Biisit

Ääripisteet lähestyvät toisiaan
välitilan kavetessa hallitsemattomasti
vektoreiden suuntaan

Mutta minä en ole geometriaa
vaan kokoelma määrittelemätöntä tunnemassaa
kuinka puolustautua

Tietääkseni siinä on jotkut rajat
miten kohtuutta voidaan venyttää
eikä syyttä

Ei, älä tee niinkuin minä teen
ei, mitä minä teen
ei
kuution palaset
kuution palaset
ympärillä loksahtelevat kiinni
kaikkiin suuntiin muodostavat muurin

Haluaisin olla pelkkää fysiikkaa
koska silloin lainalaisuudet pätisi jokaiseen pintaan
jotka nyt vellovat

Mut jostain muhun on pesiintynyt tunnetta
joka tekee kaikkensa jotta ne pilarit taittuu muotoon
sulaneelta näyttävään

Saarta jonka rannat jo rapautuvat
ympäröi digitaalinen tyhjyys
kuollut taso

Ei, älä tee mitä minä teen
ei mitä minä teen
ei
kuution palaset
kuution palaset
ympärillä loksahtelevat kiinni
kaikkiin suuntiin muodostavat muurin

Eivät juurikaan kosketa
mitkään seinän toisen puolen sattumukset
suojaan kuutioon kaikelta
kasvan kiinni panssaroinnin sisäpintaan

Eivät juurikaan kosketa
mitkään seinän toisen puolen sattumukset
suojaan kuutioon kaikelta
kasvan kiinni panssaroinnin sisäpintaan

Irrottautua syöpäläismäisistä tunteista
ja puhdistautua standardisoidulla keinolla
ei tuu toimimaan
ei onnistumaan
aikajaksoja vailla kiintopisteitä
tai ylipäätään selkeetä kuvaa mistään hetkestä

Pakkomielteessä kovin vähän tervettä
yhdessä kierteessä loputtomiin

Rauhan huoneessa ovet yhteen suuntaan aukeaa
ei portinvartijaa
vain se jonka on tuonut mukanaan
äärihetkinä on aina yksinään
omaa kuolemaa miettimällä väitetään
ihmisen pystyvän valaistukseen pääsevän

Pakkomielteessä kovin vähän tervettä
yhdessä kierteessä loputtomiin

Pakkomielteessä kovin vähän kaunista
ykkösten ja nollien tyhjyyteen

Muuri ymmärtää
muuri rakastaa
mietin sellaista et onko musta tulossa yhtä mielenkiintoinen
kuin yhteishakukaavake

Pakkomielteessä kovin vähän tervettä
yhdessä kierteessä loputtomiin

Pakkomielteessä kovin vähän kaunista
ykkösten ja nollien tyhjiö

Kaikki ovet ovat kiinni
Mutta tunnen hengityksesi
Enää heität heikon varjon
Josta ennen sain voimani

Ei saa näitä päiviä
Ei saa näitä seurata

Palavana paperina
Sataa maahan tarina
Johon meidät kirjoitettiin
Palavia palasia
Joiden vaurioissa
Katoavat sydänäänet

Vielä tunnen suurta vihaa
Mutten muista ketä kohtaan
Veistä haavassa kääntäisin
Pelkästään siksi miltä se tuntuu

Ei saa näitä jälkiä
Ei saa näitä seurata

Palavana paperina
Sataa maahan tarina
Johon meidät kirjoitettiin
Palavia palasia
Joiden vaurioissa
Katoavat sydänäänet

Palavana paperina
Johon meidät kirjoitettiin
Palavia palasia
Katoavat sydänäänet

Palavana paperina
Sataa maahan tarina
Johon meidät kirjoitettiin
Palavia palasia
Joiden vaurioissa
Katoavat sydänäänet

Punainen helvetti
Punainen helvetti
Katsoo silmieni takaa

Punainen helvetti
Punainen helvetti
Asuu sisälläni

Ohjaa käteni oikeaan
Helvetti ottaa omiaan

Kumi pukee kuin neitsyt
Nahka suojelee sieluani
Piiska runoilet salaisuutesi

Kumi, Nahka, Piiska

Olen tavannut sellaisia kuin itse olen
En pitänyt heistä juurikaan
Heidän itsekeskeisyytensä ei kiinnostanut
Mahtaako ketään muutakaan?

Näkemättä jää
Se kaikki itsessään
Mitä ei voi sietää

Haluan antaa monta mahdollisuutta
Sydämeni huutaa sellaista
Mieleni rakastaa katkeruutta
En oikein kestä sellaista suhdetta

Yllänni kannoin kahta nahkaa
Tunnistanut en kumpaakaan
Jätettyäni pitkään kestäneen tasaisen jakson taakse
Sahalaidat tuntuivat taas jossain

Mitä arvoa
Pitkällä kaarella
Kun ei aisti mitään

Ei kukaan halua olla taistelukenttä

Kylmä kutsumatta käy
Kaikkivoipa, hiljainen
Sanat muuttuneet höyryksi ilmassa
Kosketusta väistäen
Ne tahdoin lähettää, niille annoin tehtävän
Pilkan tanssiinsa kutoivat

Yksityiskohdiltaan epäselvät päämäärät
Tunnistamattoman äänen ilman rauhaa hetkenkään.
Rienaavaan muotoonsa käy, ruttoisiin raameihin

Kristalleiksi tiivistyy, lävistävän kirkkaiksi
Loisii sanoissa, varastetussa hahmossa
Murheen sanansaattaja
Kelvottomiksi lopulta huomattiin
Niin minut pettivät

Kohtuuttoman voimakkaat reaktiot irrallaan
Mittasuhteiltaan vääristyneiden rinnalla
Rienaavaan muotoonsa käy, ruttoisiin raameihin

Miehitettyyn karjalaan kävin pölyn laskettua
Vastarintaa kohtaamatta päätin antautua
Tarkoitus on jäänyt täyttymystään kaipaamaan
Suusta vuotaneet sanat höyryksi ilmassa

Kiitän olettamuksestasi
Arvon sille ymmärrän
Tahdon kasvaa siihen muotoon
Merkin polttaa kasvoille

Hyvä, etten ole keisari koska silloin syttyisi kapina
Veri lainehtisi kaduilla
Mutta huokaus: olen vain apina
Odotan vain vallankumousta, joka huuhtoo kuonan pois

En tee tahallani pilkkaa
Se on kirjoitettu minuun
Toivon hälvettyä tiedän: en oo näkysi muotoinen

Halvaantunut tunnelohko, jonka voivat elvyttää kuluneet ajatukset,
’jonkun toisen näkemysten muotoon tehdyt linjat ja loputon rakkaus
Jottei kävisi sen osuessa atmosfääriin
Niin kuin käy avaruusromulle
Kun se tahtoo palata kotiinsa eikä usko ennusmerkkien
Voivan tarkoittaa mitään

Ota valta pois niiden käsistä
Jotka kuitenkaan eivät ymmärrä
Ole ilolla
Paha ihminen

Älä kumarra niiden patsaita
Joiden tuottamat on sun ongelmat
Ole ilolla
Paha ihminen

Tämä ei ole kuolinvuode: ole ole hyvä ja tee se muualla,
Hygienian vuoksi on syytä kantaa verhoo
Jottei aivan kaikkien tarvi nähdä tuollaista
Vaikka ne rakastaa kyllä tirkistellä
Ja tuntea ylemmyydentunnetta, jota ne ei koskaan lunasta
Niille on vahingonilo iloa puhtaimmillaan

Kapeiksi käyneet on
kasvot jotka mä tunsin
Kuihtuneet kuin ilma
vieläkään tiedä syytä

Useat päivät on olleet
hiukan helpompia kuin eiliset
Tiettyyn rajaan asti pidin siitä
kun en huomannut mistä se kertoo

Päivääkään ei muuta kuin
vapaaehtoista sokeutta

Taistelun jälkiä on
vaikeaa piilottaa
Mut toisaalta niistähän voi
olla niin ylpee

Paljonko oikeastaan
haluaa muistaa
Vain virheestä oppiakseen
jota ei tunnusta

Vastaukset vääriin kysymyksiin
tilanteen tähden vain sumua nähden

Eilisestä on ikuisuus mut
huomiseen on tuplasti
Tämänkin hetken viisaus
muuttuu painolastiksi
Hauraampi kuin heijastus
valintojen oikeutus

Murtunut mielesi on
enkä nää mitenkään
sitä karttana päämäärään
Minä en vain usko

että sun on hyvä näin
muttei saa monikaan
sitä koskaan tietää
sille ei oo paikkaa

Kauneus tekee kyyniseksi mutta
vastakohdasta ei edes puhua auta

Eilisestä on ikuisuus mut
huomiseen on tuplasti
Tämänkin hetken viisaus
muutuu painolastiksi
Hauraampi kuin heijastus
valintojen oikeutus

Uskoin
kuolemaan joka ei
jostain syystä tullutkaan
odotin
valmiiksi vaikken laittautunutkaan
pelkäsin
vaikka se on niistä kaikista
turhinta
jotka on syvälle viety

Kätteni työn tunnistan
ja elän siitä uusintaa
Uskomatta lausettakaan
kirjoitettu tarinaa
Tarkoitus kai lunastaa
kuvalle jatkoaikaa

Eilisestä on ikuisuus
mut huomiseen on tuplasti
Tämänkin hetken viisaus
muutuu painolastiksi
Hauraampi kuin heijastus
valintojen oikeutus

Ikuisuus on helppo saada hetkeen mahtumaan
Ei keisari oo vielä kääntänyt peukaloaan
Pahinta on oottaa silmät kiinni osumaa
On länsirintamalla hiljaista

Tahtoisin näyttää sulle auringon
Kantaa sut pois taakse mustan verhon
Sun täytyy vaan irrottaa
Viedä sut pois tahtoisin

On niin helppoo hautautua tyhjiin kasvoihin
Stop-merkin kohdalla vain kiihdyttää lujemmin
Hölmöistä hölmöin ei vieläkään kohdannut vertaistaan
Taas voittajalle kruunu ojennetaan

Tahtoisin näyttää sulle auringon
Kantaa sut pois taakse mustan verhon
Sun täytyy vaan irrottaa
Viedä sut pois tahtoisin

Tahtoisin näyttää sulle auringon
Kantaa sut pois taakse mustan verhon
Sun täytyy vaan irrottaa
Viedä sut pois tahtoisin

Torniolaisten paska haisee
Kevät on tullut Tornioon
Torniolaisten paska haisee
Kevät on tullut Tornioon
Kevät on tullut Tornioon!
Kevät on tullut Tornioon!

Torniolaisten paska haisee
Kevät on tullut Tornioon
Torniolaisten paska haisee
Kevät on tullut Tornioon

Kevät on tullut Tornioon!
Kevät on tullut Tornioon!