Itse näin 40vuotiaana sitä on kulkenut teiän matkassa. Nuorena enemmän tai vähemmän.
Hartwall areena keikkaa olen ainoastaan ollut katsomassa, mahtavat muistot. KIITOS POIJJAAT!!! <3
Teiän kappaleet on toimineet jopa siihen ku ottaa oikeasti kupoliin, ja tiettyjä kipaleita ei kannata kuunnella autoa ajaessa 😉
Mutta kaikkein eniten minuun on iskenyt Valot pimeyksien reunoilla.. Siinä kohtaa kun oma elämä hajosi monella eri tapaa, ja ”menetin” myös tyttäreni, aloin kyseistä biisiä laulamaan aina karaokessa, ikään kuin osoitin hänelle sen tuli kappaleesta todella rakas. Kun sitten elämä muuttui (erosin alkoholisti/narsisti) miehestä ja sain tyttäreni takaisin, kääntyi tuo kappale ns. minua vastaan. En osaa sitä selittää mutta yks kaks tuntui että se onkin minulle.
Noh, helmikuussa tämä,sanonko mikä mies, joutui lopettamaan koiransa, joka oli myös minulle äärimäisen rakas, niihin aikoihin kuulin ensimmäisen kerran ”Alkemistit” kappaleen. Se osui jonnekin hemmetin syvälle. Ikään kuin se olisi jatkumo Valot pimeyksien reunoilla biisille. Tämän enempää en omalta osaltani näitä aukaise. Mutta yllä mainutit kappaleet on todella rakkaita ja tärkeitä ja tulevat olemaan. Lisäksi voin sanoa että, olen itse kasvanut tässä vuosien saatossa Apulannan mukana.
Ja näitten kahden kipaleen lisäksi niitä muitakin hyviä on. Ootte parhaita <3
ps. Ihan huippua ois tavata teiät livenä, ja vaihtaa muutama ajatus tms 🙂
Tarinan ajankohta:
Lähettäjä: Suvi