Yleinen

Tätä on nimittäin odotettu koko vuoden ajan! Sanotaan mitä hyvänsä, mutta festivaalikeikoilla kokee parhaimmillaan juuri sen tunteen, minkä vuoksi rokkibändejä ylipäänsä perustetaan. Toisinaan soittaessaan tuntuu jopa siltä, kuin katsoisi ruudulta jonkun oman suosikkiyhtyeen keikkaa. Tunnetta on vaikea kuvata, mutta hyvät festivaalivedot puhaltavat sieluun todellista elämää ja ikuisuutta. Viime viikonloppu avasi 2012 festivaalikautemme Saaristo Openin sekä Kivenlahti-Rockin myötä. Ohessa otos Kivenlahden kesäyöstä. Ei harmittanut yhtään. Eikä varmasti harmita myöskään tulevana lauantaina, kun karavaanimme suuntana on legendaarinen Provinssi-Rock!!!! Siellä tavataan!

Viime viikonloppu tarjosi toisistaan täysin poikkeavat vedot. Kuten kuvatkin kertovat, häppeningit olivat todellakin toistensa ääripäitä, joskin kerta kaikkisen upeita kaikki tyynni. Savonlinnassa veivattiin traditionaalinen klubikeikka, Vuokatissa isomman skaalan hiihtokeskuskonsertti ja Kuopiossa kaiken ikäisille sallittu nuorisotaloveto. Etenkin Kuopion keikka mietitytti etukäteen; olimmehan soittaneet SAMALLA KADULLA sijaitsevassa paikassa vain viikkoa aiemmin. Huolemme osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä kyseinen keikka oli suorastaan mahtava! Jengi laittoi pystyyn ultimaaliset juhlat, orkesteri oli liekeissä ja kaiken lisäksi tämän hetken kovin lupaus, Rockama lämmitteli. Näitä lisää!!! Ylihuomenna pohjoiseen. Sitä on jo odotettu.

…jatkoimme siitä, mihin Helsingissä jäimme. Meininki oli katossa, kuten lupasimme ja kuten kuvista näkyy. Kiitos miljoonasti osallistujille, teette hommastamme tekemisen arvoista ja saatte sen tuntumaan solutasolla. Pääsiäisenä näemme taas. Tahkolta aloitetaan, josta siirrymme Savon kautta edelleen pohjanmaalle, josta olen puolestani erityisen iloinen.

…se on KKP. Eli taas kerran tuomiopäivä.
Kaikki on tehty, mitä osattiin, ja muut teki vielä paljon enemmän. Nyt se on pois meidän käsistämme. Toivon, että otatte sen vastaan. Haaa! Ota vastaan!

Voisin tässä horista jotain siitä, miten hyvä lätty tämä on. Tai voisin jälleen kerran puhua paniikkia hipovasta jännityksestä. Oikeastaan en halua. Nimittäin, haluan kiittää.

Haluan ilmaista syvän ja sydämellisen kiitoksen kaikille teille, jotka olette olleet mukana matkallamme, joka on johtanut tähän pisteeseen. Ei ollut mitenkään itsestään selvää, että tätä levyä syntyy. Sen kanssa taisteltiin monet kerrat. Turhauduttiin ja itseluottamus mureni.
Kuitenkin se jokin kova ydin, sellainen luomisen sydänkipinä löytyi viime kesän ja syksyn keikoilta. Sieltä, missä kontakti niin musiikkiin, kuin yleisöönkin on käsinkosketeltavaa. Eli siis sieltä, missä musiikki oikeasti elää.
Kiitos teille, jengi, että olitte siellä. Merkityksen tajusi rundin jälkeen, kun sydän oli täynnä tahtoa ja koko bändi sykki luomisvoimaa (ja muutakin…). Vaikka mentiin perse edellä puuhun, niin teidän tuellanne, hyvät ihmiset, päästiin latvaan ja siitäkin yli. Ohessa polahti ilmoille tuo Kaikki kolmesta pahasta.

Huomenna KKP on teidän käsissänne. Ylpeinä ja kiitollisuudella annamme sen teille. Toivon ja uskon, että löydätte levyn kaaresta jotain koskettavaa. Ohjeeksi sanoisin, että kuunnelkaa sitä levyä niin, että levitätte Pihtiotteen kankaaksi ja siihen annatte muiden biisien maalata kuviot. Niin minäkin tein. Tai tehkää sillä jotain muuta, uutta. Toivon vain, että tuo musiikki antaa teille tunteita ja ajatuksia. Ehkä lohtua, tukea tai vaikka sitten vain ärsytystä.
Diggailkaa!

Lämmöllä

-Toni