Tulit vastaan kadulla joukossa ihmisten
Liikaa nähneet silmäs katsoi ei mistään välittäen
Mä huomaan kuinka sä pelkäät jonkun taas löytävän
Kilpesi ainoon halkeeman
Huutaa on kenenkään aivan turhaa
Sillä ketään ei kaupunkimme kuule kuitenkaan
Yksin on helpompi päästä karkuun
Kun pitäisi juosta kauemmas kuin koskaan aiemmin
Pimeys ei koskaan saavu yksin luoksesi
Se kantaa sylissänsä Sinun kyyneleitäsi
Mä tiedän ettet tahdo kenenkään huomaavan
Kuinka Sinunkin veres vuotaa
Mä tiedän ettet tahdo kenenkään löytävän
Kilpesi ainoota halkeemaa
’Minä tykkään siitä, kun delayt muljuvat. Oikeastaan minä tykkään kaikesta tässä kipaleessa. Lyriikka on todella henkilökohtaista ja purevasti kiinni noiden päivien tunnelmassa. Kirjoitin kappaleen eräässä kylpyhuoneessa aamuyöstä, jolloin moni asia sai uuden merkityksen. Huh huh. Muistot ovat mahtava asia!’
-Toni
