Apulanta valmistautuu muutoksen vuoteen
Kaikki Apulanta-diggarit tervehtivät varmasti ilolla Apisten loman päättymistä. Eräät teistä ovat jo ehtineet varmastikin nähdä Tonin, Tuukan ja Sipen Rasmuksen kanssa tehdyillä yhteiskeikoilla, mutta tämän hulppean paketin missanneille Apulanta tarjoaa balsamia haavoihin tekemällä nelisenkymmentä keikkaa ympäri Suomen.
Lisää herkkuja tarjotaan juuri ilmestyneellä Singlet 1993-1997 nimellä kulkevalla cd-kokoelmalla, joka sisältää kaikki Apisten sinkut aina keräilyharvinaisuuksiksi muodostuneita alkuaikojen ep:itä myöten.
Toni, Tuukka ja Sipe puhkuvat jälleen soittohaluja, mikä povaa hyvää tulevaa vuotta ja tulevia keikkoja ajatellen. Yleistä meininkiä on ollut ikävä ja sitä kautta myös faneja, vaikka kukaan ei mitään ”iik-iikiä” kaipaakaan.
Mitä teitte taukojenne aikana ?
Sipe : Itse olin lomailemassa kuukauden verran Intiassa, missä oppi arvostamaan soittamista uskomattoman paljon. Ennen tätä meidän taukoa mä olin vähän väsynyt, mutta siellä kun näki, mitä elämä voi tylyimmillään olla, niin alkoi kyllä arvostamaan sitä, että saa tehdä tällaista rokkihommaa.
Toni : Mä olin Englannissa aika pitkän aikaa, vähän reilu pari kuukautta. Mukana oli myös Tehosekoitin-miehiä. Se reissu rehtiin ihan rokkipohjalta. Asuttiin sellaisessa halvassa murjussa, jonka yläkerrassa asui joukku she-maleja. Ihan retro- pohjalta tehtiin se reissu, sillä onhan kaikilla alan ihmisillä ollut menneisyydessään samanlaisia kokemuksia, ainakin kun lehteä lukee. Osa käytti rankasti päihteitä, osa sitten taas ei.
Tuukka : Mä en itse asiassa kerennyt hirveästi lomailemaan. Tuon meidän myyntivideon tekeminen vei jonkin verran aikaa ja sitten piti tehdä myös tehiksen video, sekä erinäisiä valokuvahommeleita ja promootiotöitä Levy-yhtiölle. Itse aloitin tämän kiertueen järjestelyt jo viime marraskuussa. Hommaa on riittänyt. Mutta en mä ole kateellinen noille kavereille, vaikka Intiaan olisikin ollut mukava päästä.
Loppukeväästä Apulannan olisi tarkoitus äänittää uusi pitkäsoitto. Pitkälti musiikista vastaa Toni myöntää kärsivänsä suorituspaineista, mutta Sipe ja Tuukka eivät sellaisia ole kokeneet. Sipen mielestä musiikkia on tehtävä sillä tavoin kun se tulee, eikä alkaa ihmeemmin miettimään, kun taas Tuukkaa jännitää, pitääkö kukaan levystä.
Miten sitten uusi materiaali eroaa vanhasta ?
Sipe : se on kuunneltavampaa ja ammattimaisemmin työstettyä. Tuotantoon käytetään aiempaa enemmän aikaa ja muutenkin levy pyritään tekemään nerokkaammin. Pyritään mielenkiintoisempiin ratkaisuihin kuin edellisellä levyllä, eikä musiikki ole täten niin suoraviivaista. Levy pyritään kuitenkin tuottamaan itse, aivan kuten aikaisemmatkin levymme.
Toni : Materiaali alkaa olla kasassa – aika kovaa kamaa on luvassa. Kyllä musiikissa on sillain kypsempi ote. Itsekin on kasvanut ihmisenä tuon kolmosen jälkeen ja nähnyt joitain asioista vähän eri valossa, niin sekin on tietysti vaikuttanut musiikin luonteeseen.
Tuukka : uusi materiaali ei mun mielestä ole niin linjatonta kuin esimerkiksi edellisellä albumilla. Kun mä pitkästä aikaa kuuntelin tuon kolmosen, niin siellä oli monta loistavaa rallia, mutta joukosta löytyi myös täytemateriaalia, jollainen pitäisi jatkossa saada karsittua pois ja korvattua oikein hyvillä kappaleilla.
Summatkaa kukin vuosin 1997 omin sanoin
Sipe: vuonna 1997 tapahtui niin paljon asioita, että nyt mä opin pitämää päiväkirjaa. Koko ajan tapahtui hienoja juttuja, joita ei kaikkia välttämättä enää myöhemmin muistanut. Yksi hieno juttu oli, kun saatiin tämä oma työryhmä, eli Juho äänimieheksi, Timppa valomieheksi ja Hemi tällaiseksi yleispojuksi, joista tulikin sitten hyviä ystäviä ja todella läheisiä ihmisiä. Ja sitten tietysti se, kun soitettiin Kari Peitsamon kanssa Savonlinnassa – nämä olivat kaksi sellaista hienoa asiaa vuonna 1997.
Toni : viime vuosi oli kyllä vastakohtia täynnä. Sitä lähti siihen vuoteen siihen tyyliin, että ”siistiä olla rokkitähti”, mutta kun vuosi loppui, oli sellainen fiilis. ettei ikinä haluaisikaan olla rokkitähti. Silloin sitä huomasi, ettei sitä ole kuin kärpäsenpaskan kokoinen jätkä jossain Suomessa, vaikka alkuvuodesta oli vielä kuvitellut, että tosi siistiä kun me ollaan tällainen megabändi. Näkemykset muuttuivat aika totaalisesti. Ei sellainen rocktähteys jonkun Metallican tai Oasiksen tyyliin tunnu enää miltään tavoittelemisen arvoiselta asialta.
Tuukka : no, mä en ole kyllä ihan tyytyväinen, mutta oli se silti ihan kohtalainen vuosi.
Mikä oli teidän mieslestänne vuoden 1997 paras levy ja paras keikka ?
Sipe : Mä en tiedä tuliko edes toi Weezerin Pinkerton vuonna 1997, mutta se on sellainen levy, jota on oon digannut eniten ehkä mistään. Tulihan toi Ramonesin viimeinen livelvy viime vuonna. Se nyt on mikä on, mutta onhan se bändi sellainen pitkäaikainen suosikki. Keikoista voisin sanoa, että Tehosekoitin oli Provinssirockissa aika kova.
Toni : Viime vuoden kaksi parasta oli mun mielestä Oasiksen viimeisin sekä Prodigyn The Fat Of The Land. Viime vuoden paras keikka oli kyllä ehdottomasti Oasis Earl Courtissa – se oli SE juttu, kyllä. Se oli hieno kokemus. Myös Rammstein oli mahtava Lontoossa – en kyllä muista paikan nimeä. Tiedätsä Rammsteinin? Se on kyllä alan bändi. Siinä oli hienoa meininkiä, kun laulaja syttyy tuleen kesken keikan.
Tuukka : Kyllä mun mielestä toi Don Huonojen Hyvää yötä ja huomenta oli niin kova juttu, ettei toista samanlaista ole kyllä pitkään aikaan ollut. Ja se, mitä HIMin levyä oon kuullu, niin se on kanssa hyvä. Oikein harmittaa, kuinka jotkut bändit voi olla niin hyviä, kun haluis itsekin olla yhtä hyvä kuin ne. Toivottavasti jatkavat ja saavat vielä enemmän kuuluisuutta ja suosiota. Keikoista puhuttaessa niin kyllä Oasis Ruotsissa oli sellainen, mistä mä tykkäsin kovasti. Ei vaan ollut hirveästi viime vuonna aikaa käydä keikoilla katsomassa bändejä. Myös Don Huonojen keikka viime syksynä oli hyvä kokemus – mä näin ne vasta tuolloin eka kerran. Mä olen täysin Don Huonot-fani ja diggari nykyisin. Niitten kanssa olisi mukaba päästä keikkailemaan, vaikka sellainen kiertue voisikin olla vähän vaikeampi järjestää.
Millaiseksi muodotuu Apulannan vuosi 1998 omasta näkökulmastanne, jos asiat sujuisivat oman tahtonne mukaan ?
Sipe : me ollaan tahkottu tätä samaa juttua jo monta vuotta ja oltu periaattessa pinnalla, joten uskon, että vuosi 1998 tulee olemaan ehkä mullistusten tai muutoksen vuosi. Mutta en vielä sano mihin suuntaan.
Toni : jos kaikki menisi kuten haluaisi, niin eihän tässä uskaltaisi puhua enää laisinkaan. Tapahtuu ainakin tosi paljon. Tästä tulee sellainen muutoksen vuosi.
Tuukka : Mä uskon, että nyt joudutaan tekemään kauheasti töitä, niin bändinkin kanssa kuin ihan yksityisessä elämässä. Lomaan ei varmasti ole kauheasti aikaa.
Nalle Österman
Lähettänyt: Juho Kauppinen
