Apulanta

Seinät tärisevät ja korvissa humisee!

Takahuoneen punaiset seinät on sotkettu täyteen kirjoituksia. Vilkaisen Sipeä kiinnostuneena; joko Apulannan pojat ovat tehneet omat tuotoksensa seinälle?

-Ei me harrasteta sellasta. Siinä ei ole mitään järkeä.

Sipe on hyvällä tuulella. Hän istuu Pavin sohvalla perjantai-iltana ja näpräilee kännykkäänsä.

-Tästä keikasta tulee luultavasti parempi kuin edellisestä Pavin keikasta. Viime kerralla mä teloin käteni aika pahasti. Mulle palkattiin jo vararumpali, mutta käsi ei onneksi ollut niin pahassa kunnossa että en olisi pystynyt soittamaan. Oli tosi kuningasfiilis, kun pystyi vetämään keikan. Toivottavasti nyt ei satu mitään sellaista.

Muistan lukeneeni jostain, että Apulannalta on tullut uusi levy – Lavuaarista – jota myydään vain keikoilla.

-Levystä otettiin 1000 kappaleen painos. Meillä on 17 keikkaa tällä kiertueella ja joka keikalla myydään noin 60 levyä.

Kymmenen aikaan eräässä nurkassa on armoton tungos. Yritän tunkea lähemmäs, mutta se on mahdotonta. Pian porukan keskeltä ryntää nuori tyttö kiljuen ja puristaen jotain rintaansa vasten.

-Mä sain sen!

Kyse on livelevyistä. Noin sata ihmistä on tuuppautunut lähelle pöytää, jossa ne maagiset 60 levyä myydään. Pettymys mahtaa olla valtava sillä, joka ensimmäisenä jää ilman.

Palaan takaisin takahuoneeseen. Pyydän Sipeä kuvailemaan Tonia.

-Toni on yksi miljoonasta. Mä tarkoitan tällä sitä, että sellaisia persoonia kuin Toni sattuu hyvin harvoin. Toni on ehkä rehellisin tyyppi, jonka mä tunnen. Sillä on hankalan ihmisen maine, mutta oikeasti se on cool, sympaattinen ja rakastettava. Toni on oikea taiteilija, se ei piiloudu imagonsa taakse.

-Mä itse? No jaa, 175 senttiä ja 55 kiloa. Itseään on vaikea kuvailla, sun pitää kysyä tätä joltain muulta. Mä en oo ainakaan yrittänyt luoda itselleni imagoa. Siinä on se ongelma, että jos imago on kaukana todellisesta ihmisestä, pää ei kestä vaan se räjähtää.

Karaokesta 9-milliseen rappiin

Siirrymme keikkabussiin.

Ensimmäinen asia jonka näen hämärässä bussissa, on Toni, joka soittaa kitaraa ja laulaa. Kuuntelen, kuinka melankolinen ”Tähdet, tähdet” muuttuu Tonin käsissä tunnelmalliseksi kappaleeksi, melkeinpä balladiksi.

-Miksi teillä ei ole täällä Jämsässä yhtään karaokebaaria? Me ei tulla tänne enää toista kertaa, jos ette järjestä meille karaokea!

Toni alkaa mainostaa omaa sivuproduktiotaan, keikan alussa esiiintyvää rap-aktia nimeltään 4-ICE featuring K-MAG.

-Meillä on sellainen 15 minuutin pläjäys ennen varsinaista keikkaa. Tää meidän musiikki on sellasta southcentral -tyylistä, aitoa yhdeksän millimetrin rappia.

-Me ollaan esiinnytty vasta parilla keikalla ja tää on ollut todellinen menestys. Tarkoitus oli yhdistää tähän meidän musiikkiin jotain ihan erilaista, ja 4-ICE feat. K-MAG soveltuu siihen loistavasti. Mieti nyt, rappia ja Apulantaa samalla keikalla!

-Meidän suurimmat hitit ovat ”Hammer in the Head” ja ”Future Sheep”. Jälkimmäisestä on tulossa sinkku touko-kesäkuussa.

Toni esittää muutaman pätkän biiseistä. Alan olla vakuuttunut hänen musikaalisista lahjoistaan. Teen lähtöä kun Toni havahtuu.

-Hei, ethän sä es oo kysynyt multa mitään. Kysy nyt jotain!

Pahin on edessä. Mitä voi kysyä nuorelta rocktähdeltä, jota toimittajat nimittävät Suomen älykkäimmäksi?

-Mä en halua olla mikään nuori, vihainen älykkö. Itse asiassa mä en edes ole vihainen. Ja älykkö-sanalla on jotenkin huono kaiku. Siitä tulee mieleen sellainen ihminen, joka voi puhua ihan mitä tahansa roskaa koska hänellä on älykön maine. Sitä paitsi mä olen helpoin mahdollinen haastateltava. Mä vastaan aina enemmän kuin kahdella sanalla.

Se on ainakin totta. Roudarit virnuilevat vieressä. ”Helpoin mahdollinen” jää päähäni soimaan. Katson parhaimmaksi vaihtaa aihetta. Mitähän Toni tuumaa ympäristönsuojelusta?

-Mitä mieltä kukaan on siitä ettei paskanna lautaselleen?

Harvinaisen selkeästi ilmaistu. Irtoaisikohan Sipeltä aiheesta mitään?

-Mä olen ihan oikeasti aika ekologinen kaveri. Ennen oli meininki sellasta et heiteltiin roskia luontoon eikä paljon välitetty jostain kierrätyksestä, mut nykyisin ollaan vähän erilaisia. Mä oon tajunnu että luonto on sellainen asia jolle ei kantsi aukoa päätään koska se kääntyy ihmistä itseään vastaan. Me ollaan Tuukan kanssa myös kasvissyöjiä.

Huutomerta ja hikeä

Kömmin ulos keikkabussista ja siirryn sisälle, missä lavan eteen on jo kerääntynyt parisataa innokasta Apulanta-fania. Ainakin metelistä päätellen keikasta on tulossa hyvä.

4-ICE ja K-MAG villitsevät yleisön. Kun on Apulannan vuoro astua lavalle, tuntuu, että sisäinen desibelimittarini hajoaa. Siirryn kauemmaksi lavan vierustasta ja jo hetken kuluttua keikka sekä näyttää, tuntuu että kuulostaa hyvältä.

Apulanta soittaa sekä uusia että vanhoja kappaleita, kaikki ovat aikojensa hittejä. Tunnelma on katossa, kirjaimellisestikin, savun ja hien hajun leijuessa yleisön yllä. Yleisö on saanut sen, mitä on jo pari tuntia odottanut. Apulanta on taas osoittanut kykynsä mahtavana kiertuebändinä – ja ennen kaikkea musiikintekijänä.

Emma Selenius

Lähettänyt: Angelique