Pakkahuone
Kurkut karheina heräämme keväisessä yyterissä, ja laihan aamiaisen (kuppi sumppia ja reissumies) jälkeen lähdemme kohti Tamperetta, jossa Tuukka meitä jo odotteleekin. Yhden aikoihin saavumme keikkapaikalle, ja tiedän, että kolmelta olisi määrä tehdä Peitsamosta haastattelu Isoahon Timon kanssa. Kahdelta menemme hotelli Arctiaan syömään (ilmaisen) luksusaterian Tonin, Hemin ja Sepin kanssa.
Isoaho liitty seuraamme klo 14:45, jolloin lähden hänen kanssaan valmistautumaan Karin haasteloon. Käymme Swamp-musiikissa, josta löydän kauan etsimäni Ramones-julkaisun, sekä uuden Ramones-videon ”We`re outta here!”. Fiilis on kova, ja aurinkokin tunkee säteitään talvisen taivaan lävitse. Kolmelta menen Timon kanssa Stockkan kahvilaan odottelemaan Peitsamoa, joka tuleekin pikapuoliin paikalle.
Puolitoista tuntia puhumme Karin kanssa, ja huomaan hänen olevan juuri niin viisas, kun olin ajatellutkin. Puhumme myös paljon huru-huru osaston asioista, ja kysyn myös Peitsamolta kaikkea niitä asioita, jotka ovat minua aina askarruttaneet. Olen tästä kaikesta todella innoissani. Haastelon voit lähitulevaisuudessa lukea ”circus webzinestä”.
Haastelon jälkeen kävelen Isoahon kanssa Pakkahuoneelle, jossa checkki jo odotteleekin. Soundit ovat jälleen yhtä juhlaa, onhan mulla uudet ”pinstripet” kiinni kannuissa. Tsekin jälkeen lähdemme kaikki saunomaan Arctia-hotellin saunaosastolle kattokerrokseen, josta näkee romanttisesti Tampereen valot.
Saunomme ja uimme siihen asti, kunnes on pakko lähteä Pakkahouneelle vetään keikka. Paikalle saavuttuamme soittaa jo ”Limonadi elohopea”. Varsinkin bassotaiteilijamme (joka ei ollut saunomassa, vaan diggailemassa Limppareita) on keikasta erittäinkin innostunut. Ennen keikkaa tapaamme kotisivujemma tekijän (kauniimman puoliskon he-he…), ja vanhan ystävämme, Cause for effectin Hotan, sekä muita hyviä tuttavia. Kuulemme myös järjestäjältä, että ryhmää on tullut paikalle toista tuhatta. Tämä kaikki tuo hyvän fiiliksen (joka oli jo tosin valmiiksikin päällä saunaosastosta tultuamme).
Keikka on hyvä, ja ryhmää on kuin Salpausselän kisoissa, ja jengi diggaa. Käsi on tosin vieläkin kipeä sen Porin riehumisen takia, mutta sekään ei tunnelmaa pilaa, yrityksistä huolimatta. Keikan jälkeen on sellainen olo, että meitä vaarallisempaa ja kovempaa aktia ei olekaan. Eikä muuten olekaan. Taas tulee Juho ja Timppa hikisen keikan jälkeen bäckkärille, jotta ”perskeles, joha lähti”. Järvenpään kompuroinneista ei ole tietoakaan.
Kun keikka oli vielä backline-sellainen, eli roudattavaa ei ollut juuri nimeksikään, niin pääsimme nopeasti keikan jälkeen vielä Arctian saunaosastolle. Siellä saunottiin, uitiin, syötiin ja juotiin aamuneljään asti hyvällä meiningillä. Tapahtuipa myös muutama kuolematon asia, jota näillä sivuilla ei viitsine paljastaa…
Saunan jälkeen lähdimme kohti Lahtea, ja känninen Hemi toi aluksi hilpeitä fiiliksiä kanssamatkustajille, mutta kymmenen minuutin jälkeen Hemin meininki alkoi sylettämään kaikkia. Hemi oli ainoa, joka oli sekoittanut päänsä ilmaisella vinetolla, ja pää olikin seonnut sitten kunnolla. Aluksi tuli törkeää kielenkäyttöä, jota seurasi vittuilu, jota puolestaan seurasi käsiksikäyminen ja väkivaltaisuus. Hajosipa mun harvinaiset läpytkin siinä sivussa, ja kuumeinen äänimiehemme ei saanut ansaittua lepoansa. Minä, Toni, Timppa sekä Seppo suhtauduttiin siihen todella nyreästi.
Mutta jos palataan vielä valoisampiin asioihin, niin keikat olivat loppua kohden todella kovia, joten vaviskaa Joensuu, Siilinjärvi sekä Kuhmo. Ette tiedäkään kuinka vaarallisen ja lujan rockshown olette kaupunkeihinne tilanneet. Eiköhän Hemikin ole jo siihen mennessä selvinnyt, ja todennäköisesti näette hänen hymyilevät kasvot jälleen Apulantasälä-myyntitiskin takana tuttuun tapaan. Ei meidän perheessä olla julmia. Kaikkihan me joskus vähän kämmätään, joten nähdään keikoilla, ja siihen asti: älkää luovuttako!
T:Sipe.
