Nuoren Wirtasen kärsimykset

Jos Suomen skandaalilehdet olisivat kiinnostuneet rocktähdistä samalla tavalla kuin Britanniassa, Apulanta olisi paljon kohutumpi yhtye kuin Oasis. Ajatelkaa nyt: Apulanta riitelee! Apulanta valehtelee! Apulannalta näkyy tv:ssä munat! Apulannan basisti on kokoomuslainen!

Apulanta ei onneksi ole Oasis, mutta siitä on tullut nopeasti Suomen suurimpia rockyhtyeitä, ja omituinen käytös selittyy ainakin osin sillä. Tärkeämpää olisi muistaa, että jo muutaman viikonkaupoissa ollut Apulannan neljäs albumi Aivan kuin kaikki muutkin on erinomainen rocklevy. Vielä muutama vuosi sitten epävarmasti rämistäen soittanut yhtye kuulostaa nyt määrätietoiselta ja voimakkaalta. Musiikin ainutlaatuinen tylsyys jatkuu albumin pakkaukseen: kappaleilla ei ole nimiä, eikä levyssä olenimen, luettelonumeron ja viivakoodin lisäksi mitään tekstiä, vain röntgenkuvianuoresta naisesta ja kuvakollaasi tuntemattomista ihmisistä.

Aivan kuin kaikki muutkin on hienoimpia kriisikuvauksia, mitä suomalaisessa rockissa on tehty. Hieno siksikin, että Apulannan Toni Wirtanen ei laula skitsofreniasta, amfetamiiniongelmasta tai alkoholismista vaan tavallisen, herkän ihmisen henkilökohtaisesta kriisistä. Toni kirjoittaa entistä vakuuttavammin, epätavallisia symboleja ja suoraatilitystä sopivasti sekoittaen.

Kaikki tiivistyy päätösraitaan ( n:o 10 ) kertosäkeen vimmaiseen ”turha on anteeksi pyytää / turha käydä polvilleen” -riviin. Niin rakkaita kuin Suomi-rockin klassikot monille ovat, niin autiotalojen aivovauriot ja viidentenätoista yönä nähdyt unet tuntuvat yhtäkkiä kovin kesyiltä ja teennäisiltä.

Kuuluisa Jyrki Hit Challenge -kisassa esitetty Tex Mex Cowboy ( n:o 9 ) poikkeaa hulvattomalla remellyksesllään linjasta. Ehkä seuraavalla Apulanta levyllä hymyillään hieman enemmän.

Ilkka Mattila

Lähettänyt: Anu Sainio

Apulannan Sipen raskas tilitys

”Ihmiset on juntteja, uskonto yhtä suurta kusetusta ja meijän Tonia ahistaa.”

Olen sopinut tapaamisesta Apulannan rumpalin, Sipen, kanssa. Kellon lähestyessä iltapäivä kolmea lompsuttelen Sokoksen kahvioon uskollinen pikkusisko kannoillani. Herkkänä hetkenä menin lupaamaan likalle läsnä olon haastattelun ajaksi. Apulannalta ilmestyi lokakuun lopulla uusi levy, Aivan kuin kaikki muutkin -nimeltään. Siitä emme kuitenkaan tänään puhu, vaan perehdymme Sipen avulla elämän suurempiin kysymyksiin. Bändistä on kirjoitettu paljon niitä tavallisia tarinoita, mutta tämä ei ole yksi niistä. Istahdan Sipen viereen ja sytytän tupakan. Saan välittömästi rumpalilta noottia siitä, kuinka pilaan terveyttäni. Jäpikällä on selvästi fiksuja mielipiteitä. Lyön listan elämää suuremmista asioista Sipen nenän eteen ja juttua tulee

Aloitetaan medialla. Mitä tulee mieleen mediasta?
”Siitä tulee mieleen turhat televisio-ohjelmat.”

Julkisuus?
”Sillä liian moni ihminen yrittää nostaa itsensä jalustalle.”

Huhu kertoo, että Apulannan Tonilla on noussut kusi hattuun?
”Toni ottaa julkisuuden aika raskaasti. Se on sille enemmänki taakka ku statussymboli. Julkisuus ahistaa sitäsen huomaa meijän biisien sanotuksestakin.”

Uskonto?
”Se on kyllä yhtä kusetusta ja rahastusta. Ihmisiä pistetään tekeen hirveitä tekoja uskonnon nimissä, esimerkiks sota. Oikeesti uskonnon pitäis olla sitä, että pohditaan syviä kysymyksiä, yritetään päästä osaks tätä universaalia totuutta. Hokata se, että Jumala on kaikessa ja jokaisessa. Uskonto -sana on raiskattu moneen kertaan, järkyttävää.”

Rakkaus?
”Se on se voima, joka pitää maailmaa pystyssä. Mä luulin kokeneeni rakkautta seurustelusuhteessa mutta vasta viime aikoina mä luulen kokeneeni puhdasta rakkautta ja se on kyllä niin hieno fiilis. Siin ei oo millään mitään merkitystä, kaikki on vaan hyvin, kaikki on jees. Se pitää kokea, ei sitä voi selittää. Voimakkain tunne mitä on. Monet luulee kokeneensa rakkauden mut mä väitän, että ei oikeesti oo. ”

Raha?
”Se on yks suuri syy, miksi asiat on niin huonosti tällä maapallolla. Ihmiset on juntteja ku ne kuvittelee, et raha ja materia on mikä merkitsee. Se nyt kuitenki on vaan materiaa. Et sä sitä hautaas mukaan saa.”

Elämä?
”Ihmisten pitäis hokata kuinka hieno tää elämä oikeestaan onkaan, pitäis olla kiitollinen siitä, että yleensä on olemassa. Jokaisessa miehessä kuitenki on miljoonia siittiöitä, jotka ei koskaan pääse elämään ni jos joku nyt voittaa sen siittiöiden kilpa-ajon ja syntyy tähän maailmaan ni se on ihan uskomaton ja hieno tapahtuma. Ei pitäs vaan mussuttaa kaikesta turhasta, et nyt ei oo leivän päällä kurkkua tai mul on sukka rikkiVoi jumalauta, ne on niin pieniä asioita verrattuna siihen, että yleensä on! Siitä pitäis olla ihmeissään ja kiitollinen.”

Maailma?
”Niiiiiin.paikka mitä ihmisjärki ei käsitäkään. Jos aatellaan tätä maailmaa tai universumia ni sehän on ääretön. Ei sitä niinku tajua.”

Musiikki?
”Hyvä musiikki on suoraa universaalia totuutta. Se tulee läpi jostain Siriukselta tai jostain pyhästä totuudesta. Jotkut ihmiset on vaan sellasia välittäjiä, jotka osaa tulkita ne sykäykset ja osaa tehdä hyvää musaa. Niinku vaik’ toi meijän Toni. Ne ihmiset on yleensä sellasia taiteilijaluonteita, koska se on niin rankkaa se musiikin välittäminen. Mäkin ymmärrän Tonia hirveen hyvin, kun se on ailahteleva luonne, ja sen osa tehdä ja välittää musiikkia tuolta pyhästä totuudesta on rankka.”

Mikä on hyvää musaa? Kuka sen määrittelee?
”Hyvä musiikki on puhtain motiivein tehtyä eli puhtaasti sitä, että haluu tehdä musiikkia. Se on yleensä hyvää. Jos sitä tehdään sen takia, että halutaan tehdä rahaa levy-yhtiölle tai halutaan tehdä bisnestä, ni eihän se oo musiikkia. Se on vaan bisnestä. Mut musiikki on halua tehdä taidetta ilman mitään motiiveja, ilman rahan ahneutta. Se on hyvää musiikkia.”

Persoonallisuus:
” Jokainen ihminen on hieno, erilainen persoona. Jotkut vaan hakee liikaa persoonallisuutta ulkoisilla avuilla tai keekoilukonsteilla, mut jokaisen pitäis vaan hokata se tosiasia, että sitä kumminkin on ihan erilainen kun kukaan muu. Jokainen on persoona. Ja pitäis oma ittensä, yrittämättä teeskennellä mitään muuta. Sehän on sitä persoonallisuutta, että osaa olla oma ittensä.”

Kauneus?
”Niiiin.kauneushan on katsojan silmissä, niin kuin vanha sanonta kuuluu. Jokainen on kaunis ja sit jos puhutaan muista kun ihmisistä ni maailmakin on aika kaunis ja täält löytyy paljon kauniita asioita kun niitä vaan osaa kattoo silleen.”

Fani?
”Se on se, joka tuo leivän minunkin pöytään. Oon hirveen kiitollinen, että meillä on faneja. Ja mä luulen, että jokainen ihminen on jonkun fani, koska ihminen tarvii esikuvia, se on niinku kylmä fakta. On mullakin monta esikuvaa, mul on aina ollu ja niitten avulla mä pääsen eteenpäin, ihailemalla jotain ja ottamalla esimerkkiä jostain.

Maiju Liikanen

Lähettänyt: Maiju Liikanen

SIPEN KIINALAINEN OMAKUVA:

jos olisin puu, olisin: tammi
rakennus: vanha linna
kukka: kangasvuokko
väri: tumman vihreä
esine: pieni puuvene
vaate: kireä hihaton paita
soitin: bongorumpu
urheilulaji: marathon
työkalu: kirves
auto: corvette vm '71
ruoka: perunamuusi
juoma: vesi
huonekalu: iso sänky
numero: 3
eläin: orava
aforismi: Ei saa luovuttaa.

Apulanta rehevöittää rock- sarkaa kirjallisestikin

Yleensä rock-kirjallisuus suosii legendoja ja dinosauruksia, mieluusti jo edesmenneitä.

WSOY:n uusi nuorille lukijapolville suunnattu sarja aikoo pysyä elävien kirjoissa. Apulantakin, sarjan päänavaaja, on kaikesta huolimatta pysynyt.

Toimittaja Pasi Kostiaisen tiukalla aikataululla kirjoittama haastatteluihin perustuva kirja Apulanta- Maalin alta kertoo Suomen tämän hetken ykkösbändin stoorin kuluvan vuosikymmenen alusta aivan tähän hetkeen.

Tavallaan kyseessä on se tavallinen tarina. Tavallaan ei. Totta kai alun alkeelliset räpistelyt saavat surkuhupaisiakin kuvauksia bändin jäsenten- Tonin, Tuukan ja Sipen- värikkäästi kertomina ja ehtaa spinal tap- meininkiä on tämänkin orkesterin uralle mahtunut. Toisaalta Apulannan saagassa on paljon poikkeuksellisiakin piirteitä, mm. lahtelaisen levy-yhtiö Levy-yhtiön toimintapolitiikan ansiosta: tie tähtiin ei ole ollut välttämättä niin rosoinen kuin monilla kollegoilla.

Kolme erilaista veijaria

Kostiaisen viime kesänä tekemät ”syvähaastattelut” paljastavat, kuinka toisistaan poikkeavia tyyppejä Toni, Tuukka ja Sipe ovat. Siksi on helppo ymmärtää, että bändi on muutaman kerran ajautunut syvään kriisiin henkilökemioiden törmäillessä. Toni on arjen filosofi, maanläheinen älykkö, Tuukka epäilevä konservatiivi ja tiukkis, Sipe taas vilpitön kesän lapsi, kuin sadun heinäsirkka.

Kuopista on noustu, viimeksi viime kesänä eli Apulanta rehevöittää suomalaista rockmaisemaa edelleen. Uusin albumi julkaistiin viikko sitten ja se on jo ylittänyt kulta-rajan, edellinen single löi kaikkien aikojen myyntiennätyksen, jota piti hallussaan – juu, Apiksien single Anna mulle piiskaa.

Nuoret aikuiset

Kostiaisen kirja on rehti ja reilu, helppolukuinen ja kyllin repäisevä. Kustantajan haave siitä, että uudella rock- kirjasarjalla (jonka muista kohteista ei vielä hiiskuta) tavoitettaisiin sitä nuorta polvea, joka ei kirjoja juuri itse hanki, saattaa hyvinkin toteutua. Hinnoittelukin on sen mukainen, Apulanta- kirjan hinta pyörii vain vähän ylempänä kuin esimerkiksi ulkomaisen tuhdin musiikkilehden.

Vaikka kirja onkin kustantajan lasten- ja nuortenkirjaosaston tuotantoa, ihan pilteille ei Apulanta- satua ehkä ilkeä lukea. Sen verran pissa- kakka ja muuta perinteistä bändihuumoria opukseen mahtuu. Esimerkiksi seuraava Sipen filosofointi ei kenties aukene perheen pienimmille musafaneille:

”Vaikka olenkin kaksikymppinen vetreä nuori, mua ei kiinnosta toi panotouhu enää yhtään. Vaikka olen pannut kuin Casanova aikoinaan, olen kyllästynyt pelkkään hoonaamiseen.”

Ah, niin nuoria, mutta niin aikuisia.

Rolf Bamberg

Lähettänyt:Riikka Lanne