Urheilutalo
Kello 12 aikaan herään jälleen Sepon puhelinsoittoon. Muu bändi ja crew ovat odottelemassa läheisen hotellin pihalla, jonne lähden kävelemään hyvin levänneenä, kotisivuheebot saattajinani. Bussissa istuu nyt myös Inis, illan lämmittelyorkesteri, joka muuten oli luja. Matka Turusta Saloon on lyhyt, ja matkan loppupuolella saamme kuulla, että uusi kokoelmalevymme ”singlet 1993-1997” on noussut ilmestymisviikollaan suoraan Suomen virallisen albumilistan ykköseksi! Fiilis on kova ja voittaja, taas voi kulkea kädet pystyssä Heseen syömään kasvispurilaista.
Keikkapaikan eteen saavumme n. klo 14:00. Crew käy heti työhön, kun minä puolestaan jään Tonin kanssa pelaamaan läpyä, taas kerran kovin panoksin. Tällä kertaa voittoputkeani ei voi estää, ja voitankin Tonilta paljon hyviä läpyjä (toisin kuin eilen). Tosin se ei laulutaiteilijaa ahdista, se ei pelaa, joka pelkää, ja sitäpaitsi tuore listauutinen on lämmittämässä mieltä mukavasti.
Keikkapaikka on tyypillinen urheiluhalli, jossa Toni on muuten nähnyt elämänsä ensimmäisen rokkikonsertin, nimittäin Bogart co:n. Sound check päästään tekemään yllättävän ajoissa, jo siinä 6:n pintaan. Ennen keikkaa lähden keskustaan sumpille Tehosekoittimen roudarin, Salon oman pojan, Mikon kanssa. Hän pitää mulle sight seeingin, ja etsimme kissojen ja koirien kanssa pienoismallia vuoden `73 corvette stingray:stä, tosin huonoin tuloksin. Se on muuten semmoinen koottava, jota olen jo vuoden päivät etsinyt joka kaupungista, mutta en ole löytänyt. Joten, jos haluat tehdä rumputaiteilijasta maailman onnellisimman miehen, tiedät, mitä tehdä…
Ovet aukeavat kahdeksalta, jolloin jengi suorastaan velloo sisään. Porukkaa on vähän toistatuhatta, ja onpa mukana myös joukko amerikkalaisia diggareita, joiden kanssa vietettiin antoisa juttutuokio ennen keikkaa. Uudet Apis-paidat lämmittävät mieltä vieläkin. Kyllä niissä silmä lepää. Niitä on muuten myynnissä joka keikalla, kannattaapa varautua, jos olet meitä tulossa bongailemaan. 10:ltä aloittaa Inis, joka soitti yllättävänkin hyviä biisejä. Se oli kovempi, kuin uskoinkaan. 11:ltä veti Rasmus, joka potki sekin aikasta mukavasti. Tosin huomioni Rasmuksesta veti se ainainen nimmariproggis, joka alkaa, kun tulee yleisön kanssa hengailemaan. Ei sinnä proggiksessa kyllä mitään valittamista ole. Hyvä vain, että diggaavat.
Puolilta öin oli sitten meidän veto. Fiilistä on sata pykälää, sitä on taas kerääntynyt tutulla tavalla ennen keikkiä. Tonin kanssa pelatut läpymatsit, Sepon puhelimeen sävelletty ”Poistuisitko”-soittoääni, ja rumpujen viritys ja hyynäys, ovat kaikki nostattaneet tunnelmaa omalla laillaan.
Kun Hemin spiikkauksen jälkeen astumme lavalle, on se taas yhtä juhlaa. Yleisö on tänään jotenkin erikoisen villinä, ja tunnelma on muutenkin erityisen hyvä. Tänään hikoilin eniten, mitä tähän asti tällä kiertueella olen hikoillut.
Keikan jälkeen Toni antaa joitain haastatteluita, kun minä puolestaan lähden valotaiteilija Timpan kanssa ajamaan kohti lahtea. Timpalla on näet lauantaiaamuna mustan vyön ja yhden danin vyökokeet Lahdessa. Muu crew ajaa yöllä jo alavudelle, kun taas minä, Timppa ja Iniksen Pelle tulemme sinne vasta myöhemmin pikkuautolla vyökokeiden päätyttyä
