Loppunäytös

Minkään en mä tahdo, enää koskaan muuttuvan
Sillä luulen löytäneeni ratkaisun
Kaikkeen mistä kärsin ja mistä turhaudun
Se on pääosiltaan pelkkää valintaa

Kenelle sä kerrot kaiken tärkeän
Salaisuudet, jotka öisin valvottaa?
Sullakin on sielu, mut se vuotaa
Missä sille on paikka romahtaa?

Sul on kuolleen miehen rooli näytelmässä
Tähtirooli eessä tyhjän katsomon
Kauan sitten haihtui illuusion taika, loppunäytöksen

Perspektiiviharhaan on helppo jäädä kii
Se on selkeydessään kovin pettävää
Näennäiseen rauhaan suuri vaara kätkeytyy
Sillä sellaista ei osaa aavistaa

Kenelle sä kuiskaat kaiken kauniin
Salaisuudet, jotka tahdot paljastaa?
Kenen piikkiin tässä kootaan taakkaa?
Kenelle sun velka lankeaa?

Sul on kuolleen miehen rooli näytelmässä
Tähtirooli eessä tyhjän katsomon
Kauan sitten haihtui illuusion taika, loppunäytöksen

Sul on kuolleen miehen rooli näytelmässä
Tähtirooli eessä tyhjän katsomon
Kauan sitten haihtui illuusion taika, loppunäytöksen

Käärmeöljy

Mä pidän totuudesta, vaikka kaikkee en myönnä
Mun on helpompi väistää, kun on osua minuun
Mul on palikat hukassa ja mä tajuan sen
Mä olen mestari siinä miten viivytetään
Sä olet saanut väärä infoa
Vai ooksä syönyt taas toisten purkeista?
Älä sano enempää, ettet näyttäisi tyhmemmältä kuin mitä oot

Kolmen pennin komediaan ei sais uskoo kumpikaan
Kaiken jälkeen luotetaan käärmeöljyyn taas

Mä uskon siihen, et sil ei oo niin suurta välii
Et sulle näytetään kuva, sellaisena kuin haluut
Se vastaa monilta osin täysin oikeaa
Niin on parempi kaikille, et unohdetaan
Älä kysy yhtään mitään, sä et tykkää siitä miten vastataan
Toisaalta mä luulen, ettet sä toimisi erilailla kuitenkaan

Kolmen pennin komediaan ei sais uskoo kumpikaan
Kaiken jälkeen luotetaan käärmeöljyyn taas

Tunnen paikan tallottu ennenkin
Vaaran tunteen vuoksi tulin toistekin

Älä kysy yhtään mitään, sä et tykkää siitä miten vastataan
Toisaalta mä luulen, ettet sä toimisi erilailla kuitenkaan

Kolmen pennin komediaan ei sais uskoo kumpikaan
Kaiken jälkeen luotetaan käärmeöljyyn taas

Tiedän tunteen kun tahtoo olla väärässä
Toivon tähden kaikki annetaan
Kaikki pelataan
Käärmeöljy ratkaisuun

Viime vuoden marraskuuhun

Minulle on koitettu painottaa toistuvasti
Joitakin seikkoja joiden pitäis päätöksiini vaikuttaa
Mutta joita mä en tahtoisi kuulla
Tai jos kuulenkin en ainakaan uskoa
Miten tääkin on pitänyt taas myrkyttää?

Mä en tuu enää oikein toimeen muiden kanssa
Mä en oo parempi vaan enemmän oikeessa
Mä kuulen loukkaavuudet joita ei oo vielä lausuttu
Oon jäänyt kiinni jollainlailla viime vuoden marraskuuhun

Kenellä on niin puhtaat motiivit
Et uskallan ottaa niistä onkeeni
Kun kaikilla on niin paljon sanottavaa
Yhden mukaan tapahtui tällaista
Toinen väittää, että se ei muista
Osalla on muutakin salattavaa

Mä en tuu enää oikein toimeen muiden kanssa
Mä en oo parempi vaan enemmän oikeessa
Mä kuulen loukkaavuudet joita ei oo vielä lausuttu
Oon jäänyt kiinni jollainlailla viime vuoden marraskuu-a-uu-a-uu…

Mä en tuu enää oikein toimeen muiden kanssa
Mä en oo parempi vaan enemmän oikeessa
Mä kuulen loukkaavuudet joita ei oo vielä lausuttu
Oon jäänyt kiinni jollainlailla viime vuoden marraskuu-u-uu-u-uuhun
Uuu-uu-uuu-u-hun

Sun pitäis luovuttaa

Tää ei voi sun mielestäs
Johtaa mihinkään hyvään
Roikkumises mahdollisuudessa on tavallaan säälittävää
Kun kaikki merkit osoittaa, et sä teet suurta virhettä
Hirttäydyt kiinni sun päätöksiis ja kieltäydyt näkemästä
Mitä sä hait kun sä lähdit tähän? Sä tiesit kuin sun tulisi käymään
Kuvittelitko sä, että sä saat jotakin, mikä paremmin kestää?

Sun pitäis luovuttaa
Kun kaikilla jo silmät verestää
Sun pitäis luovuttaa
Mä en ymmärrä mikä sua estää

Joitain sun ratkaisut oksettaa
Mut ne ei tiedä puoliakaan
Syistä jotka saa sut toimimaan niinkuin tossa olis järkee
Et oo muita heikompi, miks sä annat kohdella sua noin?
Valitset itse sun rangaistukset halusit sitä tai et
Kadutko yhtään vai etkö sä nää miten sua on johdettu harhaan?
Itse sä annat sen mahdin, sun voimattomuus on sille valtaa

Sun pitäis luovuttaa
Kun kaikilla jo silmät verestää
Sun pitäis luovuttaa
Mä en ymmärrä mikä sua estää

Jos sä selviät tästä yöstä
Niin sä selviät mistä vaan
Tää voi kaikkesi tyhjyyteen syöstä
Muttet voi siihen vaikuttaa!

Kun sydän on lähtenyt
Jäämisen painokin on liki mahdoton kantaa
Itsekin tiedät miten sun on tehtävä nyt
En voi enempää antaa

Kun kaikilla jo silmät verestää
Mä en ymmärrä mikä sua estää
Sun pitäis luovuttaa
Kun kaikilla jo silmät verestää
Sun pitäis luovuttaa
Mä en ymmärrä mikä sua estää

Miinus nolla

Huomaan tulleen kriisisyklin siihen vaiheeseen
Et ennätystä voidaan kellottaa
Kuinka kauan kestää päästä siihen tunnelmaan
Missä saastaan helmet haudataan

Nollaluokan ratkaisuita rakkauteen
A+ -luokan syitä sattumiin
Superraskaan sarjan ristiriitaisuus
Ja miinus nollan verran kunniaa

Miinus nolla, ei enempää
Tarkalleen sen määrittää
Miinus nolla, siis enintään
Tyhjempään ei pysty vaikka yrittää ja yllättää

Toisenlaista hämmennystä tänään tarjoo perheenvaihto-blues
Kaikki oppii jotain palovamman saatuaan
Mut toiset kastematoo heikommin
Sulla ei oo näyttää mitään sellaista
Mitä ei ois nähty joskus aiemmin
Ketään ei sen pitäis enää yllättää
Et ihmisyys on tahra patjalla

Miinus nolla, ei enempää
Tarkalleen sen määrittää
Miinus nolla, siis enintään
Tyhjempään ei pysty vaikka yrittää ja yllättää

Miinus nolla, siis enintään
Tyhjempään ei pysty vaikka yrittää ja yllättää
Miinus nolla, ei enempää
Tarkalleen sen määrittää
Miinus nolla, siis enintään
Tyhjempään ei pysty vaikka yrittää ja yllättää

Styranki

Jos uskoisin aaveisiin niin mun sellaiseksi väittäisin muuttuneen
Kun mun henkeni murrettiin
Mun ruumis saatettiin kuin muisto merkikseen

En tunnista mun katsettanikaan
Oon aavistellut muuttuneeni, mutten näin täydelleen
Ennen aurinkoo on jakso yötä
Tehdä hiljalleen pirun työtä

Mitä minä tahdoin
Mitä minä tarvitsin
Mikä mielestäni oli tärkeää
Rakastunut valtaan
Huojentunut tunteesta
Kadottanut kaiken ihmismuotoisen

Oon onnistunut ennenkin
Kiipeemään jotenkin
Tuolille styrangin
Niin kuin muakin rakastettiin
Mun vuokseni taisteltiin
Kaikki anteeks annettiin
Ei vastus muutu katseen mukaan
Pian on mun yksin valtani
Viimeinen aamunkoitto

Ennen aurinkoo on jakso yötä
Tehdä hiljalleen pirun työtä
Mitä minä tahdoin
Mitä minä tarvitsin
Mikä mielestäni oli tärkeää
Rakastunut valtaan
Huojentunut tunteesta
Kadottanut kaiken ihmismuotoisen

En tunnista mun katsettanikaan
Oon aavistellut muuttuneeni
Mutta en näin täydelleen

Ennen aurinkoo on jakso yötä
Tehdä hiljalleen pirun työtä
Mitä minä tahdoin
Mitä minä tarvitsin
Mikä mielestäni oli tärkeää
Rakastunut valtaan
Huojentunut tunteesta
Karttanut kaiken ihmismuotoisen

Palava pensas

Oli jotenkin niin helppoa, melko yksinkertaista
tarttuu tilaisuuteen, mutta mihin se johtaakaan
halusin vähän haastetta, jotta ei olisi tarvetta
muuttaa rakenteita, joista mun nimeni tunnetaan

Mitä se tarkoittaa? Ketä se koskettaa?
Kenet se rauhoittaa?

Kumia huurteessa, näkyjä roihussa
palava pensas nälkäiselle

Kun päästää perkeleen viereensä vuoteeseen
se saapuu, se hyökkää, ei lähde vaikka häätää

Kun päästää perkeleen astumaan eteiseen
se muuttaa sun luokse, se seuraa vaikka juokset

On mennyt usko moneen asiaan, listattuna alkaisi ahdistaa
lieneekin helpompaa, kun ei mieti ollenkaan
ei sillä että ennenkään, olisi tullut liiemmin
sellaista tehdyksi, ainakaan tulosten valossa

Sun kätesi vahvistaa, sun tahtosi kuihduttaa
palava pensas lankee laiselleen
lakini lauseissa, valani varjossa
kapina kaataa kaiken järjen

Kun päästää perkeleen, viereensä vuoteeseen
Se saapuu, se hyökkää, ei lähde vaikka häätää
kun päästää perkeleen, astumaan eteiseen
se muuttaa sun luokse, se seuraa vaikka juokset
jää valoksi vankeuteen, jää kesäksi kylmyyteen, jää peloksi yhteen toivon tunteen
kanssa
ketä se koskettaa? kenet se rauhoittaa?
palava pensas nälkäiselle

Kun päästää perkeleen, viereensä vuoteeseen
se saapuu, se viipyy, ei poistu vaikka pyytää

Kun päästää perkeeleen, viereensä vuoteeseen
se saapuu, se kiittää, ei lähde vaikka häätää

Kun päästää perkeleen, astumaan eteiseen
se muuttaa sun luokse, se seuraa vaikka juokset
se seuraa vaikka juokset
se seuraa vaikka juokset

Sensaatio

Synnyin eilen uudestaan tuhkasta,
raunioiden liekeistä voimassa,
katsomatta taakse poltettuun maahan.
Suljin aistit kuolleiden katseilta,
valitusvirsiltä anovain ääniltä,
kaukaisiksi hiipuivat kadotessaan.

Mun käsissäni rauhaa et ikinä saa,
on harmonia harhaista kuvitelmaa,
kun sä et pyydä paljoo vaan mahdotonta,
ja se on mulle liikaa.

Niin aukaisit sydämmes helposti,
päästit käsiksi sun salaisuuksiisi,
syyllisyyttä vailla oisin alaston.

Mun käsissäni rauhaa et ikinä saa,
on harmonia harhaista kuvitelmaa,
kun sä et pyydä paljoo vaan mahdotonta,
ja se on mulle liikaa.

Järki palasina patjalla,
sydän sepelinä seurassa,
rapa rupisena sielussa,
ja pala paperia roihussa.

Sydän tahraisella patjalla,
ja rapa ihmissielun hahlossa,
ja järki suurin osa ongelmaa,
jonka itseltänsä kieltää.

Mun käsissäni rauhaa et ikinä saa,
on harmonia harhaista kuvitelmaa,
kun sä et pyydä paljoo vaan mahdotonta,
ja se on mulle liikaa.
Mun käsissäni rauhaa et ikinä saa,
on harmonia härkästä kuvitelmaa,
kun sä et pyydä paljoo vaan mahdotonta,
ja se on mulle liikaa. Ja mahdotonta.

Valot pimeyksien reunoilla

Älä usko lauluihin,
Ne tekee susta haaveilijan
Ne voi saada sut kaivelemaan asioita, joilta mielesi koittaa sua suojella
Niillä on taipumus sotkee kaikki ajatukset, jättää kaaokseen
Meistä jokainen
On polku jonnekin

Mutta viisaus on siinä että ymmärtää
Ketä seurata pitkään milloin kääntyy pois ja että ihmistä pitkin sä et ikinä voi
Itseesi matkustaa
Kaikki loputon kauneus kaikki järjettömyys kaikki ruoskivat toiveet kaikki päättämättömyys
Ovat lopulta tarkoituksen palasia
Osa arvoitusta

Valot pimeyksien reunoilla
Muista että ne
Kaikki suurimmat kauhut
On sun toiveittes peilikuvat käännä ne
Ja kädestäs löydät niihin avaimet
Ja että on helpompi antaa muille anteeksi kuin jäädä kaunaan kiinni
Kaikki loputon kauneus kaikki järjettömyys kaikki ruoskivat toiveet kaikki päättämättömyys
Ovat lopulta tarkoituksen palasia
Osa arvoitusta
Ja osa totuutta

Valot pimeyksien reunoilla
Ovat toisinaan himmeitä ja harvassa
Sulla on sisälläs valtameren kokoinen voima, jonka sä voit oppaaksesi valjastaa
Tää on pelkkä tyhjä kuori
Joka sun pitää täyttää
Tää on valoista kirkkain, tää on loputon yö
Tää on sydämen lyönti
Tää on ajattomuus

Valot pimeyksien reunoilla
Valot pimeyksien reunoilla
Valot pimeyksien reunoilla
Ovat harvassa mutta olemassa

Kaikki loputon kauneus kaikki järjettömyys kaikki ruoskivat toiveet kaikki päättämättömyys
Ovat lopulta tarkoituksen palasia
Osa arvoitusta
Valot pimeyksien reunoilla

Älä usko lauluihin

Tivoli

Soihdut roihuten saavutte uudestaan
Silti sanotte tulleenne auttamaan
Apua pyydä en, tiedän mitä mä tarvitsen

Silti pois mut täältä haetaan
Istun tässä tivolissa, pyörin ympyrää
Kiinni laitteissa, jotka saa mut jatkamaan
Mut jos lipun yhden ostaisin, mä hetken vielä jaksasin
Pitäiskö vaan lopettaa, ei tarttis jonottaa,
kun sitä kaikki odottaa

Uskot tai et, on kaikki niin kuin ennenkin
Muistan lupaukset, mä tuun vielä takaisin
Niin sä katsot mua, helvetin epäillen
Tuut vielä näkemään, mä hymyilen

Istun tässä tivolissa, pyörin ympyrää
Kiinni laitteissa, jotka saa mut jatkamaan
Mut jos lipun yhden ostaisin, mä hetken vielä jaksaisin
Pitäiskö vaan lopettaa, ei tarvis jonottaa
enää sais unohtaa, kun sitä kaikki odottaa

Miksen mä voi jatkaa hetken tällä tiellä
Anna minun olla, ei sulla oo hyvä siellä
Jos sä viet mut pois nyt, mä palaan takas vielä
Anna minun olla, ei sulla oo hyvä siellä
En oo valmis täältä poistumaan

Istun tässä tivolissa pyörin ympyrää
Istun tässä tivolissa pyörin ympyrää
Kiinni laitteissa, jotka saa mut jatkamaan
Jos lipun yhden ostaisin mä hetken vielä jaksaisin
Pitäiskö vaan lopettaa, ei tarttis jonottaa enää sais unohtaa, kun sitä kaikki odottaa