Kulttuuritukku
Lähettänyt: Illusia
7.11 hämeenlinnassa koin kummallisen kokemuksen taikka sanoisinko selvemminkin tuntemuksen ollessani apulannan keikalla…apulanta logot kimalsi kummallisesti hämärässä valossa niistä mukeista siellä myyntitiskillä,tehdasmainen sali ja nurkassa joku pari pyörimässä kuin kastemadot auringonpaisteen lämmittämällä asfaltilla,ulkona oli perkeleellisen kylmä ei siellä voinnut edes hengittää ilman , että sai pakkasen asumaan ruumiiseensa,sisällä ihmisiä joita katselin kuin pientä akvaariota,hiaman huvittunneena samalla kuin hiaman masentunneena siitä etten voi olla mukana osana tuota pientä kiiluva pintaista uintia… on kummallista huomata ettei osaa nähdä kuin kyynisyyden tai ironian turvin asioita joita rakastaa,niinkuin tämänkin keikan…kauempaa kuin vähän korkeammalla vaikka tosi asiassa ei ole mitään…ei edes osa sitä pientä kiiluva pintaista elämää….,mutta ei se mitään ;illuusioita on mukava rakentaa,niin teen minäkin,kokoan ihan oman pienen illuusio maailmani jossa voin leikkiä eläväni. …niin keikassa ei ollut mitään vikaa…ei nyt elämää suurempaakaan…muttei huonokaan.
Tarinan ajankohta:
Lähettäjä:
