Kirjoitan tätä samassa huoneessa, jossa näpyttelin viime syksynä fiilispäivityksiä kun Barona oli vielä järjestelyvaiheessa. Spektaakkelista on nyt 4 vuorokautta. En voi vielä katsoa keikkakuvia liikuttumatta. Etenkään sitä ruutua, jossa poseeraamme lavalla koko työryhmän voimin lauantain vedon jälkeen. Näky on vaikuttava. Niin moni ihminen näki niin paljon vaivaa spektaakkelimme eteen. Kaikista upeinta on se, että vaikka keikkoihin latautui vuoren kokoiset odotukset, onnistuimme porukalla jopa ylittämään ne. Se oli paitsi lahjamme teille, myös teidän lahjanne meille. Baronan yleisö oli kerta kaikkiaan paras mahdollinen. Juuri sellainen jonka edessä jokainen bändi haluaisi esiintyä. Tunnelma oli oikeasti maaginen; en ole aiemmin kokenut mitään vastaavaa, vaikka tosi monia tosi hienoja iltoja olenkin urani aikana nähnyt.
Sen sijaan, että kertoisin keikoista jotain omakohtaista, on paljon kiinnostavampaa lukea yleisöstä käsin koettuja fiiliksiä. En osaisi itse kirjoittaa asiasta puoliksikaan yhtä osuvasti. Jälkihavinoita ja palautteita on ollut käsittämättömän hienoa lukea. Vaikka tiesin bändimme osuneen vuosien varrella moniin hermokeskuksiin, en ikinä osannut arvata, että yhtyeemme merkitsee niin paljon niin monelle. Ja vaikka tiesin bändimme olevan kovassa iskussa, esimerkiksi arvostamani kollegani Aki Tykin kirjoitus ja muut keikkaraportit – Rumban arviosta puhumattakaan – teki kieltämättä hyvän mielen. Spektaakkelia jumpattiin kuitenkin kasaan lähes koko kalenterivuoden ajan valtavalla porukalla ja kovan työn jälkeen on huojentavaa huomata sen kelvanneen. Rumban kirjoitus lämmitti etenkin siksi, että sen laatija tuntuu olevan kosketuksessa Apiksen syvän ytimen kanssa.
Keikkojen massiivisista puitteista huolimatta niitä tuntui sävyttävän valtava lämminhenkisyys, joka kantoi ekan biisin alusta vikan biisin loppuun. Ehkä juuri tästä syystä oli pakko soittaa jotkut kappaleet huulta purren. Huippuhetkiä oli paljon ja fiilis kerrassaan sanoinkuvaamaton, vaikka sitä olenkin tässä yrittänyt jotenkin sanoiksi pukea. Keikkojen jälkeinen olotila oli vähintäänkin erikoinen, kului tuntikausia ennen kuin ylipäänsä pääsi takaisin omaan itseensä. Se, että meidät oli buukattu vielä tiistai-illaksi telkkariin soittamaan, kääntyi lopulta eduksemme. Mielen piti nimittäin säilyä keskittyneessä olotilassa vielä hetken aikaa Baronan jälkeen, joka oli hyvä asia. Muussa tapauksessa tyhjä olo olisi todennäköisesti lyönyt sunnuntaina aikas lujaa päin pläsiä. Nyt kuitenkin saimme pehmeän laskeutumisen ja siinä ohessa komeat versiot parista biisistämme. Etenkin ”Sun Kohdalla” pläjähti ison bändin kanssa hienosti! Jos missasitte eilen Urheilugaalan, käykää ihmeessä väijymässä vaikka YLE Areenasta…
Pidemmittä jorinoitta haluan vielä kerran kiittää sydämeni pohjasta teitä, jotka tulitte katsomaan Barona-keikkojamme. Te annoitte meille mahdollisuuden superviikonloppuun, joka ei ikinä liukene mielestäni. Lämmin kiitos myös kaikille spektaakkelin toteutukseen osallistuneille ihmisille – bänditovereille, toimihenkilöille, tekniikalle, näyttelijöille, tanssijoille, kotiväelle, vapaaehtoisjengille sekä yhteistyökumppaneille. Nähdään ja kuullaan taas. Hyvää vuotta 2015, ainakin tämä alkoi komeasti!
Lämmöllä,
Sipe
