Rokkarin työ on raskasta
Työterveyslaitos selvitti rock-muusikon työn fyysistä kuormittavuutta Apulannan keikalla helmikuussa. Tutkimus osoitti, että Apulannan muusikoiden työ on luokiteltavissa keskiraskaaksi – jopa raskaaksi työksi keikan aikana. Tutkimus on ensimmäinen tieteellinen suomalaistutkimus, jossa mitattiin rock-muusikon työn kuormittavuutta.
”Vain harvoissa ammateissa työskennellään näin korkealla teholla, näin pitkiä aikoja,” sanoo tutkija Henna Hämäläinen Työterveyslaitoksesta. ”Keskimääräinen syke vaihteli tutkittavilla keikan aikana 128-144 lyöntiä/minuutti (min-1), joka vastaa noin 70 prosenttia tutkittavien maksimaalisesta sykintätaajuudesta. Keikka kestää tunnista kahteen.”
”Työhyvinvoinnista sekä työ- ja toimintakyvystä huolehtiminen on yhtälailla esiintyvien taiteilijoiden kuin minkä tahansa muunkin ammattiryhmän oikeus. Kun rock-muusikko voi hyvin ja jaksaa tehdä työnsä, niin yleisökin on tyytyväinen”, jatkaa Hämäläinen.
Verrattaessa Apulannan muusikoiden Toni Wirtasen, Sipe Santapukin ja Sami Lehtisen työtä muihin fyysisiin suorituksiin, voidaan sanoa, että
* kitaristin ja päävokalistin työ vastaa fyysiseltä kuormittavuudeltaan esimerkiksi poteron kaivamista seisten, muuttamista tai pienkoneen liikuttamista omalla lihasvoimalla.
* rumpalin työ vastaa fyysiseltä kuormittavuudeltaan esimerkiksi kilpasulkapallon pelaamista, perustusten valamista, halkojen hakkaamista, muurausta rakennustyömaalla tai kiihdytysajoa radalla.
* basistin työ vastaa fyysiseltä kuormittavuudeltaan esimerkiksi lihanleikkaajan työtä, nyrkkeilysäkkiin lyömistä tai keihäänheittokilpailua.
Tutkimus alkoi laboratoriotesteillä
Apulannan muusikoille tehtiin tammikuussa 2009 laboratoriotestit Työterveyslaitoksen Toimintakykylaboratoriossa, jossa heidän yleinen terveydentilansa ja erityisesti hengitys- ja verenkiertoelimistön maksimaalinen suorituskyky mitattiin. Apulannan muusikoiden keikkojen aikainen fyysinen kuormitus suhteutettiin heidän henkilökohtaiseen suorituskykyynsä. Laboratoriomittaukset osoittivat, että Apulannan muusikoiden aerobinen suorituskyky on parempi kuin vastaavanikäisten suomalaisten miesten keskimäärin.
Keikalla mitattiin mm. lämpökuormitusta ja palautumisnopeutta
Keikkamittaukset tehtiin kahdella keikalla helmikuussa 2009. Mittaukset käsittivät sykintätaajuuden, elimistön sisä- ja ulko-osien lämpötilojen sekä syljen kortisoli-hormonin mittaamisen. Lisäksi keikan jälkeistä palautumista monitoroitiin samojen muuttujien avulla. Keikkapaikkojen lämpöolot mitattiin keikkojen aikana ulkoisen lämpökuormittumisen selvittämiseksi.
Elimistön lämpökuormittumiseen vaikuttavat fyysisen työn aiheuttaman kuormituksen lisäksi lämpöolot, ihmisen yksilölliset ominaisuudet sekä työvaatetus. Tutkimuksen keikkamittauksissa lämpöolot olivat kohonneella tasolla, mutta eivät varmastikaan niin kuormittavat kuin esimerkiksi kesähelteellä pidettävillä keikoilla.
Kehon sisäosien lämpötilamittaukset osoittivat, että keikan aikana lämpötila nousee voimakkaasti. Reilun puolentoista tunnin keikan aikana kehon lämpötila nousi keskimäärin yli 38°C ollen korkeimmillaan jopa 38,4°C. Fyysisen työn aikana normaalilämpötila-alueen ylärajana pidetään 38-38,2°C.
Henkistä kuormittavuutta ei tällä kertaa tutkittu
Tässä tutkimuksessa keskityttiin työn fyysiseen kuormittavuuteen. Kokonaiskuormittavuutta voidaan arvioida ottamalla huomioon myös työn psyykkinen ja sosiaalinen kuormittavuus sekä työturvallisuuteen ja työaikoihin liittyvät tekijät. Varsinkin epäsäännöllisten työaikojen merkitys korostuu rock-muusikon työssä. Työhön kuuluvat pitkät kiertueet, jolloin kuormitus saattaa muodostua ongelmalliseksi, mikäli riittävän hyvästä ja laadukkaasta palautumisesta ei huolehdita.
Kuormittavuuden vastapainona rock-muusikon työhön liittyy voimavaroja tuottavia tekijöitä kuten innostavuus ja haasteellisuus. Työ inspiroi ja yleisöltä saa suoran palautteen.
…ja tämä illan kaikissa uutisissa nähtävissä! Tsek it aut!
