Elämäni Apulantana
Tämä tarina kertoo Sipestä, itsenäistymisestä, faneista sekä ennenkaikkea asenteesta ja elämästä Apulanta-nimisessä bändissä. Sivuosaa esittää pieni Datsun.
Sipe jätti heinäkuun lopussa lapsuuden kotinsa Heinolassa ja muutti Lahteen. Viime viikot kaupungin tuorein rock-tähti on keikkailun ohessa ommellut verhoja, ostellut kodin irtaimistoa ja jättänyt haikeita hyvästejä perheelleen.
Mikä saa miehen jättämään äidin helmat ja muuttamaan Lahteen?
”Tuli vaan sellainen fiilis, että on korkea aika lähteä himasta. Lentäähän sitä lintukin joskus pesästään. Nyt mulla alkaa olla elämässä sellainen poikamiesvaihe, asun itsekseni ja olen oman elämäni herra. Kohta kuitenkin tulee joku nainen, jonka kanssa sitä alkaa elämään ja asumaan.”
Mutta miksi juuri Lahti?
”Keikkailu on paljon helpompaa Lahdesta käsin. Lahdessa on esimerkiksi juna-asema mitä Heinolassa ei ole ja meidän rod crew asuu kokonaisuudessa Lahdessa. Ja Levy-yhtiökin löytyy kävelymatkanpäästä.”
Mitä asioita jäät kaipaamaan kun jätät vanhat ympyrät?
”Se turvallinen kodin henki katoaa. Mulla ei ole enää seurana mutsin hymyilevää naamaa ja isän juroa mutta niin lämmintä katsetta. Ja pyykinpesua mä jään kaipaamaan. Keikkamatkan jälkeen oli mukava heittää märät paidat mutsin pestäväksi.”
Minkälaiseen lukaaliin asetut Lahdessa?
”Mun uusi koti on iso, takallinen 30-luvulla rakennettu yksiö lähellä keskustaa, osoite jääköön salaisuudeksi.”
Miten hyvin jengi tiesi missä sä asuit Heinolassa?
”Kyllähän se kaikkialla tiedossa oli. Mutta kun me asuttiin maalaiskunnan puolella, niin harvemmin sinne kukaan jakso vaivautua. Puhelinhäiriköinnistä oli enemmän haittaa. Paitsi että kerran meidän ikkunat hajotettiin. Mulla on vahva epäilys siitä, että ja melkein faktatieto, että asialla olivat känniset ja mustasukkaiset poikaystävät asenteella, Saatana! Apulannan Sipe vie meidän naiset.”
Aika luontainen tunteenpurkaus, kun tyttöystävä hyppää Apulannan matkaan ja ryhtyy Apis-groupieksi.
”Meidän fanit on enemmän kuitenkin teiniosastoa. Ja noi groupiet taitaa olla vaan yksi näistä rock-maailman myyteistä. Meillä ei ole ainuttakaan. Muutenkin sitä on tajuunnut, ettei toi fanien paneskelu ole kuitenkaan niin hienoa. Silloin kun se oli uutta, niin tulihan sitä harrastettua. Mä olin ihan huuli pyöreenä, että helvetti nehän haluaa mua kun mä soitan rokkibändissä.”
Minkälaiset ihmiset nykyään diggailee teitä?
”Ikäjakauma on jostain 10-vuotiaista ylöspäin. Eilen mä kirjoitin 38-vuotiaalle äijälle nimmarin.”
”Ikävä kyllä yllättävän moni fani on mukana sellaisella massameiningillä. Joskus tulee mieleen, että olen joku kerhonvetäjä. Eihän 11-vuotias voi ymmärtää jotain Anna mulle piiskaa -juttua.”
”Sitten nämä toisen ääripään tyypit, jotka palvoo meitä liikaa, elää meidän kautta. Kun me jäädään keikkatauolle alkaa tulla postia, että apua mitä mä teen, eihän mun elämässä ole mitään. Mitä tohon voi vastata? Hankkikaa oma elämä, käykää lenkillä, keskittykää kouluun…Toi meininki vähän huolestuttaa.”
Mikä on parasta Apulantana olemisessa?
”Parasta tässä hommassa on että voi antaa hyviä kiksejä, tuoda päivänpaistetta ihmisten arkeen.”
Riisikupilla tähtiin
Juttelin Sipen kanssa ensimmäistä kertaa vuosia sitten Kausalan Cowstockissa tarkoituksena pummata kyyti Apulannan keikkabussista. Suunnitelma olisi ehkä onnistunut, vaan kun bändillä ei ollut bussia. Menopelin virkaa toimitti riisikuppi, pieni Datsun 100 A.
”Se oli kumma ilta. Toni oli tosi juovuksissa ja Tuukka veti jotain turpaan keikan jälkeen. Niin ja se Datsuni. Se oli tärkeä juttu. Sen syytä on pitkälti, että me ollaan hitsauduttu bändinä niin hyvin yhteen. Me ’asuttiin’ Datsunissa viisi vuotta, istuttiin rummut sylissä, nukuttiin huoltoasemilla. Paskoista olosuhteista kumpusi sellainen maailma vastaan me -asenne. Meistä tuli kolme muskettisoturia.”
”Datsunilla on varmasti ollut myös vaikutusta siihen, että me ei juurikaan dokailla, paitsi Toni joskus, koska piti vuorotellen huolehtia ajohommista.”
Missä vaiheessa sulle alkoi hahmottua että Apulannasta tulee iso juttu?
”Se onkin hauska homma, että mä olen aina pitänyt meitä hirveän isona. Kun silloin punk-aikoina yleisöä oli parhaimmillaan jotain viissataa, niin mä kuvittelin ettei tämän suurempaa ole. Siitä homma on kuitenkin paisunut koko ajan. Jutun juju voi ollakin siinä, että me ollaan tultu sellaiseksi kun me ollaan kuviteltu olevamme.
Kaikki on kuitenkin suhteellista. Nyt kun on nähnyt tämän kuvion, että levyt menee ykköseksi, eikä bändi voi oikein Suomessa suuremmaksi tulla, niin on syntynyt fiilis, että mua on kusetettu. Ei meillä ole Porscheja tai lentokoneita. Ja mä kun luulin pienenä, että rock-tähden elämä olisi yhtä juhlaa.”
Onko Datsuni vielä ajossa vai ruostuuko se romiksella?
”Se on Tuukan tallissa. Ei sillä enää ajeta. Sillä on liikaa historiallista arvoa. Se on sitten tulevaisuudessa näytillä Apulanta-museossa.”
Janne Urpunen
Lähettänyt: Juho Kauppinen
