva, että nyt ne kusipäiset A-laudan pojat ovat odotuttaneet itseään puolitoista tuntia, vaikka tästä ei todellakaan ole kysymys. Nimittäin, me -niinkuin useimmat muutkin orkesterit- esiinnymme aina järjestäjän meille ilmoittamaan aikaan. Toki tuossa voi olla pikku viiveitä tyyliin 10-15 minuuttia, mutta missään nimessä tuollaisia yli tunnin viivyttelyitä emme harrasta. Ei siellä suomalaisella perus-bäkstagella nyt niin kivaa ole, että siellä jaksaisi huvikseen käkkiä…
Meillä lukee sopimuksessa aina jonkinlainen aloitusaika, mutta yleensä järjestäjä esittää keikkapäivänä vielä suullisesti toiveen siitä, mitenkä toimitaan ja mihin aikaan. Tuo on ihan perusteltua toimintaa, koska yleensä juuri paikalliset tyypit tietävät parhaiten, miten kunkin kaupungin meininki toimii, esim mihin aikaan jengi yleensä mestoille valuu yms. Joka tapauksessa, me kunnioitamme lähes poikkeuksetta järjestäjän toivetta keikan aloitusajasta. Eli rautalangasta vääntäen: ME SOITAMME SIIHEN AIKAAN, KUN KÄSKETÄÄN.
Hiukan luulen, että jotkut järjestäjät ovat alkaneet harrastaa sellaista, että he tilaavat jengin paikalle tietoisesti liian aikaisin. Tämä tietysti siksi, että vittuuntuneena odottavalle jengille voisi myydä viinaa. Kun jengi sitten äkäpäissään kyselee viivytyksen syytä, syyttää järjestäjä asiasta orkesteria. Tuommoinen on perseestä.
Me emme seuraa erilaisten keikkajärjestäjien omaa ilmoittelua esim paikallislehdissä tai heidän nettisivuillaan, emmekä voi tietää, mitä he siellä alkamisajankohdiksi mainostavat. Me toimimme aina sen mukaan, mitä järjestäjä meille ilmoittaa. Jos meille ilmoitetaan eri aika, kuin mitä järjestäjä lehdessä mainostaa, olemme me aika voimattomia asian kanssa.
Joka tapauksessa orkesteri pahoittelee mahdollista ”turhautunutta odottelua” keikkapaikoilla. Emme ole olleet asiasta tietoisia. Jatkossa otamme tuollaiset asiat paremmin syyniin, ettei tule möksö kellekään.
Ei muuta kuin häntää pystyynpäin sielläpäin.
-Toni
*edit: kielioppivirhe (tosin, en tiedä, menikö nytkään oikein…)
Ei ole enää ruuvimeisseliä kurkussa, ei. Vaan on jotain muuta jossain aivan muualla. Jyskylä! Jyskylä!
…tai ainakin siltä tuntuu. Nimittäin nyt on niin, että viime viikonlopun keikoilta jäi muistiaisiksi härgänen meininki. Aluksi tuntui, kuin itse HR Gigerin alien olisi pesiytynyt meikän keuhkoon, mutta sehän olikin vain vanha ystäväni Laryngitis Acuta, joka sieltä hiipieli kohti kurkunpäätä. Sinne tuo sitten jäi toistaiseksi majailemaan.
Eli selkokielellä, olen sairaana (meikällä on kurkkutulehdus), enkä yksinkertaisesti pysty joikhaamaan. Lääkäri sanoi, ettei tälle voi tehdä mitään, paitsi tietenkin ottaa lepoa neljä päivää, jolla homman pitäisi parantua. Sehän on tunnetusti hiukan hankalaa näin kiertueen keskellä, kun keikoilla pitäisi olla, mutta ei tässä nyt muukaan auta.
Nyt on niin, että minä en pysty tässä kuosissa suoriutumaan sillä tasolla, mitä lipunostajat ja toisaalta tämä orkesteri ansaitsevat. Siksi kelailtiin, että otetaan nyt rauhassa vaan tämän asian kanssa eikä hötkyillä. Muutenkin on pakko lepäillä pikkusen, kun lekuri uhkaili, että muuten tulehdus saattaa venähtää viikkojen mittaiseksi ja aiheuttaa äänihuulten kyhmyyntymistä yms hienoa. Tänään joudutaan siis hiukan muljaamaan turneen aikataulua, mutta onneksi Hämeenlinnan Sirkuksen mukavat pojat ja tytöt ymmärsivät asian ja saatiin katsottua korvaava päivä keikalle. 5.6. otetaan uusilla sykkeillä Hämeenlinna haltuun.
Meikä lähtee tästä potemaan. Pahoittelut tästä säädöstä, mutta nyt ei muu auta.
-Toni
Nyt on niin, että Apulannan kivat pojat ovat nousseet kivien alta päivänvaloon ja kaivaneet soittopelit hangesta. Tästä taas lähtee!
-T
