Biisit

Matkalla on tarkoitus, sano itselles uudestaan
Pidä elossa aikomus uskoon
Minulla on mielikuva siitä mitä on kohtuus
Tämä ei oo lähelläkään – ei, sitä

Väsynyt – ei onnellinen
Väsynyt – ei onnellinen
Väsynyt – ei onnellinen
Ei, ei
Väsynyt – ei onnellinen
Väsynyt – ei onnellinen
Väsynyt – ei onnellinen
Ei, ei, ei

Vaihtoehtona puutumus
Houkuttaa, luulen niin
Sinulla on oikeus kipuun

Väsynyt – ei onnellinen
Väsynyt – ei onnellinen
Väsynyt – ei onnellinen
Ei, ei
Väsynyt – ei onnellinen
Väsynyt – ei onnellinen
Väsynyt – ei onnellinen
Ei, ei, ei

Osaltani olen lopputulos valintojen
Oveltani olen pelastanut maasi ja
Osaltani olen venytetty velvollisuus
Enää, enää, enää

Väsynyt – ei onnellinen
Väsynyt – ei onnellinen
Väsynyt – ei onnellinen
Ei, ei
Väsynyt – ei onnellinen
Väsynyt – ei onnellinen
Väsynyt – ei onnellinen
Ei, ei, ei31

Ovelta ikkunaani
Vintiltä kellariini
Löytyy sun merkkejäsi juuri mistä etsittiinkin
Mä häpeän niin tätä
Koomista esitystä
Jota me pidetään yllä koska ei ymmärretä

Tosiasiaa, jonka idioottikin näkee
Ihan okei, helvetin okei

Päästä mut pois, päästä mut pois
Ansakuopan pohjalta jonne sä minut toit
Ihon aukoi, saumat ratkoi
Luulen että teit sen siksi koska sinä voit

Mitä minulle syötät?
Perkeleen työtä

Ja sisällä syntyy syöpä

Lukot ei avautuneet
Ei vaikka mitä mä teen
Vaikka mä koitin jopa kirjoittautuu osastolle
Asiat on jo menneet
Yli sen kipupisteen
Jonka jälkeen alkaa niin arvaamaton alue

Nämä asiat minut idiootiksi tekee
Ihan okei, helvetin okei

Päästä mut pois, päästä mut pois
Ansakuopan pohjalta jonne sä minut toit
Ihon aukoi, saumat ratkoi
Luulen että teit sen siksi koska sinä voit

Mitä minulle syötät?
Perkeleen työtä

Ja sisällä syntyy syöpä

Mielen ikkunoista, sielun onkaloista, toisiamme etsittiin
Sisään katsomalla, toista muuttamalla, päästäisiin viimeinkin
Kohti ikuisuutta, kuolemattomuutta, aikakautta seuraavaa
Silti kuten moukat, toisiamme loukattiin ja harhauduttiin

Enkä tunne sua niinkuin ennen

Jälki, jota kannan on viimeinen tie
Silta, jota kuljen vaan tyhjyyteen taipuu
Pelko, joka uhrinsa pohjalle vie
Totuuden ristiltä pois

Järjen kiemuroihin, lihan vankiloihin, toisiltamme poistuttiin
Viilto ihollani, silmäkulmassani, vuotaa sun elämää

Etkä tunne mua niinkuin ennen

Jälki, jota kannan on viimeinen tie
Silta, jota kuljen vaan tyhjyyteen taipuu
Pelko, joka uhrinsa pohjalle vie
Totuuden ristiltä pois

Enkä tunne sua niinkuin ennen

Jälki, jota kannan on viimeinen tie
Silta, jota kuljen vaan tyhjyyteen taipuu
Pelko, joka uhrinsa pohjalle vie
Totuuden ristiltä pois

Liekeissä tuuli on ympärillä
Painon tunteena se tulee taas

Piilossa leiki, leiki kuollutta
Väistä katsetta
Ja kumarra

Kiinni kun jää, niin uppoo syvään
Kahden tilan saumaan eikä voi hengittää

Niin kuin varjona ilman hahmoa
Josta kasvonsa vois tuntee
Kadotettuna valon juurella
Jossa tikkaat loppuu kesken

Valon, valon, valon, valon, valon juureen

Kupeiden kutsun synnyttäneen
Kuvan haudalle jään makaamaan

Piilossa kaikilta tunteilta
Oikeilta lauseilta
Kuin aaveena

Kädet irtoaa ja luisun ojaan
Pukeudun mun syntiin, kannan harteillani

Niin kuin varjona ilman hahmoa
Josta kasvonsa vois tuntee
Kadotettuna valon juurella
Jossa tikkaat loppuu kesken

Valon, valon, valon, valon, valon juureen

Liekeissä ilma keuhkoissa
Kosketa mielessä nukkujaa

Niin kuin varjona ilman hahmoa
Josta kasvonsa vois tuntee
Kadotettuna valon juurella
Jossa tikkaat loppuu kesken

Niin kuin varjona ilman hahmoa
Josta kasvonsa vois tuntee
Kadotettuna valon juurella
Jossa tikkaat loppuu kesken

Valon, valon, valon, valon, valon juureen

Kaukaa parempi on joskus nähdä lähelle
Vain silloin huomaa jos ei oo myöhäistä

Matka voi olla pitkä ja vaikeeta on nauttii siitä
Mut ehkä juuri silloin ottaa kaaos oikeen muodon

Tahdon sun sen tietävän, etten milloinkaan
Itsestäänselvyydeksi oo luullut mitään kallista

Helmen hukatakseen tuonne hiekkalaatikkoon
On oltava tyhmä tai sitten oikeessa

Ensin on helppo luulla ettei ne ehdy kuitenkaan
Temppu lienee siinä kuinka tuntee mistä tuulee

Vaikee uskoo itsekään missä nyt ollaan
Mut luulen et me saadaan vielä löytää tästä tarkoitus

Usko mua, mä tunnen sun matkas tarkalleen
Pelastus on siellä missä hautaat turhan taakan

Polta hiljaa kynttilää meidän muistolle
Anna liekin kertoo että toivon meille vain rauhaa

Puristuksessa
jokseenkin elävänä
Ei paljoo mitä odottaa

Astinlautoina
ei montaa ehjää oksaa
Joissa elämä virtaa

Ei oo montaa
ne mahtuu yhteen kouraan
Joista varmasti tietää
Et ne näkee kun ne katsoo
Ja sen kaiken ymmärtää

Mitä tahdot?
Mitä siitä
Mikään ei kuitenkaan riitä
Mitä teitkään sinä itse?
Muista se kun tuomitset

Kyydissä tuomiopäivän vaunussa
Yksin usvassa niin väärällä raiteella
Syöksykierteessä eikä oikaistuksi saa
Ennen kuin koskee maan pintaa

Paremmasta
saatiin varmat merkit
joihin päätettiin luottaa

Tähän johti
Harhaan asti päästiin
Ja miten tästä voi jatkaa?

Älä katso, älä kuule
Pidä vaan kiinni sun huulet
Vähän arvaa, älä tiedä
Riittää kunhan sä siedät

Kyydissä tuomiopäivän vaunussa
Yksin usvassa, väärällä raiteella
Syöksykierteessä eikä oikaistuksi saa
Ennen kuin koskee maan pintaa

Kuollakseen elossa
Enimmäkseen jo kuollut

Kuollakseen elossa
Enimmäkseen jo kuollut

Kyydissä tuomiopäivän vaunussa
Yksin usvassa, väärällä raiteella
Syöksykierteessä eikä oikaistuksi saa
Ennen kuin koskee maan pintaa

Tuomiopäivän vaunussa
väärällä raiteella
eikä oikaistuksi saa
ennen kuin koskee maan pintaa

Niin kuollakseen elossa
Enimmäkseen jo kuollut

Onko parempi antaa olla
kuin yrittää ottaa kiinni
kaikista niistä kuvista
joita ohitse virtaa?

Ne parantaa, mut nälkää kasvattaa

Kaukana siltä reitiltä
jolle lähdettiin valo silmissä
Joku muutti sen
Vaikka nään mitä teen
juoksen taas tanssien miinakentälle

Pala siitä mistä meidät luotiin
Painaa enemmän kuin oli tottakaan
Pelottavinta kun silmät aukaistaan

Naamiot on meitä varten
joilla on sellaiset arvet
joiden kertomaa ei tahdo kuuluttaa

Helppoa oli kääntää pää
kohti kaikkea, mikä vaan kiiltää
Kaiken jälkeenkin
Vaikka nään mitä teen
juoksen taas tanssien miinakentälle

Pala siitä mistä meidät luotiin
Painaa enemmän kuin oli tottakaan
Pelottavinta kun silmät aukaistaan

Pala siitä mistä meidät luotiin
Painaa enemmän kuin oli tottakaan
Pelottavinta kun silmät aukaistaan

Pala siitä joka oli taivas
Tarkoitettu meidät vielä täyttämään
Painaa enemmän kuin jaksamme kantaa

Ontossa tuulessa
joka syntyi sun usvassa
ja elää sun tahdosta
mä kuulen rumia lauseita

Kaikki niin valmiina
laitettu kauniiksi katsella
Piti vain uskaltaa
ja ottaa mitä on tarjolla

Ihmettelen kuinka kaksi rataa
voi tyhjässä törmätä yhteen
Osuman jälkeen kauniisti sataa
Ja tuhkasta solmimme lyhteen

Maalaat mun roudalle
värit joista mä tunnen sen
Pienimpiinkin kohtiin
teet puolikkaan ihmisen

Reiteistä helpompi
joka enemmän houkutti
joka pahastakin päästi
mut sillat muutti vain roihuiksi

Ei kannata leikkii aivan kaikilla
jotkut ei anna pätkääkään siimaa
Paljon voit saada mut kaikkee et kuitenkaan
Kun koiran lailla seuraat sun kiimaa

Maalaat mun roudalle
värit joista mä tunnen sen
Pienimpiinkin kohtiin
teet puolikkaan ihmisen

Mä en koskaan pelännyt seuraavaa aamua vaan viimeistä iltaa
Helpompaa on pölynä lattialla kuin patsaana vasaran alla

Luota siihen, pidä kii uskostasi ihmisiin
mut joku sutkin vielä käännyttää
Enkä mä ole ensimmäinen joka otteensa menettää
Enkä viimeiseksikään taida jäädä

Maalaat mun roudalle
värit joista mä tunnen sen
Pienimpiinkin kohtiin
teet puolikkaan ihmisen

Laulat mun haavoille
sielunmessusi valkoisen
Tiedät niin tarkalleen
mihin nuottiin kätken sen

Ovelta ikkunaani
Vintiltä kellariini
Löytyy sun merkkejäsi juuri mistä etsittiinkin
Mä häpeän niin tätä
Koomista esitystä
Jota me pidetään yllä koska ei ymmärretä

Tosiasiaa, jonka idioottikin näkee
Ihan okei, helvetin okei

Päästä mut pois, päästä mut pois
Ansakuopan pohjalta jonne sä minut toit
Ihon aukoi, saumat ratkoi
Luulen että teit sen siksi koska sinä voit

Mitä minulle syötät?
Perkeleen työtä

Ja sisällä syntyy syöpä

Lukot ei avautuneet
Ei vaikka mitä mä teen
Vaikka mä koitin jopa kirjoittautuu osastolle
Asiat on jo menneet
Yli sen kipupisteen
Jonka jälkeen alkaa niin arvaamaton alue

Nämä asiat minut idiootiksi tekee
Ihan okei, helvetin okei

Päästä mut pois, päästä mut pois
Ansakuopan pohjalta jonne sä minut toit
Ihon aukoi, saumat ratkoi
Luulen että teit sen siksi koska sinä voit

Mitä minulle syötät?
Perkeleen työtä

Ja sisällä syntyy syöpä

Hei
Kaunista huomenta
Huolimatta kaikesta
Kuten oikeudesta

Taas ne
Pyhittää itsensä
Toistensa verellä
Ja kyynelillä

Joita riittää kyllä niin kauan kuin on tarvis

Riittääkö usko, riittääkö päiväksikään?
Säilyykö toivo elossa kauaa enää?
Uuden maailman ensimmäisen aamun loisto on kuoleva kohtuun
Koita nyt ammentaa siitä sun päiviisi toivoo

Kovin
Kaukainen häivähdys
Laimennut ystävyys
Jolle rakennettiin

On
Valintas yksin sun
Sun voimastas jotain muuttuu
Jos vain tahdot niin

Sydämes tuntee sut paremmin kuin uskoisitkaan

Kestääkö usko, kestääkö päivääkään?
Säilyykö toivo elossa kauaa enää?
Uuden maailman ensimmäisen aamun loisto on kuoleva kohtuun
Koita nyt ammentaa siitä sun päiviisi toivoo

Riittääkö usko
Säilyykö toivo

Riittääkö usko, riittääkö päiväksikään?
Säilyykö toivo elossa kauaa enää?
Uuden maailman ensimmäisen aamun loisto on kuoleva kohtuun
Koita nyt ammentaa siitä sun päiviisi toivoo

Minut ympäröin tyhjyydellä
Jotta voisin nähdä
Jotta oppisin itse mitä tunnen
Ja tietäisin sen

Nyt on mentävä yksin
Kulkee pitää ilman varjoo
Osan jäätävä taakse
Jotta toinen voi loppuun löytää

Tätä hetkeä kartoin
Tätä väistin
Tätä niin pelkäsin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika

Viimeiseen tiimaan
Tähän päättyy paljon hyvää
Paljon kaunista
Jonka raajat kuolleet on
Tän täytyy mennä näin
Vaikka tahtoisin kieltää
Koittaa säilyttää
Mutta tiedän et on turhaa
Armoo viivyttää

Pahat enteet hiljaisuuden
Kaiken täyttää
Niin tuskaisen läsnä
Joka hetki vaikka pään pois kääntää

Vaikka sulkisi silmät
Kuva säilyy eikä mee minnekään
Muttei silti tule luo
Vaan tuijottaa tuijottamistaan

Tämä tie meidät kaataa
Ei voi jatkaa
Ei voi olla näin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika

Viimeiseen tiimaan
Tähän päättyy paljon hyvää
Paljon kaunista
Jonka raajat kuolleet on
Tän täytyy mennä näin
Vaikka tahtoisin kieltää
Koittaa säilyttää
Mutta tiedän et on turhaa
Armoo viivyttää

Turvaan turtaan mieleen
Turhaan laupeuteen
Suojaan känsän alle
Katkeruudessa kasvaa
kunhan sille on multaa

Rajapisteen takana kysymykset odottaa
Kuka nylkee ketäkin?
Kenen iholla on reittikirja jota seuraa?

Laululintu
Riisu huntu
Laskeudu kädelle
Varastettuun tuntiin ainoaan

Hauras kiinnekohta
Kytkee raivokkaan
Riitteen lailla kantaa
Eikä huomioi muuri
Eikä tunnista muuri

Kuka onkaan se joka ääriviivamme piirtää?
Kuka antoi muotosi
joista kasvanut on reittikirja jota pelkää?

Laululintu
Riisu huntu
Laskeudu kädelle
Varastettuun tuntiin ainoaan
Synkkä muusa verta suussa
Anna unilaulu
Näytä hetki rauhan ikkunaa