Kumpikaan meistä ei oo eikä ollut kultaa
Vaikka me niin annettiin olettaa
Ei huomattu lainkaan
Et kuinka ollaan velkaa
Kuin vasta nyt kun nenää
Siihen painetaan
Kumpikin toistaan paremmin
Tiesi jokaisen vaiheen
Kumarrettiin kuvaa peilissä
Pahempi toistaan kumpikin on
Ja kuinka nyt ne tappaa toisiaan
Sokeina toistaa lausetta samaa
Kuinka ne on tässä oikeessa
Rumempi toistaan kumpikin teko
Eikä niitä tekemättömiksi saa
Eikä ne huomaa kumpikin on
Vain pahempi toistaan
Varmoina voimasta ja niin helvetin ylpeet
ilmeet kasvoilla me kaaduttiin
Synnytä uudestaan
Ei muuta kuin lauluissa
Kun jokaiselle jää
Laskut huveistaan
Kuningas ilman valtikkaa kuin on kuningatarkin
Vielä kumartavat peileilleen
Pahempi toistaan kumpikin on
Ja kuinka nyt ne tappaa toisiaan
Sokeina toistaa lausetta samaa
Kuinka ne on tässä oikeessa
Rumempi toistaan kumpikin teko
Eikä niitä tekemättömiksi saa
Eikä ne huomaa kumpikin on
Vain pahempi toistaan
Katkeemaan ei sitä mitenkään saa
Turhempaa ei oo olemassakaan
Huomaa vaan kun joku sanoo jotain sellaista
Mitä kuulla haluaa
Ei haittaa onko edes tottakaan
Oikeuttaa kalleintansa tuhlaamaan
Pahempi toistaan kumpikin on
Ja kuinka nyt ne tappaa toisiaan
Sokeina toistaa lausetta samaa
Kuinka ne on tässä oikeessa
Rumempi toistaan kumpikin teko
Eikä niitä tekemättömiksi saa
Eikä ne huomaa kumpikin on
Vain pahempi toistaan
’Tässä biisissä ensisijaisen tärkeää ovat sanat. Minusta ”Pahempi toistaan” on suora jatkumo, tai oikeastaan edeltäjä ”Vasten mun kasvojani”-biisille. ”Pahempi…” on ulkopuolinen näkemys tilanteeseen, joka johti siihen, mitä ”Vasten..”:ssa tapahtui.
Pahempi toistaan on toinen teksti, jonka kirjoitin Kiilalle. Tekoaika ajoittui tuonne elokuun lopulle, jolloin kesä oli vielä tuoreessa muistissa, mutta toisaalta edessä oli pitkä keikkatauko (joskin työntäyteinen), jonka aikana sai puitua monia asioita. Tavallaan ”Vasten” ja ”Pahempi” muodostavat alustan, jolle Kiilan lyriikka rakentuu. Saman asian, samojen tilanteiden tarkastelua eri näkökulmista. Joku voisi sanoa, että sellainen on muniinpuhaltelua, mutta minusta noissa tilanteissa on paljon kiehtovaa, vaikkakin tuskallista sisältöä.
On kyllä itse sanottava, että onhan tuo aika hyvä riffi. Perskeles. Minä tykkään. Hienoa on myös se, että tuolle ”Pahempi toistaan”-levyversiolle jää vielä varastoon 40 sekuntia biisin parasta antia. Piti hiukan lyhentää tätä rallia noita radioita varten (Buuu!!!), kun heillä karsastetaan yli 5 minuuttisia biisejä. ”Pahempi toistaanhan” on muuten Kiilan pisin biisi. Eli taas järkiratkaisu Apiksilta, pisin biisi avaussinkuksi. No, mennään nyt tällä.
Tuo siistitty versio nyt on aika runk, mutta tiedätte kyllä miksi. Toisaalta se tyhjiö rallin keskellä on aika huumori, joten ei kai siinä voi kuin hymyillä vaan.’
-Toni