Biisit

Ylijäämävalumaa
älä pidä kiinni
On asioiden tarkoitus muuttuu
Tilanteessa sulamaan
ylipäätään kaikki
paitsi vahvimmat meistä joutuu

Toivottu paljon ja kaikkee saatukin on
Sen verran ettei voi väittää ett’ on tyytymätön
On tehty kaikki mikä helposti on tehtävissä
Joskus jopa nähty vaivaa luodaksemme kuvan jota
kehdataan näyttää
kriteerit täyttää

Ylijäämävalumaa
älä pidä kiinni
On asioiden tarkoitus muuttuu
Tilanteessa sulamaan
ylipäätään kaikki
paitsi vahvimmat meistä joutuu

Kuitenkin on niin paljon sellaisia asioita
joihin voi hyvänä hetkenä luulla kiintyvänsä
Voihan myös olla ei koskaan tule sellaisia
aikoja jollaisiksi kuviteltiin päivät jolloin
on kaikki valmista
kaikki kaunista

Ylijäämävalumaa
älä pidä kiinni
On asioiden tarkoitus muuttuu

Ehkä aikanaan
kun tulen alta löytyy sula maa
Löytyy pala siltä pelastunutta
jotain jolle jalat asettaa

Sitä odottaa
mut uskaltaako sille rakentaa
Pelkän toivon varaan jotain perustaa
ja luottaa ettei enää pala maa

Ylijäämävalumaa
älä pidä kiinni
On asioiden tarkoitus muuttuu
Tilanteessa sulamaan
ylipäätään kaikki
paitsi vahvimmat meistä joutuu

Tarkoitus muuttuu

Vahvinkin joutuu

Oon tehnyt asioita
Joilla ei oo muuta tarkoitusta kuin olla tikareita
Jotka tarkoitettiin ainoastaan sinuun uppoomaan

Antaisin anteeksi
Jollen heikolta näyttäisi

Sun kärsivän tahtoisin

Viisaus ei asu meissä
Ei rankaisu muuta tietämme
Luopumaan ei suostuta edes tyhmyydestämme

Kun alta murtuu katu
Terävät reunat voidaan pyöristää ettei jalkoihin satu
Mut sitä ei voi kiistää ettei se oo
Hajonnut jo

Iskuja vyön alle
Enemmän kuin muualle

Varkaalta varkaalle

Viisaus ei asu meissä
Ei rankaisu muuta tietämme
Luopumaan ei pystytä edes ongelmistamme

Tappaa ei ollut tarkoitukseni
Vaan rampauttaa pysyvästi
Niin että joka päivä muistaisit
Joka päivä koko loppu elämäsi
Missä teit sen minua koskevan virheen

Viisaus ei asu meissä
Ei rankaisu muuta tietämme
Luopumaan ei suostuta edes tyhmyydestämme

Viisaus ei asu meissä
Ei rankaisu muuta tietämme
Luopumaan ei pystytä edes ongelmistamme

Kapeiksi käyneet on
kasvot jotka mä tunsin
Kuihtuneet kuin ilma
vieläkään tiedä syytä

Useat päivät on olleet
hiukan helpompia kuin eiliset
Tiettyyn rajaan asti pidin siitä
kun en huomannut mistä se kertoo

Päivääkään ei muuta kuin
vapaaehtoista sokeutta

Taistelun jälkiä on
vaikeaa piilottaa
Mut toisaalta niistähän voi
olla niin ylpee

Paljonko oikeastaan
haluaa muistaa
Vain virheestä oppiakseen
jota ei tunnusta

Vastaukset vääriin kysymyksiin
tilanteen tähden vain sumua nähden

Eilisestä on ikuisuus mut
huomiseen on tuplasti
Tämänkin hetken viisaus
muuttuu painolastiksi
Hauraampi kuin heijastus
valintojen oikeutus

Murtunut mielesi on
enkä nää mitenkään
sitä karttana päämäärään
Minä en vain usko

että sun on hyvä näin
muttei saa monikaan
sitä koskaan tietää
sille ei oo paikkaa

Kauneus tekee kyyniseksi mutta
vastakohdasta ei edes puhua auta

Eilisestä on ikuisuus mut
huomiseen on tuplasti
Tämänkin hetken viisaus
muutuu painolastiksi
Hauraampi kuin heijastus
valintojen oikeutus

Uskoin
kuolemaan joka ei
jostain syystä tullutkaan
odotin
valmiiksi vaikken laittautunutkaan
pelkäsin
vaikka se on niistä kaikista
turhinta
jotka on syvälle viety

Kätteni työn tunnistan
ja elän siitä uusintaa
Uskomatta lausettakaan
kirjoitettu tarinaa
Tarkoitus kai lunastaa
kuvalle jatkoaikaa

Eilisestä on ikuisuus
mut huomiseen on tuplasti
Tämänkin hetken viisaus
muutuu painolastiksi
Hauraampi kuin heijastus
valintojen oikeutus

Velaksi otettua
mielenterveyttä
ja tasapainoa
on kevyt tuhlata

Ja kyllä sitähän saa
suorastaan kehotetaan
valtion takaamana
lisää ottamaan

Lääke siirtää oiretta
hetken kauemmas
Mutta kuitenkaan
ei poista ongelmaa

Tässä mielessä
käydään outo näytelmä
Ilman harjoituksia
pelkkää tragikoomista

Niin epätodellinen
ja kovin petollinen
on se illuusio
johon tuudittaudutaan

Ei muuta apua saa
kuin purkitettua
Siinä tilanteessa
kun on kaukana

Armahduksen tuojalla
on monta hahmoa
Yksi on varmaa
se on pelkkää velkaa

Tässä mielessä
käydään outo näytelmä
Ilman harjoituksia
pelkkää tragikoomista

Raahustaa draaman kaari
ilman kuiskaajaa ilman suuntaa
Kuljettaa kohti loppua
mut seisaaltaan ei kukaan hurraa

Tässä mielessä
käydään outo näytelmä
Ilman harjoituksia
pelkkää tragikoomista

Tässä mielessä
käydään outo näytelmä
Ilman harjoituksia
pelkkää tragikoomista

Katsoessa ulkopuolelta
itseään ja mitä on tekemässä
ja minne se on menossa
pitäisikö jotenkin reagoida

Olotilanormina
Tila joka määritelmän mukaan
voi kestää jopa vuosia
jos siinäkään ehtii parantua

Karman laina korkoineen
siirretty perintään
Oppii minkä hintaiseen
lähdettiin me kyytiin

Unohtuneessa vaiheessa se
kaikki tuhlattiin
Mut jotain voi kai tulkita
aukoista katseen valossa

Ravistettu hereille
unen silti katkeamatta siihen
Tai edes muuttumatta
tai usvan katoamatta tuuleen

Selviytymiskeinoja
välinpitämättömyydestä
Korostettuun itseironiaan
Todellisuutta puskuroituna

Leikkaamalla valon määrää
varjotkaan ei enää näytä
niin syvän tummilta tai
yhtä selkeiltä

Karman laina korkoineen
siirretty perintään
Oppii minkä hintaiseen
lähdettiin me kyytiin

Unohtuneessa vaiheessa se
kaikki tuhlattiin
Mut jotain voi kai tulkita
aukoista katseessa

Syväintensiivikurssina
psykiatrisia toimia
jotka oman kokemuksen kautta
täysin aukee

Onnellisten jakojäännökseen
soveltumattomien sirkukseen
siivilöityneiden keskuuteen
yllättäen pääsee

Karman laina korkoineen
siirretty perintään
Oppii minkä hintaiseen
lähdettiin me kyytiin

Unohtuneessa vaiheessa se
kaikki tuhlattiin
Mut jotain voi kai tulkita
aukoista katseen valossa

Yksi on jättänyt yhtä
Toinen jättänyt toista
Puhtaaseen kolmaskin jättänyt jotain
Mitä aika ei poista

Rakensit ihmisen
Ehkä sä suoritit sen mitä pitikin tehdä
Voiko tuo kaikki olla jotain ehjää
Se on tässä se ehkä

Nyt vaienneen kertomana tarina kaunistuu
Elää kuin hengitys ikkunan pinnalla

En anna sen kuolla
Sen täytyy jatkaa vaikka
Kauempaa huomataan
Se ei hengitä omillaan

Paljon on haudattu mitä ei tahdota nähdä
Mut niiden kosketus tuntuu se on vieläkin tässä

Mikään ei muuttunut vain muutos itse ja se miten sitä katsoo
Viimeisen jälkeen valittava se että näkee vain mitä tahtoo

Tärkeintä on että varastaa itsensä
Hetkeä seuraavan tyhjyyden armoilta

En anna sen kuolla
Sen täytyy jatkaa vaikka
Kauempaa huomataan
Se ei hengitä omillaan

Ei auta itku ei parku,
Ei auta huuto, ei asuntolaina
Tuulesta riippuu mihin pöly laskeutuu

En anna sen kuolla
Sen täytyy jatkaa
Vaikka kauempaa huomataan
Se ei hengitä omillaan

En anna sen kuolla
Sen täytyy jatkaa
Vaikka kauempaa huomataan
Se ei hengitä omillaan

Odottaa edessä
se miltä pelastettu on
Merkit tunnistaa
ennestään

Niihin hakeutuu
jotka tekee sen
saman haavan kuin
ensimmäinen

Missä päättyy kauneus
ja alkaa riippuvuus
Ne huomaamatta toistensa
ihoihin pukeutuu

Luuhun asti on
tehnyt työnsä aurinko
Kaunis, armoton
hiiltä suudelman perintö

Kun mieli harhautuu
nautinnon toivossa
niin kuinka pettävä
kokeminen onkaan

Tulikaan ei saa
koskaan tarpeekseen
jos sille riitää vaan
jotain mikä palaa

Luuhun asti on
tehnyt työnsä aurinko
Kaunis, armoton
hiiltä suudelman perintö

Eikä vielä ole edes ilta
Eikä vielä ole edes ilta

Aseesi riisuu mut aseista
eikä mulla ole millä taistella
Isket vaan oikeella hetkellä
muuten olisin vahva

Mut mä uskon että voitan lopulta
sillä minulla on suunnitelma
Terä tiukasti luiden välissä
kädestäsi kirpoaa kahva

Luuhun asti on
tehnyt työnsä aurinko
kaunis, armoton
hiiltä suudelman perintö

Luhun asti on
eikä vielä ole edes ilta
Kaunis, armoton
eikä vielä ole edes ilta

Tärkeintä jos on lähteä
niin sitä ainakin on tehty
Enemmän kuin voin uskoa
on näkökentän taakse jäänyt
muttei naulat jalkojen alta

Yli kaiken olen tuntenut
sen mitä on kun kaatuu rauha
Häpeästä rakennettuna
ei se voinut kestä kauaa
Vaikee katsoo silmiin itseään

Luulin et ottaisi uomansa se
mistä tullut on silmien eteen side
Vaikka voitettiin jo kertaalleen
se on noussutkin taas paikalle

Tämä kaivo on pimeä kaivo
odottaa aina ammollaan
Ei itku ei palava raivo
auta irti otteestaan

Pahemmalta pelastettuna
on hyvä painaa huulet maahan
Elämältä suodatettuna
viimeinkin löytää paikan
Ei enää koskaan takaisin
Vannonut, rikkonut, vannonut taas
ja vannon uudestaan

Tämä kaivo on pimeä kaivo
odottaa aina ammollaan
Ei itku ei palava raivo
auta irti otteestaan

Eksyttiinhän me
eikä tahallamme
tultu taas tänne
mistä kerran jo selvittiin
En voi uskookaan miten voidaan olla
yksinkertaisesti
näin helvetin tyhmiä

Selvittiin jo kertaalleen
palattiin rikospaikalle

Tämä kaivo on pimeä kaivo
odottaa aina ammollaan
Ei itku ei palava raivo
auta irti otteestaan

Jumalan karitsana
Kuuntelen vakavana
Ilosanomaa vain hänen vuokseen

Tuo sanan julistaja
Syntisten pelastaja
Mitä haluaa kun kutsuu luokseen

Lumessa polku, ovessa salpa
Takapihan pimeässä palelen
Talossa, hengen valossa
Tunnen olevani olemassa

Valjasta syntieni tähden
Ohjasta hukkuvien nähden
Pyydän sinua katsomaan
Kätesi antamaan, elämän taimen

Paljasta mieli sysimusta
Armahda tuntojeni tuska
Pyydän sinua koskemaan
Omasi antamaan, jumalan paimen

Pöydällä palapeli
Takana hyvä veli
Ilo hajoaa vaatimukseen

En usko näkyäni
En tunne tekeväni
Kipu katoaa rukoukseen

Kuvassa äidin sylissä poika
Meri joka palasina värisee
Talossa, lampun valossa
Tunnen olevani sokea

Valjasta syntieni tähden
Ohjasta hukkuvien nähden
Pyydän sinua katsomaan
Kätesi antamaan, elämän taimen

Paljasta mieli sysimusta
Armahda tuntojeni tuska
Pyydän sinua koskemaan
Omasi antamaan, jumalan paimen

Juoksen, itken
Muiston kitken
Äiti kertoo eteisessä:
Sul’ on paita nurinperin

Koneeseen kadonnutta
Ei voi takaisin saada
Kulutettu käytetty
Ruokkimaan ympyrää

Luotettu ehkä liikaa
Siihen että aika korjaa
Se minkä vuoksi nähtiin
Niin kovin paljon vaivaa

Että hajalle saatiin
Se mikä kauniiksi tarkoitettiin

Kipu kuolee huutamalla
Alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää
Ei, sitä ei voi tietää

Kehen sattuu ja kuinka paljon
Siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
Ettei mikään ole varmaa

Maailman pisimmät tunnit
Niiden otteeseen jää kiinni
Niitä kantaa loppuun asti
Vaikka itse ei aina huomaa

Millainen on se taivas
Jota ei löydetty koskaan
Olen kuullut paljon siitä
Osan jopa omasta suustani

Voi niin pitkälle jaksaa
Kun itsellensä vakuuttaa

Kipu kuolee huutamalla
Alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää
Ei, sitä ei voi tietää

Kehen sattuu ja kuinka paljon
Siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
Ettei mikään ole varmaa

Joku meistä on onneton
Palanut mutta tunnoton
Katuva mutta uskoton
Enemmän kuin rauhaton

Periaate on ehdoton
Perustelu on aukoton
Yhtälö ehkä mahdoton
Miten niin muka armoton?

Kipu kuolee huutamalla
Alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää
Ei, sitä ei voi tietää

Kehen sattuu ja kuinka paljon
Siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
Ettei mikään ole varmaa

Olettamuksista
On totuus muodostettava
Lauseenpuolikkaista
Jotka eivät sovi toisiinsa
Yllättävän paljon mieli pehmentää
Ja hyväksyä tahtoo
Mutten enää

Usko että syntyy
Yhtään elävää
Tai edes puolta siitä
Hahmonsa pitävää
Parhaimpamme jälkeen sadetta luvataan
Hiljaisuuden sisällä on pimeää

Ehtolausekkeita
Ilman vaihtoehtoja
Aikoja sitten kuolleita
Turhina haudattuja
Vesi jolla mieli puhdistettiin
Lähtöjään likainen

Enkä edes usko että syntyy
Yhtään elävää
Tai edes puolta siitä

Hahmonsa pitävää
Parhaimpamme jälkeen sadetta luvataan
Hiljaisuuden sisällä on pimeää

Vesi jolla mieli puhdistettiin
Lähtöjään likainen

Enkä edes usko että syntyy
Yhtään elävää
Tai edes puolta siitä
Hahmonsa pitävää

En usko että syntyy
Yhtään elävää
Tai edes puolta siitä
Hahmonsa pitävää
Parhaimpamme jälkeen sadetta luvataan
Hiljaisuuden sisällä on pimeää

Matkalla on tarkoitus, sano itselles uudestaan
Pidä elossa aikomus uskoon
Minulla on mielikuva siitä mitä on kohtuus
Tämä ei oo lähelläkään – ei, sitä

Väsynyt – ei onnellinen
Väsynyt – ei onnellinen
Väsynyt – ei onnellinen
Ei, ei
Väsynyt – ei onnellinen
Väsynyt – ei onnellinen
Väsynyt – ei onnellinen
Ei, ei, ei

Vaihtoehtona puutumus
Houkuttaa, luulen niin
Sinulla on oikeus kipuun

Väsynyt – ei onnellinen
Väsynyt – ei onnellinen
Väsynyt – ei onnellinen
Ei, ei
Väsynyt – ei onnellinen
Väsynyt – ei onnellinen
Väsynyt – ei onnellinen
Ei, ei, ei

Osaltani olen lopputulos valintojen
Oveltani olen pelastanut maasi ja
Osaltani olen venytetty velvollisuus
Enää, enää, enää

Väsynyt – ei onnellinen
Väsynyt – ei onnellinen
Väsynyt – ei onnellinen
Ei, ei
Väsynyt – ei onnellinen
Väsynyt – ei onnellinen
Väsynyt – ei onnellinen
Ei, ei, ei31