Tavastia
Lähettänyt: Jussi
Ja Turun keikan jälkeisenä päivänä ei väsymys painanut, koska illallahan olisi uusi keikka, vieläpä Tavastialla, jossa en itse ollut edes ikinä ollut ennen tätä päivää. Aamuhan meni vaan valmistautuessa iltaan ja tällä kertaa ajattelimme juoda myös epäterveellisiä nesteitä. No se kittaaminen alkoi siinä iltapäivän tunteina, ja jostain kumman syystä minun akustisen kitaran rämpyttely ja Apulanta-biisien esittäminen ei oikeen miellyttänyt kavereitani Jannea ja Makea, joita järkkäreiden heittämät vedet niin mukavasti kuulemma piristivät kesällä Hyvinkään keikalla. Perhana, Lupasit mulle oli ainakin kuin suoraan Tonin suusta. Mutta mullahan olikin musiikki 9 aikoinaan, tosin kai ne sitten on taidot ruostunut. Myöhemmin seuraamme liittyi myös pari muuta heeboa. Junamatka meni tällä kertaa yllättävän nopeasti, johtuikohan juomisista sitten vai mistä. No, Tavastialla olimme jo 20.30 ja keikkahan alkoi vasta puolen tunnin päästä. Lopulta päästyämme sisään joimme vielä janojuomaa, jonka jälkeen myös itse Toni liittyi seuraamme hetkeksi. Henkevän keskustelutuokion jälkeen painuimme katsomaan lämppäreitä. Ekan bändin nimeä en muista, toinen oli Hybrid Children. Täytyy myöntää, että HC:n tullessa lavalle minua väsytti helvetisti (bändihän oli tosin ihan hyvä). Mutta kun siinä vähän pogoili niin kyllähän siinä piristyi mutta kyllähän Apulannan tulo lavalle oli aikamoinen helpotus. Eturivin paikkaa oli vaikea pitää, eikä se oikeen onnistunutkaan. Oli ihmeen rankka meno vaikka ikäraja oli 18. Näki, että kyllähän Apulantaa kuuntelee myös täysikäiset. Huonompi puoli oli se, että kaksmetristen körmyjen kyynärpäät sivelivät poskipäätäni kerran jos toisenkin, mutta kaiken kaikkiaan keikka oli hyvä, ei ehkä vielä ihan pärjännyt Kasisalin joulukuun keikalle, mutta aika lähelle pääsi kuitenkin. Kahdet encoret lopussa oli myös osoitus siitä, että keikka oli ilmeisen onnistunut myös itse bändin mielestä. Keikan jälkeen oli suorastaan helvetillinen nälkä ja Mäkin ravitsevan aterian jälkeen vaivasi todella tuskallinen mahakipu, mutta kyllähän siinä junaan vielä jotenkin selvittiin.
Tarinan ajankohta:
Lähettäjä:
