Biisit

Matkaan sun viestin laitoit kaljapullossa
Kai siinä on sun persoonaa
Siitä on aikaa kun kunnossa
Oot ollut, kyllä sen huomaa

Huonolta näyttää toi meininki
Et aina tuollainen, miten tänne tultiin?

Kuinka voi olla
Tyttö heikoilla
Vastahan äsken
Oltiin kuosissa

Aamuseiskan aikaan räntäsateessa
Jossain ja meikit poskilla
Tekosyy ostaa peliaikaa
Kaikki syy ei oo sussakaan

Huonolta näyttää sun meininki
Et aina tuollainen, mistä tänne tultiin?

Kuinka voi olla
Tyttö heikoilla
Vastahan äsken
Oltiin kuosissa

’Jotenkin meille tulee aina aika ajoin semmoinen fiilis, että on pakko tulittaa tuommoisia aggressiivisempia mättöjä. Semmoinen yllätti nytkin. Näitä on saakelin kiva vetää! Hiki virtaa ja hiukan sattuu, mutta semmoinen koskettaa jotain tuolla sisimmässä. Tämmöistä vedettiin kesällä -92! Ja välillä hajoitettiin läheisen sahan ikkunoita. Kerran työnnettiin jonkun hanun kuplavolkkari järveen. Heh, mitäs jätti kinnerinsä ilman käsijarrua.

Tämän biisin lyriikka kertoo eräästä kerran läheisestä ihmisestä, jonka tarkempi henkilöllisyys jääköön usvan peittoon. Oikeastaan tämä kertoo kohtaamisesta hänen kanssaan eräänä aamuyönä, kun olin tulossa kotiin jostain. Pysäyttävä hetki.

Tämän biisin joikhasin joihinkin gaaddäm viemäriputkiin. Säkeistöissä käytin ihan perus 1,5 metristä pyykkikoneen poistovesiletkua, semmoista valkoista ja juomukasta. Bridgeissä oli paksumpi viemäriputki, noin metrinen. Siellä oli sisällä jotain pölyä/mujua, jota meni keuhkoon ja naamalle niin, että kolme päivää naama punotti eikä happi oikein kulkenut. No, taiteen eteenhän on kärsittävä hiukan. Kertsit meni sitten ihan luomuna.’

-Toni

Turvasta turhaan niin helppoo eksyy
Anteeksiantoon tahtoo uppoutuu
Kuplasta kultaan kiskot niin kääntyy
Luoteesta vuokseen kerrokset uusiutuu

Kuitenkin teon senkin selvittää voi jotenkin
Kaikista karkeista jää jotain hampaankoloon

Sisälle puhtauteen
Jälkeni jättää ainutlaatuiseen
Haluan eikä pois tule kuin toinen

Lämpöisen virran syleilyyn kahlaan
Lempeään kehtoon joka valuu pois
Rintaani piirtää muotonsa mahla
Tunteessa siinnyt eikä estää voi

Paljastaa uskaltaa täytyy
Jos tahtoo antaa itsestään hetkenkään
Sillä vain niin voi voittaa

Sisälle puhtauteen
Jälkeni jättää ainutlaatuiseen
Haluan eikä pois tule kuin toinen

’Tämän kappaleen kertosäkeen ja bridgen tein alunperin Kiilaa varten, mutta sopivaa säkeistöä ei syntynyt, joten ralli jäi puhelimen muistiin odottamaan parempia aikoja. Olen aivan varma, että tuo kertsi on pöllitty jostain, mutta en millään saa päähäni mikä se voisi olla. Soittakoon poliisit, jos joku omakseen tuntee. Tuo vain kerran pölähti mieleeni ollessani iltasella mummolla kahvilla. Sitten piti ”mennä käymään autossa”, jossa joikasin bridgen kertseineen puhelimeen. Heh, noita minulla on aika paljon vieläkin jemmassa. Aika ruotosen kuuloista matskua osittain. Sanoitukset rakensin rakkaudella hyvää ystävääni ja yhtyetoveriani, Sipeä, silmällä pitäen. Konsultoin häntä useampaan otteeseen näitä tehdessäni. Minä tykkään näistä. ”Sisälle puhtauteen” on vedetty kokonaan legendaarisen Popeda-yhtyeen kamoilla. Ukot olivat tekemässä levyä Headlinella ja pitivät välipäivää. Heinolan juntithan eivät voineet jättää tilaisuutta käyttämättä, vaan pakko oli -luvatta, tottakai- lokittaa Ikurin miesten vermeitä. Oli lasikuiturummut ja kaikki. Semmoiset, mitkä heiluivat ja olivat muutenkin varsin lötköt. Härkänen soundi, kumminkin. Hautainen, sanoisin. Kiitoksen lausunkin tässä itseni ja edustamani yhtyeen puolesta Popedalle.

Biisin kruunaa Omnichord-soolo. Omnichord on semmoinen muovinen, kanteleentapainen vehje, jossa ei kuitenkaan ole kieliä. Katsastakaapa netistä. Upea laite!’

-Toni

Kumpikaan meistä ei oo eikä ollut kultaa
Vaikka me niin annettiin olettaa

Ei huomattu lainkaan
Et kuinka ollaan velkaa
Kuin vasta nyt kun nenää
Siihen painetaan

Kumpikin toistaan paremmin
Tiesi jokaisen vaiheen
Kumarrettiin kuvaa peilissä

Pahempi toistaan kumpikin on
Ja kuinka nyt ne tappaa toisiaan
Sokeina toistaa lausetta samaa
Kuinka ne on tässä oikeessa

Rumempi toistaan kumpikin teko
Eikä niitä tekemättömiksi saa
Eikä ne huomaa kumpikin on
Vain pahempi toistaan

Varmoina voimasta ja niin helvetin ylpeet
ilmeet kasvoilla me kaaduttiin

Synnytä uudestaan
Ei muuta kuin lauluissa
Kun jokaiselle jää
Laskut huveistaan

Kuningas ilman valtikkaa kuin on kuningatarkin
Vielä kumartavat peileilleen

Pahempi toistaan kumpikin on
Ja kuinka nyt ne tappaa toisiaan
Sokeina toistaa lausetta samaa
Kuinka ne on tässä oikeessa

Rumempi toistaan kumpikin teko
Eikä niitä tekemättömiksi saa
Eikä ne huomaa kumpikin on
Vain pahempi toistaan

Katkeemaan ei sitä mitenkään saa
Turhempaa ei oo olemassakaan
Huomaa vaan kun joku sanoo jotain sellaista
Mitä kuulla haluaa
Ei haittaa onko edes tottakaan
Oikeuttaa kalleintansa tuhlaamaan

Pahempi toistaan kumpikin on
Ja kuinka nyt ne tappaa toisiaan
Sokeina toistaa lausetta samaa
Kuinka ne on tässä oikeessa

Rumempi toistaan kumpikin teko
Eikä niitä tekemättömiksi saa
Eikä ne huomaa kumpikin on
Vain pahempi toistaan

’Tässä biisissä ensisijaisen tärkeää ovat sanat. Minusta ”Pahempi toistaan” on suora jatkumo, tai oikeastaan edeltäjä ”Vasten mun kasvojani”-biisille. ”Pahempi…” on ulkopuolinen näkemys tilanteeseen, joka johti siihen, mitä ”Vasten..”:ssa tapahtui.

Pahempi toistaan on toinen teksti, jonka kirjoitin Kiilalle. Tekoaika ajoittui tuonne elokuun lopulle, jolloin kesä oli vielä tuoreessa muistissa, mutta toisaalta edessä oli pitkä keikkatauko (joskin työntäyteinen), jonka aikana sai puitua monia asioita. Tavallaan ”Vasten” ja ”Pahempi” muodostavat alustan, jolle Kiilan lyriikka rakentuu. Saman asian, samojen tilanteiden tarkastelua eri näkökulmista. Joku voisi sanoa, että sellainen on muniinpuhaltelua, mutta minusta noissa tilanteissa on paljon kiehtovaa, vaikkakin tuskallista sisältöä.

On kyllä itse sanottava, että onhan tuo aika hyvä riffi. Perskeles. Minä tykkään. Hienoa on myös se, että tuolle ”Pahempi toistaan”-levyversiolle jää vielä varastoon 40 sekuntia biisin parasta antia. Piti hiukan lyhentää tätä rallia noita radioita varten (Buuu!!!), kun heillä karsastetaan yli 5 minuuttisia biisejä. ”Pahempi toistaanhan” on muuten Kiilan pisin biisi. Eli taas järkiratkaisu Apiksilta, pisin biisi avaussinkuksi. No, mennään nyt tällä.

Tuo siistitty versio nyt on aika runk, mutta tiedätte kyllä miksi. Toisaalta se tyhjiö rallin keskellä on aika huumori, joten ei kai siinä voi kuin hymyillä vaan.’

-Toni

Oppinut en kuinka suljen
pois äänen jonka kuulen
silloin kun on täydellistä
ainakin otsikon mukaan

Siedätyshoidon lailla
niin kauan että tahto murtuu
Voi odottaa oikeampaa
tapahtuvan vielä ihmeen

Että sellaiset päivät kun
oven takaa ei löydykään ketään
Suljettu kuoro huutaa
kriittistä massaa

Meiltä on viety kaikki
silmiemme alta
Niin huomaamatta varkain
vaikka pyhiksi luultiin

Kuolleelle annettu on
kauneuden kasvot
Tarkoitus häivytetty
nimensä alle

Versio todellisuudesta
jollaista ei pitäisi olla
Kuitenkaan selvemmin ei
tätä silmille voi heittää

Kodista on tullut hauta
haamujen tuhkauurna
Kaikuvat naurusta
kuin sydän peilissä

Pidä kiinni ettet pelkää
vaistoihinkaan ei uskalla luottaa
Mahdollista irroittaa
jos sydän kestää

Meiltä on viety kaikki
silmiemme alta
Niin huomaamatta varkain
vaikka pyhiksi luultiin

Kuolleelle annettu on
kauneuden kasvot
Tarkoitus häivytetty
nimensä alle

Meiltä on viety kaikki
silmiemme alta
Niin huomaamatta varkain
vaikka pyhiksi luultiin

Kuolleelle annettu on
kauneuden kasvot
Tarkoitus häivytetty
nimensä alle

Kuulen kaiussa
Huomaan varjoissa
Aistin ympärillä
Tunnen kaikessa
Asiat joista mut tehtiin
Joista minut muurattiin
Yksi toisensa jälkeen
Maahan sortuu niin

Ei enää kulje rinnalla
Yhtäkään lyhdynkantajaa
Ei enää valtakuntaa
Jalkojen juurella

Tulena verkkokalvolla
Virtana suonissa
Viiltoina hermoissa
Kuva siitä kaikesta
Etsin kauan
Löysin paljon
Katsoin kauas
Kaivoin haudan

Ei enää kulje rinnalla
Yhtäkään lyhdynkantajaa
Ei enää valtakuntaa
Jalkojen juurella

Minä saavun niin
Matalalla että
Katkenneet oksat voivat koskettaa minua
Miten tuntuukaan tää niin
Tunteettoman ei-miltään
Kun mun henkilökohtainen maailmani loppuu
Mitä odotimmekaan me huomiselta?
Mitä sen kuormaan lastattiin?
Karu totuus on kaivautunut sen alta
Vaikka sitä kauan peiteltiin
Ja sitä niin hävettiin

Pudota, pelasta
Molempien takia
Pohjakosketus suuntamme näyttää
Suolaa ja tomua
Kuolevaa valoa
Meidän silmien kuoppia täyttää
Sylje sinun kapinasi
Vasten mun kasvojani

Minä tahdon vielä
Kerran näyttää sen haavan
Jonka sä unohdit jo niin pitkän aikaa sitten
En enää muista kuinka tähän ollaankaan luisuttu
Mut en oo unohtanut mitä me joskus oltiin
Mä en osaa sitä paremminkaan kertoo
Mutta lukenut oon hetken tulleen
Meidän on vaihdettava kiilamme suuntaa
Jos me haluamme vielä hengittää
Vielä niin hengittää

Pudota, pelasta
Molempien takia
Pohjakosketus suunatamme näyttää
Suolaa ja tomua
Kuolevaa valoa
Meidän silmien kuoppia täyttää
Sylje sinun uhkauksesi
Vasten mun kasvojani

Pudota, pelasta
Molempien takia
Pohjakosketus suunatamme näyttää
Suolaa ja tomua
Kuolevaa valoa
Meidän silmien kuoppia täyttää
Sylje sun vastalauseesi
Vasten mun kasvojani

Ei se anna minun nukkua
Ei se anna rauhoittuu
Ei se anna minun hukkua
Kun helpompaa ois vain alle vaipuu

Jäätyneiden kaupunki
Ahdas mutta silti autiomaa
Eksyneiden tuomari
Ei armo kestä yhtä suudelmaa

Ei se tahdo nuolla mun haavojani
Ei se tahdo päätä silittää
Hieroo syyllisyyden mun kasvoilleni
Ei se tahdo päästää synneistä

Jäätyneiden kaupunki
Ahdas mutta silti autiomaa
Eksyneiden tuomari
Ei armo kestä yhtä suudelmaa

Tee se loitsu uudelleen
Ja kiedo kahleeseen
Lukitse paikalleen
Ei jää voi meitä viilentää
Haudasta herättää, mut jättää
Hämärään

Jäätyneiden kaupunki
Ahdas mutta silti autiomaa
Eksyneiden tuomari
Ei armo kestä yhtä suudelmaa

Tuhanteen samanlaiseen hetkeen
Syntyväni tunnen uudelleen
Tullutkaan ei päivää seuraavaa
Unohduttiin yöhön tummuvaan

Katkeraa, katkeraa – kuinka vaan
Pahoillaan
Kuin rukous sun nimes ilmassa
Aameneen päättyy viimeiseen
Puhkeaa sun jälkes minussa
Aariaan verenkarvaaseen

En haistanut luotia
Vaikka sen itse ammuinkin
Niin tulkittiin lakia
Jonka joskus itse kirjoitin

Katkeraa, katkeraa – kuinka vaan
Pahoillaan
Kuin rukous sun nimes ilmassa
Aameneen päättyy viimeiseen
Puhkeaa sun jälkes minussa
Aariaan verenkarvaaseen

Minä tahdon ulos, tahdon ulos kattilasta
Minä tahdon pelastaa vielä sinutkin kiehumasta
Minä tahdon lentää ulos vessan ikkunasta
Minä tahdon tietää kaiken teidän karkkimaasta

Minähän olen sellainen joka pahankin karkoittaa

Mato

Olen nähnyt mustarastaan lastenhuoneen yllä
Toiminta helpottuu taas viimeistään syksyllä
Jee jee jee jee voisinkin mennä tästä uimaan
Minä kierrän ympyrää ja se saa mut rauhoittuimaan

Minähän olen sellainen joka rahankin karkoittaa

Mato

Minä poraan reikää ja teen viivaa järven pintaan

Mato

Eternity is every heartbeat crawling over me
Silence is too loud, it’s like a thunder in my ears
Curl up lie down close your eyes, wait for the hit to come
All quiet on the western front

Trade all my love for one dive in the light
After all these burns I welcome the night
Come, drift away now with me
Trading myself for nothing

It’s so easy to lose yourself in the empty eyes
Cover up your face, don’t meet the crowd with no disguise
In the end there is no right, just variants of wrong
I’m still waiting for the cavalry

Trade all my love for one dive in the light
After all these burns I welcome the night
Come, drift away now with me
Trading myself for nothing

Today I found my mind in a line ready to be fried
My amputated legs have left me lying in the landslide
Happiness from satellites is happiness for all us termites
Hunger keeps on growing and becomes the master

Confiscated, underrated
Oh, my time is nigh
No don’t leave no witnesses alive

Take away this guilt, I beg you, feed it to the fire
Take away my blindfold, let me see who is the liar

Confiscated, underrated
Oh, my time is nigh
Just don’t leave no witnesses alive
Devastating, excruciating, wash away my sins
Tomorrow’s world is for no such thing as me

Confiscated, underrated
Oh, my time is nigh
Just don’t leave no witnesses alive
Devastating, excruciating, wash away my sins
Tomorrow’s world is for no such thing as me

I, I think I wrote you yesterday
It makes no difference anyway
Maybe I should inhale the steam
Maybe you drown me in this dream

If I can take you home tonight
I promise you we don’t have to fight
Survival is secondary to
Havin’ it all again with you

All of my days
All of my days are turning blue
All of my days I wait and wonder

Dishonesty
Your every word eats up a small part of me
I know your game and I just can’t get enough
I don’t wanna work it out
I don’t wanna work it out
With you

All, all of the monkeys in the row
All of the monkeys love you so
What is the name I heard you call
Down is the way all objects fall

I got it all for the price of one
I know that my war has just begun
Every day’s a brand new day
Or just a brand new yesterday

All of my days
All of my days are turning blue
All of my days I wait and wonder

Dishonesty
Your every word eats up a small part of me
I know your game and I just can’t get enough
I don’t wanna work it out
I don’t wanna work it out
With you

Dishonesty
Your every smile brings out the fool that’s in me
I know you kill me I just can’t get enough
I don’t wanna work it out
I don’t wanna work it out
With you

All of my days
All of my days are turning blue
All of my days I wait and wonder

Dishonesty…