Synnyin eilen uudestaan tuhkasta,
raunioiden liekeistä voimassa,
katsomatta taakse poltettuun maahan.
Suljin aistit kuolleiden katseilta,
valitusvirsiltä anovain ääniltä,
kaukaisiksi hiipuivat kadotessaan.
Mun käsissäni rauhaa et ikinä saa,
on harmonia harhaista kuvitelmaa,
kun sä et pyydä paljoo vaan mahdotonta,
ja se on mulle liikaa.
Niin aukaisit sydämmes helposti,
päästit käsiksi sun salaisuuksiisi,
syyllisyyttä vailla oisin alaston.
Mun käsissäni rauhaa et ikinä saa,
on harmonia harhaista kuvitelmaa,
kun sä et pyydä paljoo vaan mahdotonta,
ja se on mulle liikaa.
Järki palasina patjalla,
sydän sepelinä seurassa,
rapa rupisena sielussa,
ja pala paperia roihussa.
Sydän tahraisella patjalla,
ja rapa ihmissielun hahlossa,
ja järki suurin osa ongelmaa,
jonka itseltänsä kieltää.
Mun käsissäni rauhaa et ikinä saa,
on harmonia harhaista kuvitelmaa,
kun sä et pyydä paljoo vaan mahdotonta,
ja se on mulle liikaa.
Mun käsissäni rauhaa et ikinä saa,
on harmonia härkästä kuvitelmaa,
kun sä et pyydä paljoo vaan mahdotonta,
ja se on mulle liikaa. Ja mahdotonta.
Julkaisut
