Fanitarinat

Lallintalo

Lähettänyt: Kaisa

saavuttii linkal lallikselle joskus kaheksan jälkee ja heti mentii sisälle vammasuuttamme ostamaan sitä cd:t!!mut ei se sit tietty siäl viä ollu.

no siin sitte hypittii ulkona eikä jaxettu kattoo niit lämppäreit ku ei kiinnostanu muu ku vaa se apulanta!sit siin jossai vaihees ostettii se cd ja mun kaveri sai viimisen,vaix joutuki maksaa siit satase ku tarjos enemmä ku joku toine! 🙂

siin sit mää yritin selittää jätkäkaveril et haluun kattoo apiksen yksi ku se ei ymmärtäny mittää siit bändist.riitaha siin sitte tuli ja loppujen lopux sit kattoin sen sen kaa…ja kai se tunnelmaa vähä laski,ku tuli siin heilues pari kertaa hakattuu sitä ja se ei ymmärtäny mitää… mut muute oli aiva upeet kattoo sitä.vaix eteen en pystyny menee ku kaikki kaveritki tuli siält pois ku sano et ei siä voi olla.kusiin mis ite olin ni siin ki meinas tukehtuu.

toni oli ihanan näköne turkiksessaa ja tuukka oli aina vaa yht sulonen .sipee ei näkyny siält rumpujen takaa. laulut oli hyvin valittu.ja kaikki tuli laulettuu! kyl siäl sitä väkivaltastki porukkaa oli,vaix täytyy myöntää et tuli siinä itekki vähä jotai tönituu,mut ku otti päähä.

fiilis laski 100% ku veli tuli selittää et se oli kätelly tonii,vaix ei oo mikää apulannan ihailija.ja mun veljen peräs tuli about 4 ei apulanta fanii jokka kaikki oli jottai,saanu nimmarin halannu,tai jotai muut..kyl otti päähä!!

mut muute aiva upee keikka!!

---

Tarinan ajankohta:
Lähettäjä:

Liikuntahalli

Lähettänyt: Peräkyläläinen

No joo tota vaikka aikaa onkin jo kulunut about ½vuotta niin muistan vieläkin sen Perniön keikan kuin elis päivän… katsos kun itse sieltä peräkylästä olen niin olin hyvän ystäväni joka myös on todellinen apis-fani… niin olin hänen kanssaan jo ennen keikkaa kiertelemässä kylällä etsiskelemässä jo pojat olisivat eksyneet sinne ja sinnehän ne tietenkin olivat eksyneet olivat kebabissa syömässä kuulimme kuinka valtava fanilauma huusi tonia alentavaa sillä nämä meidän kylän fanit on niitä tyyppejä jotka ovat täyttäneet vaivaiset 10! mutta ei siellä ollut kuin Toni ja Sami mutta se ei haitannut se oli kaiken lisäksi minun ensimmäinen kerta kuin näin heidät livenä. Olin ihan ns. kauhun vallassa kun näin heistä vilauksen emme kuitenkaan menneet keabille koska tiesimme heidän tulevan sieltä pois … ja hetken kuluttua he menivät paikalliseen K-Tapsaan meniimme heidän perässä koska koko fanilauma oli kaikonnut heidän jäljestään. kun näimme että he olivat kassalla ryntäsimme sisälle ja alettiin jutella kuin vanhat kaverit paitsi siis että minä olin ihan tuppisuuna kun olin edelleen ihan jännittynyt, pojat olivat saaneet kebabista lippikset molemmat ja heillä oli ne päässä, kaupasta he olivat staneet olutta vissiin karhua en muista niin tarkasti juteltiin ja otettiin valokuvii siinä ulkopuolella kunneshe sanoivat menevänsä pulaamaan ne pois… kun ei tuommoista keikkaa jaksa ilman että ei olisi juonut jotain… mutta siihen oli taas kertnyt sitä porukaa muutta nyt ne sitten häipyivät pois menimme niiden mukana pienen matkaa mutta käännyimme pois ja menimme samin ja tonin perään he menivät joen rantaan sinne kaupan taakse me kysyimme voitaisiinko me tulla mukaan ja tottakaihan me voisimme joten meniimme, hetken kuluttua he olivat jo alkaneet ”pulaamaan” (siksi he sitä kutsuivat) ja selittivät meille ettei me saataisi juoda vielä näin nuorina ja kauniina ettemme pilaisi itseämme…yms… Toni olisi myynyt ystävälleni kengät 300mk jotka olivat muuten kat:in. sitten ytäväni myös antoi Tonille hänen ottamnsa kuvat joltain edelliseltä keikalta joissa oli Toni ja Igor puolialstomina… muuta en kerrokkaan niistä kuvista… mutta kun me sitten lähdimme pois;kun tonija sami lähtivät vielä kiertämään perniötä. menimme hallille ja kello olikin jo niin paljon että ei tarvinnut jonottaa kuin puolisen tuntia mutta ei se paljon ollut kun juteltiin kaikkea mitä oli tapahtunut.

Sisälle päästyämme meitä alkoi naurattaa typerä kielto ”kengät pois saliin mentäessä” hyvin typerää mutta ei se sinänsä mitään haitannut. kun keikka alkoi sen jälkeen kun Lavuaarista cd:itä oli myyty (olisin ostanut mutta joku oli sanonut minulle että ne olisivat olleet 50mk joten en voinut ostaa kun ne olivat kalliimpia.)ja se tonin ja samin hieno rap-esitys esitetty (heillä muuten oli ne kebab lippikset päässä) niin vihdoin kunnon keikka alkoi sinänsä hyvä maininki oli muuta porukat eivät paljoa sinänsä pongoilleet ja ”silmämunaa” ei monikaan osannut melkeimpä ketään porukkaa oli vähän mutta ainakin sai eturivin paikat helpolla!

keikan jälkeen meitä onnisti me päästiin niiden kebab lippisten kanssa backstakelle ja se oli nastaa paitsi että ne ääliöt järkkärit tahtoivat pilata senkin kokemuksen kaiken puolin! valittivat että kello on paljon ja että he haluisivat nukkumaan yms… mutta sipe siinä meutä yritti laulattaakin mutta me ei keksitty laulua muuta kun suviirsi jonka Toni torjui huutamalla ”ei mitään virsiä” lausahduksella. Toni kekkuroi siellä mikki-bokserit päällä siellä mutta lopulta vaikka mitä teimme järkkärit melkein raahasivat meidät ulos tonikin sitä valitteli että kyllä nuo järkkärit sitten outoja ovat muuta etteivät he voisi niille mitään sanoa.mutta loppujen lopuksi keikka oli hieno ja muutenkin aivan mahtava! kiitti kun jaksoit lukea koko kokemukseni!

---

Tarinan ajankohta:
Lähettäjä:

Liikuntahalli

Lähettänyt: Hakki

Mitä tähän enää voi sanoa? Epäilen, että Apiksen pojat ovat heittäneet tikkaa Suomen kartalla valitessaan tämän kiertueen keikkapaikkoja. Perniöön oli kuitenkin lähdettävä, koska Lavuaarista-levyn saaminen oli muodostunut mulle jonkunasteiseksi pakkomielteeksi.

Mun kohdallani tämä extreme-päivä alkoi klo 10.24 kun juna starttasi Lahdesta kohti Helsinkiä. Sitten Hesasta pendolinolla Saloon, ja Salosta vielä bussilla Perniöön. Keikkaseurana mulla oli taas hyvin samanhenkinen serkkuni, jonka kanssa sitten ihmettelimme Perniön paikallisten menoa.

Olo oli jokseenkin vähän liian fanifani, kun istuimme klo 16.20 Perniön liikuntahallin pihassa, ja keikka alkaisi joskus neljän tunnin päästä. Olo ei helpottanut kun Apulannan keikkabussi kurvasi pihaan kymmenen minuuttia myöhemmin. Halusin vajota hitaasti maan alle, mutta yritin näyttää urheilulliselta liikuntahallin vakioasiakkaalta.

Jossain vaiheessa jotain paikallisia alkoi raahautumaan paikalle, sekä jotain kymmenenvuotiaita, jotka saivat lähes halvauksen, kun näkivät Sipen sisällä soittamassa kitaraa. Seurasi hullua ”Sipe on tuolla!”-kiljumista sekä nimmarin metsästystä. Säälittävää. Tarkkailimme sivusta tätä teinihysteriaa get a life-asenteella, ja tunsimme itsemme todella ulkopuolisiksi.

Loputtomalta tuntuvan odottelun jälkeen (jonka aikana olimme mm.syöneet eväitä, nauttineet termarillisen kahvia sekä lähes jäätyneet kuoliaiksi) alkoi kello lähestymään kahdeksaa. Liikuntahallin edessä oli suunnilleen koko Perniö jonottamassa sisään, ja kaikesta huomasi että tämä keikka oli perniöläisille vuoden tapaus. Paikalle oli tultu aivan perheen pienimmäistä myöten, ja vanhemmat jonottivat kuuliaisesti jälkikasvujensa kanssa.

Hermo kiristyi entisestään, kun oveen ilmestyi laput ”lipun hinta 60 mk” ja ”saliin mentäessä ulkokengät jätettävä naulakkoon”. Siis haloo? Onko millään Apiksen keikalla koskaan pogoiltu sukkasillaan??? No, sisälle kuitenkin päästiin, ja vielä puolen tunnin sitkeän odotuksen jälkeen saimme Lavuaarista-levyt käteemme. Oli totaalinen voittaja-fiilis. Onnellisesti hymyillen siirryimme salin puolelle odottelemaan keikan alkua. Pakko tässä välissä vielä mainita oiva salijärjestely: vellovan ihmismassan ja lavalla esiintyvän Apulannan väliin oli kauniiseen riviin aseteltu muovituolit, joilla järkkärit sitten istuivat. Ja järki jyrää…

Keikka kuitenkin alkoi, ja loistava keikka olikin. Voin suoraan sanoa että oli kyllä parempi keikka kuin Riihimäellä, että jo ihan senkin takia kannatti paikalle tulla. Keikkasetti oli jo tutuksi tullut, ja välissä olevat spiikit ”seuraava kappale kertoo siitä, millaista on elämä Heinolan kaduilla” hymyilytti edelleen. Pienessä paikassa heitetyn keikan etu (levyn saannin lisäksi) oli se, että meno ei ollut niin sairasta vellomista ja änkemistä kuin suurempien keikkapaikkojen keikoilla. Sain ujuttauduttua eturiviin hyvin vähällä vaivalla, koska ihmiset väistivät kuuliaisesti kun vähän vaan olkaan naputti. Eturivissä ollessani en myöskään puristunut puolikuoliaaksi, eikä päälleni daivannut porukkaa.Varmasti kaikki paikalla olleet sai keikasta enemmän irti tällaisen rauhallisemman elämyksen muodossa.

Keikka loppui jo kymmenen jälkeen, ja kyytimme saapui joskus yhden maissa… Loistava keikkamuisto kuitenkin lämmitti mieltämme. Tällä keikalla kappaleet todella lähti. Hienoa mättöä. Seuraava keikka onkin todennäköisesti sitten Hartwallille suuntautuva. Kiitän ja kumar

---

Tarinan ajankohta:
Lähettäjä:

Liikuntahalli

Lähettänyt: Marttioj

pääsi Perniö (taas kerran) osoittamaan erinomaisuutensa kaikenkarvaisten tilaisuuksien järjestäjänä. Ilmeisesti keikan järkänneet paikallisen urheiluseuran ihmiset halusivat kaikin keinoin pilata sekä bändin että yleisön illan. Parhaansa mukaan heitä olivat avustamassa ns. järjestysmiehet ja joukko iik-iik-henkistä porukkaa. Kankeasti kulkeneiden järjestelyjen huipentuma oli naulakoille ilmestynyt lappu, jossa kehotettiin yleisöä riisumaan kengät saliin mennessä! Toimii ehkä Fröbelin Palikoiden keikalla, mutta, mutta… Onneksi bändin pojat osasivat ottaa asian huumorilla ja Tuukka ilmoittikin soittavansa sukkasillaan, koska sääntö on sääntö. Hämäränpeittoon jäi toteuttiko bassotaiteilija suunnitelmansa. Puolituntia ovien avautumisen jälkeen saapui Sepi myymään kaikkien odottamaa ”Lavuaarista”- livelevyä. Kaikkien odottama on ehkä huono ilmaus, sillä eihän täältä junttilasta löytynyt kuin nelisenkymmentä levynostajaa. Levyjä siis riitti kaikille halukkaille. Ennen illan huipentumaa nousi lavalle tietenkin ”suoraan USA:sta hankittu” lämppär-rap-akti ja hyvinhän Tonilta ja Samilta tuo räppääminen sujui. Pienoisen odottelun jälkeen saimme sitten sen mitä olimme odottaneet. Vaikka järjestelyt olivat mitä olivat, eikä yleisöäkään niin hirveästi, niin itse keikka oli loistavaa tykitystä alusta loppuun ja yleisö pääsi pogoilemaan sydämensä kyllyydestä. Ainoastaan yhden biisin aikana tunnelma pääsi latistumaan. Häpeäksemme jouduimme toteamaan, ettei Perniön peräkylillä tunneta ”Silmämuna” nimistä Apis-klassikkoa ollenkaan. Muuten hyvin mukana ollut porukka jäi seisomaan tumput suorina ilman elettäkään lähteä mukaan, mutta kokonaisuutena erinomainen keikka. Hieman jäi kaivelemaan paikallisten ihmisten asiantuntemattomuus, eli jälleen kerran voidaan todeta, että kyllä kannattaa asua vaikka Särkisalossa, kunhan ei asu Perniössä!

---

Tarinan ajankohta:
Lähettäjä:

Liikuntahalli

Lähettänyt: Hanna

Mentiin perniön konserttiin vissiinkin sen levyn takia, koska sitä ei Turusta saanut. Katseltiin siinä ensiksi ympärillemme, että ei niinku voi olla totta, mihin me ollaan oikeen tultu jonnekkin niin syvälle…Sisällä piti ottaa kengät pois, se oli tosi typerää.

Siellä ei sitten ollutkaan mitään kunnon lämppäriä, joku ihme bändi oli muttei oikeen digattu sitä. Kunnei sitä lämppäriä kerran ollu niin ne soitteli jotain Offspingiä, mikä sinänsä ei ole hyvä bändi. Ennen keikan alkua Tuukka jakeli nimmareita ja jutskaili fanien kanssa. Täytyy kyllä kunnioittaa sitä, että jätkä jaksaa olla niin viitteliäs ja olla fanien kanssa. Sipekin ilmesty pari kertaa jakaa pari nimmaria. Tonia ei näkyny. Samikin hyppäsi siinä pari kertaa.

Kun keikka sitten loppujenlopuksi alkoi, niin…=) Keikka itse oli mielestäni paljon parempi kuin Kårenin keikka jossa olin ollut. Kiitos siitä !!!

---

Tarinan ajankohta:
Lähettäjä:

Liikuntahalli

Lähettnyt: mie vaa

kirjottelen nyt oikeestaan kahesta apiksen keikasta, eli kevään Perniön ja pari päivää sitten olleesta Hesan keikasta.Molemmissa tunnelma oli nasta, ehkä stadissa perempi oman fiiliksen takii.anyway, se perniön keikka oli ihan jees.oon ite särkisalosta ja oon tottunu et kengät heivataan jalasta tultaessa sisälle disen tai konsertin ollessa.nauratti vaan ku luin seuraavalla viikolla paikallislehestä et olis ilmotusjulkkaan voinu kirjottaa et apiksen historian eka keikka jossa riisutaan kengät pois. no jaa…harmitti ku en ees tienny et sitä lavuaarista-cd.tä myytiin eikä maniakaan olis ollu.plussaa sipelle ja tuukalle ku tulitte jutteleen ja jakeleen nimmareita.mäkin siinä hiplasin sipen lettii ja halailin tuukkaa pariin otteeseen, edestä ja takaa.räppilämppäriesityxen jälk. show alko ja kyllä siinä itekin oli pakko hyppii jengin mukana.harmitti vaan ku porukka oli joko niitä pienii pirpanoita tai ei-faneja, joilla ei vaan ollu mitään tekemistä. loput tais olla ryyppäämässä jossain lähimetikössä.mut kiltti apis, älkäämme välittäkö näistä luusereista ja tulkaa pitään vittu vaik yksityiskonsertti tänne peräkylään.

---

Tarinan ajankohta:
Lähettäjä:

Tuiskula

Lähettänyt: Apisgirl

Keikka oli mahtava!! Mä oon ollu monella Apiksen keikalla aikasemmmin, eikä ikinä vielä oo ollu noin hyvä meininki. Ja Samista mä yllätyin positiivisesti. Se oli tosi rento ja kiva ku sen kans jutskaili. Mut yks asia jäi häiräämään; Nivalan keikalla ei myyty niitä levyjä eikä mitään muutakaan. Eikä Toni, Tuukka, ja Sipe tullu jakaan nimmareita!! Mutta Nivalan keikalla ei tosiaankaa menny rahat hukkaan. Mitä mä oon siellä olleiden kans jutellu, nii neki tykkäs siitä aivan sikana. Ja muutamasta muusta tuli jopa Apulanta fani, vaikkei ne ollu ennen erityisemmin tykänny siitä!! Mä vaan haluun sanoo, ett jatkakaa samaan malliin tulevaisuudessa, nii suosio ei lopu!! Iso kiitos Tuukalle, Tonille, Sipelle ja Samille, ku teitte mun illasta tosi onnistuneen!!

---

Tarinan ajankohta:
Lähettäjä:

Paviljonki

Lähettänyt: Andy

Saavuimme paikalle hyvissä ajoin, sillä odottimme paikalla olevan pitkä jono siinä vaiheessa kun ovet aukeavat, mutta onneksi jonoa ei ollut liikaa. Ennenkö pääsin sisälle, hokasin että Sipe ja Tuukka ovat ulkona. Hain nimmarin Sipeltä, Tuukka ehti lähteä, mutta kaverini Arttu sai huudettua hänelle että on itsekin basisti. Tuukka vaan kirosi ja lähti sisälle. Kun olin saanut itseni sisälle, niin etsin välittömästi Sepin levynmyyntipistettä Lavuaarista-levyn ostamisen toivossa. Niitä kuulemma myytäisiin vasta puoli kymmeneltä.

Katselin ympärilleni ja hokasin Apulannan soittimet. Kävin niitä ihmettelemässä. Tuolloin jo oli muutama tyttö varmistamassa itselleen eturivin paikkoja istumalla lavan reunalla. Kitaristina huomasin ensimmäiseksi, että sekä Sami että Toni olivat hankkineet uudet Fender Jaguar(?) -malliset kitarat. Sipen rummut näytti paljon pienemmiltä kuin mitä ne näyttää telkkarissa.

Taas harhailin edestakaisin ja hokasin Tuukan. Pyysin muodollisuutena nimmarin ja jäin juttelemaan mm. Lavuaarista-levystä ja muutenkin musiikista. Sitten kello alkoi olla puoli kymmenen. Siirryin sisälle ja silmä tarkkana odotin, milloin Sepi tulee myymään levyjä. Kun hän viimein ilmestyi Salkun kanssa, muodostui n. 2,4 sekunnissa ihmismassa Sepin valitseman pöydän ympärille. Jäin valitettavasti sen taakse, muuta broidini pääsi aivan eteen ja hankki Lavuaarista-live-levyn, joten poistuin ihmismassasta. Levyn arvo nousi, kun siihen hankittin Sipen ja Tuukan nimmarit.

Jälleen Tuukka oli yleisön seassa, tällä kertaa lavan sivussa. Taas kyselin Tuukalta kaikenlaista, kuten että miten hän oppii uudet biisit. Bassotaitelija kertoi saavansa soinnut sekä nauhan, jossa on kitara ja rummut ja sen perusteella kehittelevänsä bassokuvioita. Tuukan kanssa pystyi juttelemaan kuin kenen tahansa kaverin, paitsi että koko ajan joku kävi pyytämässä siltä nimmaria. Kerroin Tuukalle osaavani kaikki biisit kitaralla ja bassolla, eli jos jotain sattuisi niin voisin soittaa.

Kun keikka alkoi lähestyä, niin katsoin järkevämmäksi siirtyä lähemmäksi lavaa, jotta saisin hyvän paikan. Kun lämppäribändi (jonka nimeä en koskaan saanut selville) soitti, olin melkein eturivissä ja pidin paikkani kun Apulanta aloitteli. Lämppärin lopetettua lavalle tuli Sipe joka kertoi, että tulee toinenkin lämppäri suoraan Los Angelesista (taaskaan nimestä ei saanut selvää). Lavalle tulivat Toni, Sami (huput päissä)ja taustatanssijatyttö. Toni pisti rumpukoneesta kompin päälle, Sami alkoi räpätä ja tyttö tanssahdella kompin tahtiin. Tätä jatkui parikymmentä minuuttia (en ole varma), ainakin se tuntu kestävän kauan. Ekat 2 minuuttia se oli hauskaa, mutta sitten se oli kauheeta loppuajan. Sitten lava tyhjeni taas.

Pian Apulanta tuli oikeasti lavalle savun ja valojen kera aloittaen biisillä 001. Se lähti ihan hyvin ja sitä jatkoivat loistavat 0010 ja 003, jota ennen Toni kehoitti kaikkia sähkökitaran omistajia ostamaan Fenderin tuotteita, jos haluaa pilata keikkansa. Keikka jatkui biisillä Silti onnellinen, joka toimii livenä loistavasti. Lähes kaikki pogosi ja muutenkin oli siistiä ja seuraavana biisinä kuultiin viimeisin sinkkulohkaisu Hallaa. 006 ei oikein lähtenyt liikkeelle, kun Tonilla oli ongelmia kitaransa kanssa ja joutui intron aikana vaihtamaan uuden Jaguarinsa vanhaan (TV:stä) tuttuun Telecasteriinsa. Biisi kuitenkin lähti käyntiin ja meni muuten hyvin. Sepi hääri koko ajan lavalla tekemässä milloin mitäkin.

Sitten kuultiin hittejä:Mitä vaan, Mato, Teit meistä kauniin ja Liikaa soidessa moni osasi sanat ja suunnilleen kaikki pogosivat. Pari tyyppiä oli noussut toisten hartioille seuraamaan keikkaa. Välissä Toni kertoi, että he eivät voi soittaa uudelta EP:ltänsä biisiä koska omien sanojensa mukaan heidän keskuudessaan oli tapiiri, mikä pisti Tonin huutamaan hetkeksi.

Sitten seurasi Mex-tex cowboy-hurjastelu vilkkuvien valojen tahdittamana. Lopuksi oli jäljellä vain Anna mulle piiskaa ja Silmämuna, jotka soitettiin tuttuun tapaan peräkkäin. AMP:ssä oli mielenkiintoinen uudistuminen:3.säkeistön ja loppukertosäkeen väliin ei enää jäänyt tyhjää kohtaa vaan kerto alkoi heti. Keikan jälkeen kansa huusi (tottakai) että me haluamme lisää englannin kielellä ja tulivathan pojat takaisin ja vetivät Jennan ja Poistuistko mun elämästäni’n, mutta jäin kaipaamaan Paranoidia:) ja Mitä kuuluu’ta. Keikan jälkeen tapasin Tonin ja kerroin olevani kitaristi, minkä jälkeen hän ryhtyi kertomaan miten huonoja aidot Fenderit oikeastaan ovatkaan, kanavanvaihtajapedaali(ne jotka soittaa niin tietää mikä se on)oli hajonnut 5,2 biisin jälkeen, vaikka se oli ihan uusi. Kaverini Arttu meni ja kätteli Tonia ja Tonihan puristi lujaa Arttua, joka valitti tuskaansa. Toni neuvoi, että ei saa näyttää tuskaa, vaan olla cool ja mennä nurkan taakse kiroamaan. Saimme Lavuaarista-levyyn myös Tonin ja Samin nimmarit ja arvo nousi taas…

Loppujen lopuksi oli TOSI siisti keikka, kannatti mennä. Ja KIITOS Tuukalle, kun jaksoit vastailla tyhmiin kysymyksiini ja kiitos muillekkin Apiksille loistavasta keikasta!

---

Tarinan ajankohta:
Lähettäjä:

Paviljonki

Lähettänyt: Pipsa

Kun saavuin hesasta Jämsän keikka paikalle, mä olin ihan että ”tällänen paikkako tää on?”Sisällä oli joku disco, ja mä kun en ole näitä disco ihmisiä, niin sekään ei mun kuvaani paikasta parantanu… parkkeerattiin sitten etu-riviin, kun porukka hyppi siellä jonkun e-typen tahtiin.

Lämppäri oli ihan hyvä… varmaan joku paikkakuntalainen ”kuuluisuus” , kun porukka näytti osaavan niiten laulujen sanat.

Toisena lämppärinä oli aivan mahtava bändi jostain amerikasta… vai miten se nyt olikaan… …tyypit vaan siinä lämppärissä matki ihan selvästi tonia ja samia…. 😉

Sitten saapui lavalle itse apulanta. Pojat veti hyvin, ja mulla ainakin oli älyttömän siistii. Olihan siellä joukossa paljon myös niitä, jotka kattoivat silmät pyöreinä ja suu auki (paikallaan seisten) että toihan on apulanta (vau!) . Siinä mä vajaan tunnin eturivissä riehuin… että kyllä oli hienoa.

Lopussa porukka ( minä mukaan lukien) rupes nousemaan toistensa selkään, ja siinä kun istu ystävänsä selässä lavan edessä, oli sellanen tunne että kohta mä lennän… onneksi en nyt kuitenkaan lentäny…

Täytyy sanoa että oli upea keikka, ja että matka hesasta kannatti! oli tää ehkä vielä vähän parempi keikka kuin riihimäellä… että näin.

---

Tarinan ajankohta:
Lähettäjä:

Paviljonki

Lähettänyt: Selina

Jämsän Paviljonki 16.4., trilogian viimeinen osa. Idea lähteä Jämsään Paviljongin keikalle oli helpommin sanottu kuin tehty. Koko paikka oli kuin salaisista kansioista: yhteystietoja ei saanut mistään ja kukaan ei tuntunut koskaan edes kuulleen koko mestasta! Pienen netti- surffailun ja muutaman puhelinsoiton jälkeen saimme vihdoin viimein ajo-ohjeet. Keikkajärjestäjälle tuotti runsasta hupia, kun kerroin olevamme Helsingistä. Tuli hiukan fanaattinen fanifanifani-olo…

Saavuimme paikalle (varmasti) ajoissa, eli abaut neljältä (!). Järkkäri ei ollut uskoa silmiään, ”nytkö niitä jo alkaa tulla…” (Siperia opettaa; viimeksi ovet avattiin pari tuntia ennen ilmoitettua ja jäimme kuin nallit kalliolle.)

Saatuamme osaksemme epäileviä katseita ja vakuutuksen, että paikalle ei tosiaan tarvitse saapua kuin vasta kahdeksalta, päätimme käydä vähän einestämässä. Mielessä välkkyi kuitenkin kauhukuvia ”kymmenistä” busseista, jotka varmaan parhaillaan purkivat kiljuvaa lastiaan Paviljongin parkkipaikalla, joten kiidimme jo seitsemältä takaisin varmistamaan asemamme. Onneksi nyt paikalla oli jo muitakin…

Kummastelimme, kun kello lähestyi jo kahdeksaa ja porukka oli kovin rauhallista, ylipäätään paikalla ei ollut vielä varmaan sataakaan ihmistä. ”Maalla otetaan lungisti”, luulimme, mutta totuus lienee, että heillä oli vain parempaa tietoa levymyynnistä ja muista systeemeistä. Ovien avauduttua nimittäin ”syöksyimme” sisään ja pistimme heti tutkan päälle – turhaan. Lopulta – puolitoista tuntia myöhemmin – Sepi tuli kuin joulupukki salkkunsa kanssa ja ryhtyi jakamaan joka-fanin-unelmaa.

Bailukansan ikärakenne oli (onneksi) hiukan vanhempaa kuin Riihimäellä, emme tällä kertaa olleet ainoat ”vanhat” (19- ja 26-v…). Meno oli rentoa ja ihmiset jorasivat, vaikka sali ei ollutkaan ihan täynnä. Discobiitin jälkeen lavalle vaappuivat ”lämppärit”, ’MC K & Co’. Liekö Samin ansiota tämä uusi suuntaus…

Homma oli nyt viety askelta pidemmälle kuin viimeksi, eikä välttämättä parempaan suuntaan. (Allekirjoittaneen mielipide.) Toisaalta, ensimmäisellä kerralla se oli uutta ja ihmeellistä ja ehkä siksi ns. parempaa, mutta kyllä makealla kitaroinnilla ja hyvällä biitillä oli osansa asiaan! Sipen tykittävä komppi ja Tonin siistit riffit oli nyt korvattu teknojumputuksella ja vaikka homma oli ensin ihan jees, alkoi se muutaman biisin jälkeen jo kyllästyttää.

Oli silti hauska huomata, että Tonilta räppi sujuu; Sami voisi vielä hiukan laajentaa repertuaariaan siitä motherfucka:sta. Jäämme odottamaan maailman valloitusta… Sinänsä siistiä, kuinka Apulanta mukautuu yleisöönsä, ikärajattomilla keikoilla ”Very Special Guests” on loistava lisämauste ja uppoaa kansaan kuin kuula otsaan!

Jäppisten poistuttua pesemään naamansa jatkui taas hytkyminen tanssilattialla, mutta pian alkoikin jo tuttu esiintulo-tekno ja sen myötä uroot astelivat stagelle. Olin päättänyt tällä kertaa jättää ryysäämisen muille ja pysytellä taaempana, mutta eihän siitä mitään tullut. ”001” kajahti/räjähti ilmoille ja se oli menoa… Pian sitä huomasi olevansa taas tutulla paikalla lähellä lavaa. Ilmapiiri oli edellisiin kokemuksiin verrattuna ehkä hiukan kireä, pari tyttöä alkoivat tosissaan mätkiä toisiaan tapellessaan paikasta hien-kantaman etäisyydellä Tonista. Missä oli yhteinen ”pidä-kivaa-ja-anna-muidenkin-elää”? Yleisesti jengi pogoili varsin reippaasti, mutta onko näillä lapsilla huono kunto, vai miksi se pomppiminen aina lopahtaa? (Ei ole tarkoitus kuulostaa valittajalta; keikka oli räjähtävä ja meno katossa! Näissä fiilareissa ei voi tajuta, kuinka joskus on saattanut jättää yhdenkään Apis- keikan väliin. Niihin jää koukkuun!)

Biisilista oli se sama (vanha mutta toimiva), pankin räjäyttivät varsinkin ”Mato”,”Mex-Tex Cowboy”,”…silti onnellinen” ja nostalginen ”Piiskaa”. Uuden levyn sanat oli opeteltu kotiläksynä ja laulu raikasi!

Päätimme Apulanta-kiertueemme (kolme(!) keikkaa kahdessa viikossa) toistaiseksi Jämsään. Jos keikkoja pitäisi kuvailla, niin Tava oli ehdottomasti Asenne-, Riihimäki rutiini- ja Jämsä fiiliskeikka. Ainakin minusta Paviljongissa bändin pojilla oli rennosti hauskaa ja hyvä fiilis, mikä kyllä välittyi lattialle!

Oli muuten tosi kiva huomata, että ainakin lyhyen jubailun perusteella Sipe on juuri niin reilu tyyppi, mitä haastattelujen perusteella olin kuvitellut. Tuukkakin sosialisoi ennen keikkaa rennosti yleisön joukossa, mikä oli varmaan monen fanitytön viikon kohokohta. Toni taas kuoriutui keikan jälkeen kuorestaan (ja housuistaan…) ja oli YLLÄTTÄVÄN rento…

Jämsän keikan hurmos säilyy mielessä pitkään, kotimatkakin tuli ajettua aivan haltioituneena. (Ei se Jämsä muuten niin kaukana ollutkaan…) Kokonaisuutena päivä oli loistava emotionaalisine jännitteineen ja satsauksineen (toiveet täyttyivät…), mutta muutamat lisäbonukset tekivät siitä unohtumattoman. Pitäisiköhän sinne Rantarockiinkin raahautua, jos siellä kerran tajunta räjähtää..? Nyt on maksimi-tunnelatauksen jälkeen taas eräänlainen tyhjä olo, kun ”se” on ohi. (Lapin keikat ovat kyllä jo vähän liian kaukana, eli pitänee tyytyä nauhoitteisiin.) Eipä voi muuta kuin päivitellä, että on se Apulanta vaan rautainen live-akti… KIITOS KUNDIT!

PS. Varokaa tapiiria…

---

Tarinan ajankohta:
Lähettäjä:

Karjalantalo

Lähettänyt: Rohkea jota ei voi enää käännyttää

hmm.. mitenkähän keikkaa voisi sanoin kuvailla. Olisikohan erinomaisenmahtavanupea riittävä kuvaamaan sitä mieletöntä tunnelmaa joka villitsi Karjala-talon n.21.10 Kun viimeinen ”lämppäri räppäri” poistui lavalta (heh.. Apulannalta onnistuu kaikki punkista räppiin). Yleisö pakkautui lavan eteen ja kun ensimmäinen biisi pelkällä Apiksen kokoonpanolla alkoi, tunnelma nousi kevyesti kattoon ja ylikin. Minä näin ensimmäisen kerran Apulannan livenä, eikä varmasti ollut viimeinen kerta, en ole mikään himohyppijä mutta kun Mato alkoi soimaan oli minun pakko alkaa laulamaan mukana ja kättä ilmaan. Meteli oli tosin liian kova. Ehkä ei tuollaiseen 20m*30m koppiin roudata täyttä PA-kalustoa, mutta vaikka seuraavana aamuna ei kuullutkaan kunnolla, ei keikalle lähtö kaduttanut ollenkaan. Mutta kyllä siellä täytyi pettyäkki, olin rahallisesti täysin varautunut Lavuaarista levyn ostoon, mutta joku ilmoitti että levyt ovat kai loppuneet, eikä niitä missään näkynytkään. Muutamat onnelliset saivat sen levyn. VUI VIDDI!! Olis vaan sisäänmennessä pitänyt turvautua vanhaan kunnon kyynärpäätekniikkaan. keikan jälkeen yleisö oli vähintään yhtä lopussa kuin Apulannan pojatkin. Kerran he joutuivat palaamaan lavalle ja soittamaan vielä kaksi biisiä jotta yleisö sai täyden tyydytyksen. Ja eikun ilosaaressa uusiks!

---

Tarinan ajankohta:
Lähettäjä:

Karjalantalo

Lähettänyt: Noora

Keikalle tuli paljon eri ikäisiä ihmisiä,ja lämppäritkin oli hyviä. Mutta ihmiset oli tunkeilevia ja liian kännissä! Toivosin kyllä ,että seuraavan kerran ottettas promillet ylös! Mä olin melkein siinä edessä ja ihmiset tunki ihan lyttyyn ja kaikki huusi VETTÄ VETTÄ VETTÄ jne…………. No saatin me sit sitä vettä kumminkin kun Sipe ja Tuukka niitä vesi pulloja jakeli! Tonin ja………..alussa oleva näytös oli aika hieno ja biisit oli hyviä niin kun ennenkin!

---

Tarinan ajankohta:
Lähettäjä: