vielä ilmeisen runsaasti, ainakin viime viikkoina paukkuneiden pakkas- sekä lumiennätysten perusteella. Kukapa olisi ilmastohypetyksen keskellä uskonut, että juuri tänä talvena saisimme kokea vanhempiemme hiihtolomien kaltaiset olosuhteet. Ei toisaalta voi valittaa; ulkona on äärimmäisen kaunista ja keli on täydellinen reippailulle, jota voi harrastaa vaikkapa jonkin satunnaisen talviurheilulajin, tai ihan vain virkistävän ulkoilun muodossa.

En tiedä kuinka te olette pärjänneet keikkataukomme aikana, itselläni on ainakin ollut melkoiset vieroitusoireet soittamattomuuden vuoksi. Olen itse asiassa pysynyt tietoisesti treenikämpältäkin toistaiseksi poissa, jotta uudet ideat saavat hautua hetken kaikessa rauhassa. Tylsiksi päiväni eivät kuitenkaan ole äityneet, siitä ovat huolehtineet Sorto ja Riisto-yhtiömme tulevat julkaisut, ensi viikolla ilmestyvä sinkkukokoelmamme, raksahankkeeni sekä kiihkeä penkkiurheilu olympialaisten ja sm-liigan parissa.

Kaukon päivänä ilmestyvä ”Singlet 2004-2009” on looginen jatkumo ”1993-1997” ja ”1998-2003” levyillemme. Tuore kokoelma, jonka sain juuri tänään painosta, soi juuri stereoissani ja olen siitä sanalla sanoen innoissani. Nämä kerran viidessä vuodessa ilmestyvät kokoelmat antavat paitsi kunniaa rakkaudella tekemillemme sinkkubiiseille ja niiden B-puolille, joihin olemme aina panostaneet, myös tunteikkaita kokemuksia meille itsellemme muistorikkaina välitilinpäätöksinä. ”Singlet 2004-2009” dokumentoi mm. hetket, jolloin Jönssistä tuli meitin basisti, jolloin teimme Kiila-Evoei-Kuutio albumitrilogian ja jolloin meistä tuli ihan oikea omakustannebändi. Kyseiset ajat olivat eittämättä orkesterillemme todella suotuisat ja se myös kuuluu musiikissa.
”Singlet 2004-2009” albumia voi sanoa ilman sarvia ja hampaita ylivoimaisesti parhaaksi sinkkukokoelmaksemme ja se on jälleen kerran julkaisu, josta voi olla aidosti ylpeä ja joka on mukava laittaa pihalle. En ole varmastikaan ainoa, jonka mielestä kyseisen platan kappaleet ovat todella väkeviä ja vangitsevia.

Ennakkotilaajille lahjoitamme viime rundimme päätöskeikalla äänittämämme livelevyn, kuten ehkä olettekin jo ehtineet huomata.

Kuten mahdollisesti olette myös huomanneet, allekirjoittaneen rakennushanketta on ruodittu viime aikoina jonkin verran siellä sun täällä. Mikäli aihe kiinnostaa ja haluatte siitä lisätietoa, löydätte sitä Kotitiedosta. Voin kertoa miettineeni pitkään ja hartaasti, josko puhuisin koko asiasta yhtään mitään yhdellekään toimittajalle päätyen pohdinnoissani lopulta siihen, että hankkeen kulttuurihistoriallinen arvo suorastaan velvoittaa minua avaamaan aihetta hiukan julkisesti. Eric Lloyd Wright teki kuitenkin jalomielisen teon päättäessään sukunsa arkkitehtisaagan Suomen Heinolaan, ja tämän myötä projektista kasvoi suurempi, kuin vain yksittäisen ihmisen talohanke.

Tämmöistä tällä kertaa. Elossa siis ollaan, vaikka vasta pari kuukautta kestänyt keikkatauko onkin jo alkanut tuntumaan ikuisuudelta ja olo on sen vuoksi edelleenkin hämmentynyt.

Tiedättekö, vaikka viikset ovatkin tosimiehen valinta, olen ymmärtänyt pulisonkien voiman ja luulen niiden ajan koittavan hyvinkin pian.

Tämänhetkisen listani kuumimmat karvoitukset löytyvät seuraavilta poskilta:

-Glenn Danzig
-Noddy Holder
-Wolverine

Hienoa lopputalven jatkoa ja palataan asiaan!

Sipe.