Apulanta löysi mustia helmiä
Apulannan neljäs albumi on syksyn tapaus. Suosikki tapasi Tonin ja Sipen, jotka paljastivat, että Apulanta tulee nyt tylymmin ja synkemmin kuin koskaan ennen. Diiba-daabailut ovat kolmikon kohdalta ohi. Jatkossa Apulannan keikoilla ei ole enää kellään kivaa.
Apulanta keikkaili kesällä -98 paljon. Mitkä ovat fiilikset nyt jälkeenpäin?
– Tämä oli ihan floppikesä kaikin puolin, Toni puuskahtaa.
– Mun mielestä suurin ongelma oli se, että olimme tehneet suunnilleen samalla keikkasetillä jo kaksi kiertuetta aikaisemmin. Siinä oli jo niin monta keikkaa takana, että rupesi leipäännyttämään. Olisi pitänyt tehdä aivan älyttömästi vähemmän keikkoja. Sitä paitsi se on väärin kaikkia kohtaan: eihän semmoisia keikkoja, jotka vituttaa itseään saisi tehdäkkään, koska eihän sillon anna kaikkea ihmisille ja se on väärin.
Myös Sipe on samaa mieltä.
– Vähemmän ja fiksumpaa keikkaa. Kyllähän viime kesänä riitti ryhmää keikoilla, mutta oma fiilis siinä pääsi vähän menemään. Että ei tässä voi flopista puhua, koska suosiota oli kuitenkin vaikka muille jakaa.
Tulevan albumin materiaali herättää Tonissa ja Sipessä silmiin pistävää innokkuutta. Apulanta ei halua jäädä paikalleen.
– Mä diggaan tästä uudesta matskusta sen takia, että biisit ovat melodiarakenteeltaan äärettömän paljon haastavampia, kuin aikaisemmin. Periaatteessa yksinkertaisiin rakenteisiin on laitettu hirveen paljon vaikeita juttuja, joita ei ollut helppo tykitellä studiossa, Toni kertoo.
– Uusissa biiseissä on myös meidän orkesterille tyypillinen potku, mutta silti niissä on uudenlainen väri: levyllä ei ole hirveesti positiivista poppisvaikutteita. Biisit ovat tummaviritteisiä. Lyriikasta mun täytyy sanoa, että biisit on rakennettu sellaisessa elämäntilanteessa, jossa kolme vuotta kestänyt ihmissuhteeni oli juuri kariutunut. Siksi kappaleet ovat sellaista melodraamaista skeidaa.
Sipe nostaa Apulannan nimettömän neloskiekon yhtyeen tasokkaimmaksi albumiksi.
– Tämä on Apulannan paras levy sen takia, koska vaikka siinä onkin meidän perussoundi, niin siinä on paljon uutta haastetta. Biisien sisällä on paljon pikku jutskia, jotka on toteutettu huolellisesti. Tulevat biisit eivät ole tyypillisiä hittejä, vaan ne ovat älyttömän hyviä kappaleita eli helmiä.
Toni innostuu Sipen kommentista.
– Joo. Me tehtiin helmiä. Mä uskon, että meillä on potkua neljään potentiaaliseen sinkkubiisiin. Levylle tulee kymmenen biisiä, eikä välissä tule olemaan kekkulointia. Lisäksi kappaleet ovat aiempaa pidempiä, vaikka ne kuulostavatkin yhä kahden minuutin biiseiltä.
Negatiivinen energialataus
Levyn jälkeen Apulanta starttaa luonnollisesti kiertueelle. Ainakin puolet neloslevyn materiaalista sisältävä setti tulee olemaan murhaavaa kamaa.
– Uudesta matskusta ei saa bailaiusmusaa kyllä kukaan. Tulevan turneen teema on se, ettei siellä voi olla kenelläkään hauskaa; se on mietitty todella tarkasti. Hauskanpito loppuu tasan tarkkaan siinä vaiheessa, kun orkesteri astuu lavalle. Uusi levy ei ole kiva levy perheen kaikille ja se tulee näkymään myös keikoilla.
Sipe löytää lopuksi uuden levyn tärkeimmän pirteen.
– Tälle levylle on vangittu hyvin Apulannan perimmäinen olemus. Viisaat ihmiset sen hokaa ja aistii, että mikä se on.
Toni on samaa mieltä.
– Kaikki meidän levythän ovat saaneet alkunsa jonkinlaisesta negatiivisesta energialatauksesta. Aikaisemmilla levyillä homma oli pistetty sellaiseen formaattiin, että rääkyy niin että kurkkuun sattuu ja soitellaan skitsua vähän kovalla. Nyt me ollaan hokattu se, että paljon vaarallisemman ja ahdistavamman biisin pystyy tekemään sillä tavalla, että laulaa kauniisti ja luo efektin äänimaiseman ja melodian yhteistyöllä.
Markku Makkonen
Lähettänyt: Juho Kauppinen
