Paras kirja?

[trumanb]

[karkkis]

[Menkku]

Juoppohullun päiväkirja(t). Juha Vuorinen on pro.

[routapisara]

ehdottomasti sykähdyttävimpiä lukuelämyksiä on ollut sellaiset kirjat kuin;

deborah spungenin nancy
riikka pulkkisen totta
ian mcewan sementtipuutarha

luen älyttömästi ja aikalailla koko ajan on jokin kirja kesken, mutta harvoin kirjat kolahtaa suoraa sydämmeen kovalla voimalla. ja jos ne sitten kolahtaa, niin luen helposti kirjan moneen otteeseen ja yleensä se löytyy silloin myös omasta hyllystä.

tällä hetkellä mulla on alkutaipaleessa milan kunderan olemisen sietämätön keveys. ja voin sanoa, että kirja imaiseekyllä matkaansa, vaikkei paljoa ole kerinnyt lukea.

[tuitui]

Mä oon joskus teininä sen Nancyn lukenu ja täytyy sanoo, että sillon se oli ainaki just hyvä kirja. Kai se sit on oikeestikki hyvä eikä vaan siks ku olin ihan teiniangst.

Mä en osaa sanoo mikä on paras kirja, mutta hyviä tiedän(nää on jääny hyvin mieleen):

Robert Holdstock: Merlinin metsä oli ainakin pirun hyvä! Siitä on kyl jo monta vuotta ku oon sen lukenu, mutta aika hyvää settiä. Vähä taikuutta, mut ei mitään örkkimörkkejä. Mä en lue ihan sellasta fantasiaa. Esim. Tokienia en jaksanu lukee... Onneks tuli leffat. Toi on scifi-fantasiaa, mut ei se oo mitää humanoidi-hommaakaan. Jos kiinnostaa sillee vähä yliluonnolliset asiat niin toi on aika hyvä. Muutenki oon vissii melkein kaikki noi Holdstockit lukenu. Tykkään!

Diana Gabaldon: Muukalainen
Just mun juttu! Nainen elää miehensä kanssa sota-ajassa ja hups, yhtäkkiä se onkin 1700-luvulla! Aivan mahtava! Kaveri vaan iski tän kirjan mulle kouraan ku valitin, etten tiedä mitä alkasin lukeen. Olin Pottereiden loputtua hukassa. Vähän on romantiikkaa ja sotaa ja noituutta. Ai että. Ostin pari jatko-osaaki...Toinen melki lopus. Niissä riittää lukemista!

(Harry Potterit in english. The best thing.)

Niin siis mulla on kausia ku luen aina ku ehdin (illalla yleensä) ja sit jos en vaan yksinkertaisesti tiedä mitä lukisin...Niin en sit lue.

Yleensä valitten kirjan kansitekstin perusteella tai jos kaveri on suositellu... Mut parasta oli ku kaveri ny viskas mulle lainaan ton Gabaldonin. Oon ihan ekstaasissa.

Nora Robertsin jonku ihmeen Morriganin ristin lopetin kesken ku se oli vaan niin huono eikä edennyt yhtään. Sama homma Thomas Engerin Valekuollut. Niin kuivaa tekstiä.... Ehkä mä en vaan osaa lukee tommosta dekkaria...
Nora Roberts on muuten ihan ok hömppä-luettavaa, mutta toi oli ihan shaibaa.

[randomipena]

Suosittelen kaikille luettavaksi Turkka Hautalan teosta Salo ihan jo pelkästään ajankohtaisuutensa vuoksi.
Sisältää mielenkiintoisia toisiinsa kietoutuvia ihmiskohtaloita ja erikoisia henkilöitä. Pystyin samaistumaan heidän maailmaansa. Koukuttava kerronta. Taisin lukea tuon parissa päivässä.

[Yli-Mielinen]

Ylivoimaisesti VAHVIMMIN vaikuttanut kirja on Anthony De Mello: Havahtuminen.

Tämä opus ensin tuotti hylkimis reaktiota, jatkoin. Luin toiseen kertaan, ja jatkuvasti tutkin kirjassa mainittuja asioita yhä syvemmin ja syvemmin kunnes irtosin

[Sergei]

Jaa, kirjoja.

Yksittäisistä ja kaikille tutuista kirjoista Tuntematon sotilas ja Sinuhe egyptiläinen on todella hyviä, molemmat olen lukenut muutamaan kertaan läpi. Dan Brownin kaikki, toinen toistaan muistuttavat twisti-twistin perään ja joka-kappale-loppuu-cliffhangeriin Da Vinci Koodit , Enkelit ja Demonit, Meteoriitit ja ties mitkä ovat myös olleet oikein viihdyttävää lukemista.

Sofi Oksasen Puhdistus oli erinomainen, muista viimeaikaisista Finlandia-voittajista Nenäpäivä ja Vaunu nro 6 ovat suositeltavien listalla, kun taas Uuni ja Toiset kengät pitäisi kieltää lailla, niin tylsiä ja puuduttavia teoksia olivat molemmat.

Sitten on Papillon, Dumasin Muskettisoturit, Juoppohullut ja muu Juha Vuorisen tuotanto (sopivan pienissä erissä kerrallaan, kauaa ei jaksa pillu-viina-paska-känni juttuja putkeen tavata) joista olen tykännyt.

Mutta eniten tulee selattua fantasia-jutskia. J.R.R. Tolkienin Taru Sormusten herrasta on tämän genren mestariteos ja kyllästymiseen asti pilalle hehkutettu, mutta onhan se nyt saatana ihan mahtava kirja. En enää muista monta kertaa olen kirjan lukenut läpi, mutta jos heitän 15 niin se on varmaan aika lähellä. Hobitti oli myös kiva, vähän lapsellisempi ehkä mutta mitä sitten.

Pienempänä luin paljon Eddingsin kirjoja, kunnes jossain vaiheessa tajusin että nehän on ihan hirveetä paskaa. Kaikki pitäisi polttaa, saatanan avuttomaan nauruun purskahtavat vatipäät ja kaikkivoipaiset jumalhahmot jotka vaeltaa maailman halki koska pitää. Vittu mitä paskaa, älkää kukaan ikinä lukeko niitä.

Salvatoren Drizzt-kirjat sen sijaan miellyttävät, vaikka niissäkin on semipäämäärätöntä vaellusta maailman halki, päähenkilöt tylsästi selviää ties mistä 10 000 örkin hyökkäyksestä ja helvetistä ja ihan kaikesta. Mutta maailma on jännä ja hahmoissa on syvyyttä ja särmää.

Tolkienia ei silti pysty haastamaan kuin kaksi ukkoa, herrat nimeltä Robert Jordan ja George R.R. Martin. Ensiksi mainittu on valitettavasti mennyt jo potkaisemaan tyhjää, ja hänen järkyttävän pitkä, vuosikymmeniä kestänyt, kymmeniä tuhansia sivuja sisällään pitävä saagansa nimeltä Ajan pyörä uhkasi jäädä vaille päätöstä. Naama nimeltä Brandon Sanderson kuitenkin päästettiin Robertin muistiinpanoja tonkimaan, ja varamies on kunniakkaasti saanut potkittua sarjan takaisin henkiin. Yksi kirja on vielä tulematta, viimeisempien tietojen mukaan tämän vuoden lopulla. Sen jälkeen voidaan arvioida, viekö Ajan pyörä ykkössijan, ja jättää Taru Sormusten Herrasta hopealle. Ajan pyörässä oli pitkähkö tylsä jakso ennen Robertin kuolemaa, mutta Sandersonin toimesta sarja on pyörähtänyt taas sellaiseen vauhtiin että lähelle voidaan päästä. En silti usko että tämä sarja Tolkienia syrjäyttää.

Mutta George R.R. Martinin Tulen ja jään laulu sen tulee tekemään, voin jo tässä vaiheessa melkoisella varmuudella sen sanoa. Toki sarja on vielä kesken, ja päätöstä joudutaan luultavasti odottamaan liiankin kauan, koska sarjasta on jatkuvasti tekeillä kallis TV-sarja Game of Thrones, ja Georgea tuntuu tämä projekti nyt kiinnostavan enemmän kuin kirjojen kirjoittaminen.

Mutta voi vittu mimmosia kirjoja nämä ovat! Helvetillisen mestarillisten henkilöhahmojen, uskomattoman rikkaan maailman ja mytologian ja huikean juonen sekaan George on keksinyt ruveta leikkimään genren kliseillä, josta suurinta pommia saavat juuri nämä voittamattomat ja kuolemattomat sankarit jotka selviävät ihan mistä tahansa. Tässä sarjassa eivät vittu selviä! Päähenkilöitä kaatuu kuin pipoa, ihan sama minkälaista draaman kaarta ja tulevaa kunniaa ja asetelmia jollekin kirjoitellaan, jamppa saattaa silti kuolla vaikkapa haavasta siinneeseen tulehdukseen, ja kaikki odotettavissa olleet hienoudet hajoaa kuin tuhka tuuleen. Mutta silti tarina jatkuu, uudet, statistin roolissa ennen olleet hahmot ottavat homman haltuun ja jatkavat. Täysin mulkuiksi alussa tuntuvat henkilöt alkavat sarjan edetessä tuntua symppiksiltä, ja ns. hyvät ihmiset muuttuvat pahoiksi tai vaan vituttavan typeriksi. Koko ajan saa pelätä että mitä nyt tapahtuu, mitään ei voi ennakoida. Ei tätä pysty oikein edes selittää, niinku varmaan huomaa, tätä pitää itse päästä lukemaan. Aloita se tänään, aloita se heti.

[Minea]

Ahihi, kirjakeskustelua!!

Serggi, miks diggailit uutta Liksomia? Meitsille ei varmaan vaan avaudu nää venakkojutut tai jotain, mutta mie en tykänny (juuri) yhtään d:

Ja sit on pakko kommentoida nuita fantsuosioita: oon ehdottoman vahvasti sitä mieltä, että Eddingsiä voi lukea, jos lukee itsenäisiä teoksia eikä näitä toinen toistaan toistavia taruja. Pheelistelin raivokkaasti Reginan laulua ja Althalusta, joista tosin jälkimmäinen on kuulemma samanlainen kuin jo mainitut tarut mistä-lie. Meitsin vahvuus onkin se, että en ole kyseisiä taruja yrittänytkään lukea, joten Althalus voi saada ihku-statuksen. Lisäksi näiden lukemisesta on satoja vuosia, joten taidan pitää illuusioni ja olla lukematta uusiksi.

Mitä tulee Ajan pyörään, en tajua miten jengi voi niitä lukea Yritin lukee ekaa osaa enkä päässyt puoliväliä pidemmäs koska kyllästyin. Mut hieno keino saada rahaa, kun kirjottaa miljoonaosaisen sarjan, propsit siitä. Oon ymmärtänyt, että Hobbia kannattais lukea, mut jotenkin tais sujahtaa tuo fantsukausi siinä määrin ohi, etten oo oikein enää jaksanut keskittyä maksieeppisiin fantsueepoksiin - vaikka ilmeisesti Michael "Lisää-kyrpää" Moorcock on ihan asiallinen kaveri. Ite oon lukenut Moorcockilta vaan sen Maailmantuskan soturin, mut sitä kyllä diggailin raivokkaasti.

Sit vielä Salvatoresta, tai FR:stä ylipäätään, mie fanitan Drizztiä aina ja ikuisesti, vaikka sarjaa haukutaankin jatkuvasti roskafantasiaksi. Pari uusinta taitaa olla lukematta, joten vois ihan oikeasti taas pitkästä aikaa tutustua aiheeseen. Tykkäsin myös kovasti Elaine Cunninghamin Drowin tytär (?? en muista nimeä) -sarjasta. Kivaa vaihtelua Salvatoreen <:

Pakko sanoo loppuun vielä, että luin just Claire Castillonin uusimman (suomennetun) novellikokoelman Kuplissa. En tykännyt ihan niin paljon kuin aiemmista kokoelmista, mutta ihanaa huumoria ja sekopäistä meininkiä oli kyllä tässäkin. Oon vahvasti sitä mieltä, että Castillonin teokset on maailman ainoa hyvä syy opiskella ranskaa - olis aivan ihana lukea niitä alkuperäiskielellä. Sitä paitsi kirjailijaa ei vissiin edelleenkään oikein hiffata Suomessa, kun teoksia ei vaan suomenneta, vaikka muija on kirjottanut varmaan kymmenkunta teosta, joista joku taitaa olla ihan romaani! Meitsi tahtoo. Ja näitä suosittelen äärimmäisen raivokkaasti!

[kitseni]

Hä, mie en oo muka tähän kirjottanu mitään! Korjataanpa tilanne.

Ihan ehottomastihan paras kirja ikinä on Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonamieli. Ei siitä vaan mihinkään pääse. Vaikka ikää ois kuinka, niin tämä kirja pitää lukia silti kerran vuojessa. Jos nyt jollaki on näin paha aukko yleissivistykessä ni hopi hopi lukemaan se kirja! Se on niin paljon enemmän ku lastenkirja!

Robin Cookit, Seppo Jokiset, Pirkko Arhipat ja Outi Pakkaset kuuluu sille listalle kans, mitä suosittelen lämpimästi. Nii ja tietenki se Sormusten herra. Äläkää kattoko sitä elokuvaa ku lukekaa se kirja, ei siihen mene yhtään sen kauempaa aikaa ja onhan se nyt parempi, yhtään elokuvia dissaamatta. Yleisestikki vois sanoa, että jos kirjasta on tehty elokuva ni lukekaa mieluummin se kirjana, melekein järestään parempia. Tai no mulla ainaki toimii paremmin, ehkä se johtuu sitte minun mielikuvituksesta.

Sittenhän on näitä ikuisuusprojekteja kirjoissaki. En tiiä ees monettako vuotta mulla on Anna Karenina kesken, olin kahlannu sen kuitenki jo sivulle kaheksansataa jotaki ku mulle kerrottiin miten siinä käy. Olin sillee että kiitti v*tusti... Keskehän se viäki on, täytyy alottaa alusta sitte ku jaksaa. Stalingrad on semmonen mitä luen aina kesähelteillä, sillo rupiaa palelemaan pakosta ku sitä lukee . Jostain syystä tuntuu että Leninin elämäkerta on venähtäny kans semi-ikuisuusprojektiksi, täytyis kahlata loppuun ni sais sitte alottaa sitä viereistä kirjaa, Stalinin elämäkertaa (pakkohan nää kaks on lukee historiallisesti oikiassa järjestyksessä. Arvasitteki varmaan että jos Stalin on kirjahyllyssä Leninin oikialla puolella, ni vasemmalta puolelta löytyy sitte rivi Romanoveja ).

[Sergei]

[Minea]

Mulla on noi Martinit (tai neljä ekaa) kyllä hyllyssä mut en oo saanut aikaiseksi lukea Katoin sen sarjan ekan tuokkarin ja fanitin sen verran et varmasti luen ne - minusta kirja on poikkeuksetta leffaa parempi Voi olla et menee kesään koska nyt oon jotenkin sairaalloisen innostunut kirjastoista ja yritän lukee lainakirkat eka..

Rajapiste suositteli John Ajvide Lindquistiä ja moni muukin on sitä suositellut. Lukaisin ite Kultatukka, tähtösen ja liityin kerrasta fanikuntaan! Seuraavaks luen Ihmissataman, ekan parin luvun jälkeen voin jo sanoo, et hullun hienoa kuvailua luvassa!

Lionel Shriverin Poikani Kevin -romaanista on muuten tulossa leffa, sitä en millään malttais oottaa

Muoks:// ihana Windows phone ja automaattinen tekstinkorjaus S:

[Yli-Mielinen]

sellainenkin kosahti kuin "viimeiset pisarat", tekijää en muista.

se vain ravistaa. en tosin suosittele kenellekään paitsi jos tahtoo mieltään mustentaa